Moniammatillinen palvelu on auttanut nuoria eteenpäin

Moniammatillisen palvelun työntekijöiltä kerätyn aineiston perusteella palvelun piirissä olevien nuorten elämäntilanne ja toimintakyky parantuivat palvelun myötä. Lähes 80 prosenttia nuorista sai työntekijöiden arvion mukaan tarvitsemansa palvelut. Erityisesti mielenterveysongelmia kokeneet nuoret hyötyivät palvelusta.

Moniammatillinen palvelu hoitaa asiakkuutta erityisen tuen tarpeessa tai vaativassa muutostilanteessa. Palvelussa asiakas saa Kelasta oman työntekijän, joka ottaa asiakasvastuun asioiden hoitamisessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että moniammatillisen palvelun asiantuntija varmistaa, että asiakas saa hänelle kuuluvat Kelan etuudet ja kuntoutuspalvelut. Lisäksi hän ohjaa asiakkaan tarvittaessa muiden toimijoiden palveluihin.

Kumppanuustyö Kelan ulkopuolisten toimijoiden kanssa tehdään asiakkaan suostumuksella. Yhteinen tavoite on tukea moniammatillisesti asiakkaan itsenäistä selviytymistä arjessa, elämänhallintaa sekä hänen työ-, toiminta- ja opiskelukykynsä säilymistä.

Kuva 1. MAP-asiakkuuteen ohjaavat tahot (N=399).

Nuorten moniammatillisen palvelun tarve tunnistetaan usein Kelan eri tukien ja palveluiden kautta. Aineistossa moniammatillisen palvelun piiriin ohjauduttiin selvästi eniten perustoimeentulotuen parista (kuva 1). Muita ohjautumiskanavia olivat muun muassa sosiaalihuolto sekä Kelan palveluista esimerkiksi kuntoutus, opintotuki ja sairauspäiväraha. On huomionarvoista, että kaksi kolmasosaa palveluun osallistuneista nuorista oli miehiä.

Kuva 2. Asiakkuuden alkutilanne: elämäntilanteeseen ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve.

Nuorilla raportoitiin palvelun alussa erilaisia elämäntilanteeseen ja toimintakykyyn liittyviä ongelmia sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta (kuva 2). Merkittävimpiä olivat toimeentuloon liittyvät ongelmat: yli 60 prosentilla nuorista oli etuusasiat selvittämättä sekä muita haasteita toimeentulon kanssa.

Opinnot olivat keskeytyneet yli 50 prosentilla nuorista ja lähes kolmasosa nuorista ilmoitti olevansa ilman työtä. Myös heikkoa toimintakykyä ja opiskeluvaikeuksia raportoitiin melko usein.Nuorilla raportoitiin palvelun alussa erilaisia elämäntilanteeseen ja toimintakykyyn liittyviä ongelmia sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta (kuva 2). Merkittävimpiä olivat toimeentuloon liittyvät ongelmat: yli 60 prosentilla nuorista oli etuusasiat selvittämättä sekä muita haasteita toimeentulon kanssa.

Merkittävä huomio on se, että jopa yli puolella nuorista raportoitiin mielenterveysongelmia. Heistä noin kahdella kolmasosalla arvioitiin myös olevan palvelutarve mielenterveysongelmiin liittyen.

Taulukko 1. Kelan toimenpiteet palvelun aikana kaikilla ja mielenterveysongelmia kokeneilla.

Moniammatillisessa palvelussa pyritään löytämään ratkaisuja asiakkaiden yksilöllisiin tilanteisiin. Aineistosta kävi ilmi, että nuoret saivat keskimäärin kolmea eri etuutta tai palvelua. Eniten hyödynnettiin perustoimeentulotukea ja kuntoutuksen piiriin ohjattiin jopa kolmasosa nuorista. Myös asumistukea, kuntoutusrahaa ja työttömyysturvaa myönnettiin useissa tilanteissa (taulukko 1).

Mielenterveysongelmia kokeneet nuoret saivat pääosin samoja palveluita kuin muutkin. Muita useammin heille myönnettiin kuntoutusta, kuntoutusrahaa ja sairauspäivärahaa. Lähes joka kolmas mielenterveysongelmia kokenut MAP-asiakas sai sairauspäivärahaa.

Nuoret saivat paremmin tarvitsemansa avun, kun palvelu toteutettiin yhteistyössä kumppaneiden kanssa. Selvästi yleisin yhteistyökumppani oli sosiaalitoimi (46 %). Muita yhteistyökumppaneita olivat TE-palvelut (23 %), palveluntuottajat (13 %), mielenterveyspalvelut (13 %) ja terveydenhuolto (12 %).

MAP-asiakkuuden päättyessä toimeentulo oli turvattu 42 prosentilla asiakkaista, etuusasiat oli saatu kuntoon 37 prosentilla asiakkaista ja asiakkuus jatkui sosiaalihuollon kanssa kolmasosalla asiakkaista. Moni nuori kykeni palvelun päättyessä toimimaan itsenäisesti toimintakyvyn kohenemisen (29 %) tai neuvonnan ja ohjaamisen (27 %) myötä. Lisäksi osa nuorista pääsi terveydenhuollon (19 %) tai kuntoutuksen (17 %) piiriin.

Mielenterveysongelmia kokeneiden nuorten tilanne asiakkuuden päättyessä ei eronnut muiden nuorten tilanteesta. He saivat muita useammin hoitokontaktin terveydenhuoltoon (30 %) tai pääsivät kuntoutukseen (24 %).

Enemmistö nuorista hyötyi MAP-asiakkuudesta

Lähes 80 prosenttia nuorista sai työntekijän arvion mukaan tarvitsemansa palvelut. 16–18-vuotiaat nuoret saivat tarvitsemansa palvelut muita ikäluokkia useammin. Miehet ja naiset saivat tarvitsemansa palvelut lähes yhtä usein, miehistä 76 prosenttia ja naisista 82 prosenttia sai kaipaamaansa apua.

Nuori sai todennäköisemmin apua, jos hän oli ohjautunut palveluun kuntoutuksesta, kuntoutusrahasta, sairauspäivärahasta tai sosiaalihuollosta. Myös palvelun alussa mielenterveysongelmia raportoineet saivat tarvitsemansa palvelut useammin kuin he, joilla ei arvioitu olevan mielenterveysongelmia.

Kuva 3. MAP-asiakkaan toimintakyky ja elämäntilanne palvelun alussa ja lopussa.

Palvelun onnistumista tarkasteltiin myös arvioimalla, millainen toimintakyky ja elämäntilanne nuorella oli palvelun alussa ja lopussa (kuva 3). Työntekijät arvioivat, että yli puolella nuorista oli palvelun alussa heikko tai melko heikko toimintakyky sekä vaikea tai melko vaikea elämäntilanne. Hyvä tai melko hyvä toimintakyky tai elämäntilanne katsottiin olevan vain noin kymmenesosalla nuorista. Palvelun lopussa taas hyvä tai melko hyvä toimintakyky ja elämäntilanne raportoitiin jo yli 40 prosentille nuorista, ja vastaavasti heikon tai melko heikon toimintakyvyn ja vaikean tai melko vaikean elämäntilanteen osuudet laskivat noin 16 prosenttiin.

Jos nuorella oli raportoitu mielenterveysongelmia, hänen elämäntilanteensa palvelun alussa oli todennäköisesti vaikea tai melko vaikea ja hänen toimintakykynsä oli myös heikko tai melko heikko. Jos heitä verrataan ei-mielenterveysongelmia kokeneiden nuorten ryhmään, palvelun lopussa näiden ryhmien välillä ei ollut enää eroa. Molemmilla ryhmillä siis elämäntilanne ja toimintakyky olivat parantuneet selvästi palvelun myötä, mutta mielenterveysongelmia kokeneilla nuorilla ne olivat kohentuneet enemmän.

Palvelun alussa myös päihdeongelma, tarve terveydenhuollon hoitokontaktille ja asumisen haasteet olivat yhteydessä vaikeampaan elämäntilanteeseen tai heikompaan toimintakykyyn. Palvelun edetessä näitä ongelmia kohdanneiden nuorten tilanne oli kuitenkin parantunut.

Ainoastaan päihdeongelma oli yhteydessä myös palvelun lopussa vaikeampaan elämäntilanteeseen ja heikompaan toimintakykyyn. Päihdeongelmasta kärsivillä elämäntilanne ja toimintakyky eivät siis parantuneet palvelun myötä yhtä paljon kuin muilla ryhmillä. On kuitenkin huomioitava, että kaksi kolmasosaa päihdeongelmista kärsivistä oli saanut arvion mukaan tarvitsemansa palvelut, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena.

Aineisto on kerätty moniammatillisen palvelun työntekijöiltä strukturoidulla raportoinnilla asiakkuuden päättyessä ja aineisto kattaa 399 asiakastapausta. Palvelussa oli mukana 16–29-vuotiaita nuoria, joista aineistossa on eniten 19–21-vuotiaita. Kaksi kolmasosaa nuorista oli miehiä. Asiakkuudet kestivät keskimäärin 7 kuukautta ja keston mediaani oli 5 kuukautta. Työntekijät arvioivat käytettyjen työtuntien määrän asiakasta kohden. Keskimäärin MAP-työhön käytettiin 10 tuntia ja mediaanityöaika oli 6 tuntia.

Aliisa Palanne
tutkimusassistentti, Kela

Riitta Luoto
ryhmäpäällikkö, ylilääkäri, Kela
Twitter: @LuotoRiitta(Avautuu uuteen välilehteen)

Teija Välimäki
erikoissuunnittelija, Kela

Pilvi Vanne
ryhmäpäällikkö, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi