Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Lääkkeiden kustannuksia maksetaan myös toimeentulotuesta

Heini Kari, Hanna Rättö
Julkaistu 2.10.2020

Lääkekustannuksia korvataan ensisijaisesti sairausvakuutuksesta, mutta osan kustannuksista maksaa viimesijaisin etuus, perustoimeentulotuki. Sosiaaliturvauudistuksessa lääkekorvausjärjestelmää ja lääkkeiden maksamista toimeentulotuesta tulisikin tarkastella kokonaisuutena.

Toimeentulotuki muodostaa sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmälle osin täydentävän ja osin sille rinnakkaisen lääkkeiden julkisen maksukanavan. Järjestelmien perusteet lääkekustannusten maksamiselle ovat erilaiset. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kahta lääkekustannuksia maksavaa julkista kanavaa, sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmää ja perustoimeentulotukea.

Aihetta on tarkasteltu laajemmin Ojista allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensi metrit -kirjassa julkaistussa artikkelissa (Kari ym. 2020). Kirja käsittelee laajasti 2017 perustoimeentulotuen Kela-siirron valmistelua, toimeenpanoa sekä toimeentulotuen saajien ja toimeentulotukityön tilannetta uudistuksen jälkeen. Perustoimeentulotuen siirto kansalliselle tasolle on tehnyt ensimmäistä kertaa mahdolliseksi myös tarkastella kattavasti lääkkeiden maksamista toimeentulotuesta.

Sairausvakuutuksesta korvattavista lääkkeistä käyttäjät maksavat aina osan lääkkeen hinnasta omavastuuna. Omavastuu on joko prosenttiosuus lääkkeen hinnasta tai kiinteä omavastuu. Suomessa reseptilääkkeiden omavastuuosuudet ovat verrattain suuret, ja suomalaiset maksavat itse noin kolmanneksen reseptilääkkeiden kustannuksista (Keskimäki ym. 2019).

Lääkekustannukset voivatkin olla pienituloisille suuri taloudellinen rasite ja pienikin omavastuu voi muodostua esteeksi lääkkeen käytölle. Kyselytietojen perusteella esimerkiksi tiedetään, että perusturvan varassa elävät tinkivät keskimääräistä useammin lääkeostoista rahanpuutteen vuoksi (Aaltonen ym. 2013).

Myös toimeentulotuesta maksetaan lääkkeisiin liittyviä kustannuksia

Perustoimeentulotukeen oikeutetuille henkilöille tarpeellisista reseptilääkkeistä koituvat kulut voidaan maksaa täysimääräisesti toimeentulotuesta. Sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden kohdalla tämä tarkoittaa, että toimeentulotuesta maksetaan lääkkeeseen liittyvä omavastuu.

Peruskorvattavien lääkkeiden kohdalla omavastuun osuus vähittäismyyntihinnasta on 60 % (peruskorvaus 40 %) ja alempaan erityiskorvausluokkaan kuuluvien lääkkeiden kohdalla 35 % (alempi erityiskorvaus 65 %). Ylempään erityiskorvausluokkaan kuuluvista lääkkeistä omavastuuta maksetaan 4,50 euroa lääkkeen ostokertaa kohden. Yli 18-vuotiaat voivat saada korvausta kuitenkin vasta sitten, kun heidän alkuomavastuukertymänsä kyseisenä kalenterivuonna on ylittänyt 50 euroa (alkuomavastuu).

Toimeentulotuesta voidaan myös maksaa täysimääräisenä sellaisten tarpeelliseksi katsottujen reseptilääkkeiden kustannuksia, jotka eivät ole sairausvakuutuksesta korvattavia. Näiden ei-korvattavien valmisteiden kohdalla toimeentulotuki on ainut julkisen rahoituksen kanava. Eroja sairausvakuutuksen ja toimeentulotuen korvaamien lääkkeiden valikoimassa on käsitelty aiemmassa blogissa (Kari ja Aaltonen 2019).

Korvausluokkien lisäksi lääkkeen käyttäjiä pyritään sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmässä suojelemaan kohtuuttoman suuriksi kasvavilta lääkekustannuksilta niille asetetulla vuotuisella enimmäismäärällä (lääkekatto), jonka ylittymisen jälkeen lääkkeen käyttäjät maksavat korvattavasta lääkkeestä omavastuuta 2,50 euroa ostokertaa kohden. Vuonna 2020 lääkekatto on 577,66 euroa. Sitä kerryttävät alkuomavastuu ja korvattavista lääkkeistä maksettavat omavastuut, mutta eivät ei-korvattavat lääkevalmisteet.

Vuonna 2019 Kelan perustoimeentulotuen kokonaissumma oli 698 miljoonaa euroa. Tästä lääkeostojen osuus oli noin viisi prosenttia, eli noin 37 miljoonaa euroa. Sairausvakuutuksesta lääkkeisiin liittyviä kustannuksia korvattiin samana vuonna noin 1,5 miljardilla eurolla. Vaikka perustoimeentulotuesta lääkkeiden maksamiseen vuosittain käytetty summa on pieni verrattuna sairausvakuutuksen lääkekorvauksiin, on sillä nykyjärjestelmässä tärkeä merkitys lääkehoitojen mahdollistajana myös kaikkein pienituloisimmille (esim. Kari ja Aaltonen 2019).
Noin kaksi kolmasosaa perustoimeentulotuen maksamista lääkkeistä oli myös sairausvakuutuskorvauksen piirissä.

Oston korvauslaji Osuus

Peruskorvatut lääkkeet 57 %
Ei-korvatut lääkkeet 33 %
Erityiskorvatut lääkkeet 10 %
Korvauslajista ei tietoa 1 %

Taulukko 1. Perustoimeentulotuesta maksettujen apteekkiostojen jakautuminen eri korvauslajeihin.

Vuonna 2018 noin puolet perustoimeentulotukea saaneista henkilöistä osti lääkkeitä apteekista Kelan toimeentulotuen maksusitoumuksella. Perustoimeentulotukea maksetaan erityisesti nuoremmille ikäluokille, ja myös siitä maksetut apteekkiostot kohdentuvat niille (kuvio 1).

Graafi: Perustoimeentulotuki ja siitä maksetut lääkkeet kohdentuvat nuoremmille ikäluokille. Perustoimeentulon saajat ja Kelan myöntämän apteekkiostojen maksusitoumuksen käyttö ikäluokittain vuonna 2018.
 

Kuvio 1. Perustoimeentulotuen saajat ja Kelan myöntämän apteekkiostojen maksusitoumuksen käyttö ikäluokittain vuonna 2018.

On tärkeää huomata, etteivät perustoimeentulotuesta maksetut lääkeostot ja sairausvakuutuksesta korvatut lääkeostot kohdennu väestössä samalla lailla: toimeentulotuki, sekä siitä maksetut lääkkeet, kohdentuvat nuorempiin ikäluokkiin kuin sairausvakuutuksen lääkekorvaukset. (Kari ym. 2020). Sairausvakuutuksen lääkekorvauksia maksetaan erityisesti vanhemmille ikäryhmille, jotka taas saavat keskimääräistä harvemmin toimeentulotukea (Blomgren ym. 2015). Ikääntyneiden ensisijaisten etuuksien (eläkkeet, eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki) taso voi olla sellainen, ettei oikeutta perustoimeentulotukeen usein synny.

Suomessa lääkkeen käyttäjien maksamaan omavastuuseen eivät vaikuta esimerkiksi käyttäjän taloudellinen asema tai muut olosuhteet. Euroopan maissa haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät on pyritty usein ottamaan huomioon jo ensisijaisessa etuudessa tai vakuutusjärjestelmässä: näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden maksamat omavastuut voivat esimerkiksi olla keskimääräistä pienempiä, tai heidät on voitu vapauttaa omavastuista kokonaan. (Vogler ym. 2018.)

Suomessa toimeentulotukeen oikeutettujen henkilöiden kohdalla viimesijaista etuutta voidaan kuitenkin käyttää kattamaan myös niitä kustannuksia, joita käyttäjille jää itselle maksettavaksi lääkkeitä ensisijaisesti korvaavan etuuden jälkeen.

Esimerkiksi tilanteissa, joissa lääkekorvausjärjestelmän muutoksilla tavoitellaan säästöjä, on tarpeen ottaa huomioon, että sosiaaliturvajärjestelmän eri osiot eivät ole toisistaan irrallisia. Sosiaaliturvajärjestelmän yhteen osaan kohdistetut säästötoimenpiteet saattavat heijastua järjestelmän muihin osiin, ja lisätä kustannuksia siellä. Esimerkiksi sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden omavastuut voivat siirtyä toimeentulotuesta maksettavaksi. Parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessamme tarkastelemme esimerkiksi, miten vuonna 2017 toteutettu tyypin 2 diabeteslääkkeiden omavastuita nostanut siirto ylemmästä erityiskorvausluokasta alempaan erityiskorvausluokkaan on vaikuttanut toimeentulotuen käyttöön.

Kustannusten siirtymistä sosiaaliturvajärjestelmän osasta toiseen voivat aiheuttaa myös tilanteet, jossa tarpeellisia lääkkeitä esimerkiksi taloudellisista syistä jätetään käyttämättä, tai sitoutuminen lääkehoitoon on muuten puutteellista. Tällöin kustannuksia voi syntyä terveydenhuoltojärjestelmän muissa osissa esimerkiksi lisääntyneenä terveydenhuoltopalvelujen käyttönä.
Sosiaaliturvajärjestelmää uudistettaessa avohoidon lääkkeisiin liittyviä kustannuksia tulisi tarkastella laajemmin osana sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Lisäksi lääkkeen käyttäjille koituvien kustannusten kohtuullisuutta olisi jatkossa tärkeää arvioida laajemmin osana terveydenhuollon asiakasmaksujen kokonaisuutta.

Hanna Rättö
Tutkija, Kela, Tietopalvelut, tutkimusyksikkö
hanna.ratto@kela.fi
@hanna_ratto

Heini Kari
Erikoistutkija, Kela, Tietopalvelut, tutkimusyksikkö
heini.kari@kela.fi
@heinikari

Lähteet:

Aaltonen K, Miettinen J, Saastamoinen L, Martikainen J. Kenellä ei ole varaa lääkkeisiin? Julkaisussa: Airio I, toim. Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa. Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Helsinki: Kela, Teemakirja 9, 2013: 232–247.

Blomgren J, Aaltonen K, Tervola J, Virta L. Kelan sairaanhoitokorvaukset tuloryhmittäin. Kenelle korvauksia maksetaan ja kuinka paljon. Helsinki: Kela, Sosiaali-ja terveysturvan selosteita 93, 2015.

Kari H, Martikainen JE, Heino P, Aaltonen K. Toimeentulotuesta maksetut lääkemenot. Julkaisussa: Heino H-M, Laatu M, Raittila S, Ylikännö M, toim. Ojista allikkoon? Toimeentulotukiuudistuksen ensimetrit. Helsinki: Kela, Teemakirja 18, 2020: 328-359.

Kari H ja Aaltonen K. Toimeentulotuki mahdollistaa lääkkeiden saatavuuden myös kaikkein pienituloisimmille. Kelan tutkimusblogi 19.8.2019. Viitattu: 28.9.2020.

Keskimäki I, Tynkkynen LK, Reissell E, Koivusalo M, Syrjä V, Vuorenkoski L, Rechel B, Karanikolos M. Finland: Health System Review. Health Syst Transit. 2019 Aug;21(2):1-166. PMID: 31596240.

Vogler S, Haasis MA, Dedet G ym. Medicines reimbursement policies in Europe. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe, 2018.  Viitattu 27.9.2020.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin