Miten yhdistää laadullisia ja määrällisiä aineistoja?

Monimenetelmällisessä tutkimuksessa aineistojen yhdistäminen on suunniteltava osana tutkimusasetelmaa ja aineistojen hankintaa. Ratkaisujen tueksi tarvitaan integroiva strategia.

Monimenetelmällisyys (mixed-methods) eli laadullisten ja määrällisten aineistojen yhdistäminen on vahva trendi. Kelan kuntoutuksen tutkimuksessa on kehitetty aineistojen yhdistämisen metodisia ratkaisuja. Olemme lanseeranneet tutkijoiden käyttöön uuden termin – integroiva strategia. Tutkimuksen integroivan strategian tunnistaminen auttaa suunnittelemaan, toteuttamaan ja tekemään näkyväksi moniaineistoisen tutkimuksen metodisia ratkaisuja.

Monimenetelmällisyyden nousu

Useat tekijät ovat vauhdittaneet monimenetelmällisen tutkimuksen suosiota. Yksi keskeinen syy on tutkittavien ilmiöiden kompleksisuus, ellei jopa pirullisuus. Ajatellaan, että erilaisia aineistoja ja menetelmiä hyödyntävällä tutkimusasetelmalla on mahdollista tuottaa laaja-alaisempaa tai syvällisempää ymmärrystä haasteellisista ilmiöistä. Tällaisilla tutkimuskohteilla on usein myös suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Toinen tärkeä tekijä, joka on ollut varsin tyypillinen perustelu, on triangulaatio. Se tarkoittaa erilaisten menetelmien, tutkijoiden, tietolähteiden tai teorioiden yhdistämistä tutkimuksessa, ja sillä tavoitellaan tutkimukselle vahvempaa luotettavuutta.

Monimenetelmällisyyteen läheisesti liittyvä asia on moniäänisyys tai moninäkökulmaisuus. Se on tärkeää erityisesti silloin, kun tutkimuksessa halutaan ymmärtää eri toimijoiden näkemyksiä tai heidän välisiään suhteita ja dynamiikkaa. Se on perusteltua myös silloin, kun ilmiöön liittyy paljon erilaisia intressejä tai toimijoiden suhde ei ole symmetrinen. Tämä on melko tavallista esimerkiksi kuntoutuksen tutkimuksessa, jossa kuntoutusprosesseihin osallistuu monia tahoja erilaissa rooleissa.

Metodikehitystä tekemällä oppien ja tutkien

Kelan kuntoutuksen tutkimuksessa monimenetelmällistä otetta on kehitetty viime vuosina määrätietoisesti.

Esimerkiksi Muutos-hankkeessa (2015–2019), jossa tutkittiin kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaille, sitouduttiin monimenetelmällisyyteen ja moninäkökulmaisuuteen. Perustelu oli se, että näin hankkeen implementaatiotutkimuksissa voitiin paremmin tarkastella kuntoutukselle ominaisia monitoimijaisia prosesseja ja tuottaa tietoa kuntoutumista tuottavista mekanismeista. Erityisen tärkeää oli moninäkökulmaisuus, jonka avulla oli mahdollista tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä monialaisesta ja -äänisestä kuntoutustoiminnasta.

Hankkeen aikana osatutkimuksissa tarkasteltiin metodisia ratkaisuja, joita erilaisten aineistojen yhdistämiseen liittyi(Avautuu uuteen välilehteen). Havaitsimme, että määrällisten ja laadullisten aineistojen yhdistäminen voidaan toteuttaa monella eri tavoin tutkimusprosessin aikana ja yhdistämisen syvyys voi vaihdella paljon.

Erityinen kiinnostus alkoi kohdistua vahvaan aineistointegraatioon, jota on kutsuttu ”todelliseksi” monimenetelmällisyydeksi.

Sukellus erilaisten aineistojen integraatioon

Monimenetelmällisessä tutkimuksessa on aina eri tyyppisten aineistojen ja menetelmien yhdistämistä, mutta ei kuitenkaan välttämättä varsinaista integraatiota. Aloimme selvittää tarkemmin, mistä integraatiossa on kysymys.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa tutkimuskirjallisuuteen perustuvassa artikkelissa(Avautuu uuteen välilehteen) avaamme monimenetelmällisen tutkimuksen luonnetta ja jäsennämme integraation käsitettä. Integraatiossa erilaiset aineistotyypit ovat samanarvoisia, ja niillä pyritään saavuttamaan yhteinen tavoite, jolloin eri aineistoilla myös vastaan samoihin tutkimuskysymyksiin. Kyse on koko tutkimusprosessia leimaavasta iteratiivisesta työskentelytavasta, jossa erilaiset aineistot ikään kuin kudotaan yhteen.

Artikkelia kirjoittaessamme tulimme siihen tulokseen, että tarvitaan lisää tietoa siitä, kuinka integraatio tutkimuksen tekemisen mikrotasolla tapahtuu; mitkä tekijät määrittävät sitä, miten aineistoja yhdistetään. Päätimme selvittää asiaa lisää ja lähdimme analysoimaan empiirisesti jo tehtyjä tutkimushankkeita, joita on toteutettu Kelan tutkimuksessa ja Jyväskylän yliopistossa.

Halusimme selvittää, miten eri tutkimuksissa aineistojen integraatio konkreettisesti tehtiin; miksi ja miten aineistot tuotiin vuoropuheluun, mitä integraatiolla tavoiteltiin ja mitä se tuotti.

Analysoimme ja vertailimme kolmea jo raportoitua tutkimusta: Työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen arviointi (TK2), Ammatillinen kuntoutusselvityksen toteutuminen ja Ammatillisen kuntoutuksen lainuudistus. Tällainen jo tehdyn tutkimustyön systemaattinen tarkastelu jälkikäteen on hyvin harvinaista.

Tämän empiirisen analyysin tulokset on julkaistu monimenetelmällisen tutkimuksen tutkijayhteisölle korkeatasoisessa Journal of Mixed Methods Research -lehdessä. Tuoreessa artikkelissa (Åkerblad ym. 2020) lanseerataan uusi käsite ”integroiva strategia”.

Mikä on integroiva strategia?

Tutkimustapausten analyysi toi esille, että vahva integraatio tutkimuksessa edellyttää aineistojen yhdistämisen suunnittelemista osaksi tutkimusasetelmaa ja aineistojen hankintaa. Aloimme kehitellä ajatusta, että tutkimuksessa tarvittaisiin strategia, joka luotsaisi tutkijoita ratkaisuissa, kun tehdään suunnitelmia ja päätöksiä erilaisten aineistojen suhteista sekä pohditaan yhdistämisen tapoja ja perusteluita.

Strategia on aina tutkimuskohtainen, ja siihen vaikuttavat olennaisesti tutkimuksen tiedontuottamisen tarkoitus ja sekä teoreettiset että praktiset valinnat, jotka koskevat tutkimuskohdetta. Strategian – jonka kuitenkin pitää olla joustava ja tilanne-ehtoinen – avulla erilaisista menetelmällisistä taustoista tulevat tutkijat voivat keskustella ja suunnitella tutkimuksen toteuttamisen ratkaisuja yhdessä.

Strategia myös osaltaan varmistaa, että suunniteltu tutkimustarkoitus aineistojen yhdistämisestä myös vastaa todellisia tutkimuskäytäntöjä.

Kun monimenetelmällisen tutkimusprojektin kohde on kompleksinen yhteiskunnallinen ilmiö, on tutkimusryhmässä mukana tyypillisesti tutkijoita erilaisista tutkimustraditioista ja tiedetaustoista. Tutkijoilla on omat vahvuutensa tietyissä menetelmissä ja tutkimusasetelmissa. Tämän tyyppisen tutkimuksen toteuttaminen vaatii luottamusta ja laaja-alaista osaamista tutkijaryhmässä, mutta ennen kaikkea sen havaitsemista, millaista lisäarvoa aineistojen yhdistäminen voi tutkimusongelman ratkaisemiseen tuoda.

Riitta Seppänen-Järvelä
tutkimuspäällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @rseppan(Avautuu uuteen välilehteen)

Lue lisää:

Seppänen-Järvelä R, Åkerblad L, Haapakoski K. Monimenetelmällisen tutkimuksen integroivat strategiat.(Avautuu uuteen välilehteen) Yhteiskuntapolitiikka 2019; 84: 3, 333-340.

Åkerblad K, Haapakoski K, Seppänen-Järvelä. Integrative Strategies in Mixed Methods Research.(Avautuu uuteen välilehteen) Journal of Mixed Methods Research, 2020, 1-19.

Seppänen-Järvelä R. (toim.) Monimenetelmällisyys kuntoutuksen tutkimuksessa. Havaintoja ja kokemuksia Muutos-hankkeen tutkimuksista.(Avautuu uuteen välilehteen) Työpapereita 144. Helsinki: Kela, 2018.