Kelan kuntoutustutkimus tuottaa innovatiivisia ratkaisuja ja uutta tietoa kuntoutuksen kehittämiseen – katsaus seminaarin antiin

Mikä on ihmisen oma rooli toimintakykynsä ylläpidossa ja mitä on omakuntoutus? Mitä kuntoutuksen vaikuttavuudesta tiedetään? Miten rekistereiden tietoa voidaan hyödyntää tutkimuksessa tai millaista tietoa kirjallisuuskatsauksilla voidaan tuottaa käytännön kuntoutustoimintaan? Tällaisia ajankohtaisia kysymyksiä puitiin Kelan kuntoutustutkimuksen seminaarissa huhtikuussa 2022.

Kelan tutkimus järjesti 27.4.2022 Kelan päätalossa tutkimusseminaarin Kela tutkii kuntoutusta. Se oli ensimmäinen Kelan tutkimuksen seminaari lähiosallistumisella koronan alkamisen jälkeen. Parhaimmillaan 250 aktiivisia osallistujaa keskusteli kuntoutuksen ajankohtaisista teemoista.

Seminaarissa tutkijat esittelivät ajankohtaista kuntoutustutkimustaan. Tässä kirjoituksessa esittelemme poimintoja tutkimusseminaarin esityksistä tiivistetyssä muodossa.

Jäähyväisluento: Omakuntoutuksesta oman hyvinvoinnin hallintaan

Mikä on ihmisen oma rooli hyvinvointinsa ja toimintakykynsä vaalijana?

Tutkimusprofessori Anna-Liisa Salminen pohti jäähyväisluennollaan ihmisen omaa vastuuta kuntoutumisestaan ja kuntoutusinterventioiden välisen omakuntoutuksen merkitystä.

Salminen julkaisi äskettäin aiheesta tutkimuksen, jossa hän määritteli omakuntoutuksen erityisenä kuntoutuksen muotona. Siinä kuntoutuja itse toteuttaa kuntoutuksen, mutta taustalla on kuntoutustarpeeseen vastaava suunnitelma, jonka hän on tehnyt yhdessä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Ammattilaisen tehtävä on tukea omakuntoutusta ammattitaitoisella vuorovaikutuksella, ohjauksella ja seurannalla.

Omakuntoutus on osa yksilön hyvinvoinnin hallintaa. Kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen perustuen oman hyvinvoinnin hallinta on ongelmakeskeistä ja yksilöllistä. Se sisältää kuntoutujalle kolmenlaisia tehtäviä:

1. hoidon ja kuntoutuksen sekä muiden palvelujen hallinta
2. roolien hallinta
3. tunteiden hallinta.

Lisäksi omakuntoutuksessa tarvitaan kuntoutuksen ammattilaiselta hallinnointitaitoja, joita ovat

• ongelmanratkaisu
• päätöksenteko
• resurssien hyödyntäminen
• potilas-palveluntuottaja-kumppanuuden muodostaminen
• toiminnan suunnittelu ja räätälöinti.

Oman hyvinvoinnin hallinnan valmennus voisi toimia hoitoa ja kuntoutusta yhdistävänä monialaisena ja moniammatillisena toimintamallina. Kuntoutuksen ammattilaiset ovat aktivoinnin ja osallistamisen osaajia. Heillä voisi olla keskeinen rooli ihmisen hyvinvoinnin hallinnan ja omakuntoutuksen edistäjänä.

Kela ja hyvinvointialueet: tutkimuksen avulla kohti sujuvampaa kuntoutukseen ohjautumista

Kela tutkii kuntoutukseen ohjautumisen prosesseja kolmessa tutkimushankkeessa: Kuntoutuksen alue-erot, Kela sairaalassa ja Kela sote-keskuksissa -tutkimushankkeissa.

Näissä tutkimuksissa tutkijat keskittyvät erityisesti arvioimaan, miten kuntoutuksen järjestelmä toimii. Projektipäällikkö Sari Miettisen luotsaamat moninäkökulmaiset ja monimenetelmälliset hankkeet tuottavat kukin omasta näkökulmastaan laaja-alaista tietoa Kelan kuntoutusyhteistyöstä alueellisten toimijoiden kanssa.

Tutkimusten alustavia tuloksia yhteen vetämällä on jo nyt mahdollista nostaa esiin olennaisia tekijöitä, jotka edistävät kuntoutukseen ohjautumista tulevilla hyvinvointialueilla:

• riittävä ja selkeä tieto kuntoutuspalveluista, kuntoutukseen pääsemisen kriteereistä, asiakkaiden tarpeista ja kuntoutukseen ohjautumisen prosesseista
• uusien hyvinvointialueiden alueellisten toimijoiden kulttuurien tunnistaminen ja arviointi
• paikallisen palvelujärjestelmän kuvaaminen ja arviointi
• asiakkaan tilanteen ”ison kuvan” ymmärtäminen.

Kuntoutus on haasteellinen kohde, kun tutkitaan vaikuttavuutta

Kelan kuntoutuksen hyödyn arviointi on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella vuosittain kuntoutuksen vaikutuksia osassa Kelan kuntoutuspalveluissa. Esimerkiksi vuonna 2019 kuntoutuksensa päättäneillä oli nähtävissä suotuisia muutoksia elämänlaadun eri osa-alueilla, mielialassa sekä työ- ja toimintakyvyssä. Lähtötaso ja muutoksen suuruus vaihtelivat jonkin verran kuntoutuspalveluittain.

Seminaarissa Kelan erikoistutkija Saija Karinkanta avasi kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimuksen ulottuvuuksia ja taustoja, kuten vaikuttavuusketju-ajattelua ja näyttöön perustuvia käytäntöjä. Hän pohti kuntoutuksen vaikuttavuuden edellytyksiä sekä implementaation merkitystä vaikuttavuudelle.

Karinkanta koordinoi juuri käynnistynyttä nelivuotista Kuntoutuksen vaikuttavuus -tutkimusohjelmaa. Kokonaisuus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joilla vastataan Kelan kuntoutuksen vaikuttavuuteen liittyvään kysymykseen tai kysymyksiin. Edustettuina ovat sekä ammatillinen, harkinnanvarainen että vaativa lääkinnällinen kuntoutus.

Kela myös rahoittaa kuntoutukseen liittyvää tutkimusta. Tutkija Sara Suikkanen Jyväskylän yliopistossa esitteli laajan satunnaistetun ja kontrolloidun interventiotutkimuksen (RCT) tuloksia. Hän viimeistelee juuri väitöskirjaa tutkimuksesta.

Suikkasen KauKoIKÄ-tutkimuksessa on arvioitu pitkäkestoisen kotikuntoutuksen vaikutuksia useisiin iäkkäiden toimintakyvyn ja kotona asumisen kannalta keskeisiin muuttujiin. Kuntoutuksen hyötyjä nähtiin molemmilla tutkimuksen kohderyhmillä eli lonkkamurtuma- ja gerastenia-potilailla.

Tutkimuksessa pystyttiin tarkastelemaan myös aiheutuneita kustannuksia. Kotikuntoutus nosti aluksi sote-palvelukustannuksia mutta oli pitemmällä aikavälillä (2 vuoden tarkastelussa) kustannuksiltaan neutraalia.

Tietoon perustuva kuntoutus – mikä rooli Implementaatiotutkimuksella on tärkeä rooli

Implementaatiotutkimuksessa selvitetään, miten ja miksi kuntoutusinterventio toteutuu ympäristössään. Sitä tarvitaan kun halutaan siirtää tai ottaa käyttöön vaikuttavaksi osoitettuja käytäntöjä tai luopua vähähyötyisistä toimintatavoista.

Implementaatiotutkimuksen menetelmiä on alettu soveltaa rekisteröitymiskokeilun tutkimuksessa eli REKKU-tutkimuksessa. Siinä tutkijat selvittävät, kuinka Kelan rekisteröitymismenettely toimii ja miten hyvin sydänkuntoutuskurssit ja Oma väylä -kuntoutus toteutuvat.

Seminaarissa tutkimuspäällikkö Riitta Seppänen-Järvelä taustoitti implementaatiotutkimusta, jonka merkittävyys on tunnistettu viimein myös kotimaassa. Implementaatiotutkimuksen juuret ovat 1960-luvun arviointitutkimuksessa mutta nyt voimistunut tutkimus keskittyy erityisesti terveydenhuollon alueella näyttöön perustuvien interventioiden käyttöönoton vauhdittamiseen.

Tutkija Hennariikka Heinijoki kertoi, että implementaatiotutkimuksen viitekehykset antavat yhteisen kielen ja käsitteet niin että eri tutkimusten tuloksia voidaan helpommin yhdistää ja arvioida.

Implementaatiotutkimuksen viitekehysten avulla voidaan esimerkiksi:

• kuvata tutkimustiedon tai intervention toimeenpanon prosessi sekä siihen vaikuttavat tekijät,
• suunnitella tarvittavia implementaatiostrategioita,
• ymmärtää toimeenpanon vaikutuksia tuloksiin,
• arvioida toimeenpanon onnistumista esimerkiksi eri tekijöiden kautta.

Projektipäällikkö Maarit Karhula konkretisoi, kuinka implementaatiotutkimuksen viitekehystä on mahdollista hyödyntää Kelan kuntoutuksen tutkimuksessa. REKKU-tutkimuksessa sovelletaan viitekehystä, jonka avulla voidaan tarkastella kuntoutuksen toteuttamisprosessia, joka on jaettu kolmeen eri vaiheeseen: omaksuminen, toteuttaminen ja jatkuvuus.

Kun aineistot eri osatekijöistä saadaan koottua, tieto ja ymmärrys kuntoutusintervention toteuttamisesta on mahdollista esittää kokonaisvaltaisesti teoreettisen viitekehyksen mukaisesti.

Kirjallisuuskatsaukset varmistavat, ettei yksittäisten tutkimusten tieto jää hyllyyn pölyttymään

Kirjallisuuskatsaukset ovat hyvä keino saada tutkimustieto päätöksentekijöiden ja käytännön kuntoutustoiminnan käyttöön. Niillä voidaan varmistaa, ettei yksittäisten tutkimusten tuottama tieto jää hyllyyn pölyttymään.

Kirjallisuuskatsauksia on erityyppisiä ja niitä voidaan luokitella sen mukaan, kuinka nopeita ne ovat toteuttaa ja kuinka tarkasti niiden toteuttamista ohjaavat menetelmät on kuvattu. Seminaarissa tarkasteltiin useita kuntoutusta koskevia kartoittavia (”scoping review”) ja järjestelmällisiä kirjallisuuskatsauksia (”systematic review”):

• Raha- ja digipeliongelmaisten kuntoutus, Anna-Marie Paavonen (Kelan tutkimus), kartoittava kirjallisuuskatsaus
• Eläinavusteisen toiminnan käyttö ja toimivuus erilaisten terapioiden ja kuntoutusprosessien osana, Farid Ramadan (Kuntoutussäätiö), kartoittava kirjallisuuskatsaus.
• Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät, Nina Nevala (Työterveyslaitos), järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus.
• Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen toteuttaminen mielenterveyden ongelmien etäkuntoutuksesta, Anna-Lotta Lappalainen ja Katariina Keinonen (Jyväskylän yliopisto).

Rekistereiden mahdollisuudet Kelan kuntoutuksen tutkimuksessa

Kelassa on laadukkaat ja kattavat tietovarastot, joita hyödynnetään tutkimusaineistoina. Rekisteritietoja kuntoutuksesta on kuitenkin hankala koota kattavasti, sillä järjestelmä on hajanainen ja toimijoita ja rekisterinpitäjiä on lukuisia.

Seminaarissa Kelan tutkija Hanna Rinne esitteli tutkimusta, jossa selvitettiin kuntoutukseen osallistumisen yleisyyttä ja sosioekonomisia eroja kuntoutuksessa. Kelan lisäksi mukana oli rekisteritietoja myös muista kuntoutuksen osajärjestelmistä. Kuntoutuksen sosioekonomisista eroista saatavaan kuvaan vaikuttaa se, mikä kaikki kuntoutus rekistereistä on mahdollista tunnistaa.

Tutkijatohtori Laura Peutere Itä-Suomen yliopistosta kertoi Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian vaikutuksista osallistujien työmarkkina-asemaan. Tutkimusasetelmassa hyödynnettiin kuntoutuspsykoterapian siirtymistä harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi vuonna 2011 ja verrattiin myönteisen kuntoutuspäätöksen saaneita hylkäävän päätöksen saaneisiin. Tulosten mukaan kuntoutuspsykoterapia edistää työmarkkinoille kiinnittymistä.

Kelan tutkija Visa Pitkänen kuvasi tutkimusta, jossa tarkasteltiin Kelassa vuonna 2018 tehdyn vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hankintauudistuksen vaikutuksia fysioterapiaan, puheterapiaan ja toimintaterapiaan. Uudistuksen vuoksi palvelutuottajien tarjoamien hintojen aiemmin voimakas nousutahti taittui kaikissa kolmessa palvelussa. Vaikutukset olivat suurimmat fysioterapiassa, jonka markkina on yksi sote-palveluiden kilpailullisimmista.

Etäkuntoutusta kehitetään tutkitulla tiedolla

Johanna Rouvinen (Kelan valtakunnalliset asiakkuuspalvelut) ja Tuija Partanen (Kelan tutkimus) avasivat keskustelun esittelemällä Kelassa toteutunutta etäkuntoutuksen tutkimusta ja kehittämistä. Tällä hetkellä etäkuntoutusta tutkitaan sekä vaikuttavuuden että implementaatiotutkimuksen keinoin.

Tänä vuonna on aloitettu uusi etäkuntoutuksen projekti, jonka tavoitteena edistää etäkuntoutuksen hyödyntämistä Kelan kuntoutuspalveluissa ja varmistaa etäkuntoutuksen laatua.

Etämusiikkiterapian tutkimusta esitteli Taru Koivisto (Tarumusiikki Oy). Kartoittava kirjallisuuskatsaus kokosi yhteen tutkimustietoa etämusiikkiterapiasta ja sen vaikutuksista.

Koiviston tutkimus toi esille, että koronapandemian vaikutus musiikkiterapeuttien työhön on ollut merkittävää ja käytänteet ovat muuttuneet. Etäkuntoutuksessa musiikkiterapeutit ovat uuden äärellä. Tarvitaan lisää tutkimustietoa erilaisista etämusiikkiterapioista ja erityisesti vaikuttavuustutkimus on vasta käynnistymisvaiheessa.

Eeva Aartolahti ja Hilkka Korpi (Jyväskylän yliopisto) esittelivät tutkimusta Kuntoutusrobottien vaikuttavuus ja merkityksellisyys lääkinnällisessä kuntoutuksessa – järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset (ROVA-tutkimus).

Robotteja käytetään lääkinnällisessä kuntoutuksessa monin eri tavoin. Tutkimuksen johtopäätöksenä tuotiin esille, että kuntoutusrobotteja hyödyntävät interventiot ovat toimintakyvyn suhteen vaikuttavampia tai yhtä vaikuttavia kuin tavanomainen harjoittelu tai muu kuntoutus.

Kuntoutusrobotit tuovat monia merkityksellisiä fyysisiä ja psykososiaalisia hyötyjä kuntoutumiseen ja arjessa suoriutumiseen. Käyttökelpoisuuden varmistamiseksi tarvitaan muun muassa toimintavarmuutta, ammattilaisten osaamista ja käytön teknistä tukea arjessa. Myös kuntoutuksen ja tekniikan ammattilaisten yhteistyö kuntoutusteknologian suunnittelussa on olennaista.

Eeva Aartolahti esitteli meneillään olevaa tutkimusta Etäfysio- ja toimintaterapia vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa – sateenvarjokatsaus (Jyväskylän ammattikorkeakoulu). Katsauksen alustavista tuloksista tulee esille, että etäkuntoutusta käytetään fysio- ja toimintaterapiassa monien eri kuntoutujaryhmien kanssa.

Haasteita etäkuntoutuksen merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden arvioinnille tuovat katsausten osittain heikko laatu, etäkuntoutuksen määritelmien ja menetelmien vaihtelevuus. Tutkimus jatkuu vuodelle 2023 ja tutkimuksen tuloksia päästään kuulemaan lisää myöhemmin.

Keskustelu etäkuntoutukseen liittyen oli vilkasta ja yleisö esitti asiantuntevia kommentteja aiheesta. Pohdittiin mm. asenteiden vaikutusta etäkuntoutukseen käyttöönottoon sekä erilaisten teknisten ratkaisujen soveltumista asiakastilanteisiin. Etäkuntoutus tarjoaa mahdollisuuksia kuntoutuksen toteuttamiseen, mutta sujuva ja vakiintunut käyttö edellyttää vielä joidenkin teknologiaan ja sen käyttöön liittyvien haasteiden ratkomista.

Paneelikeskustelu

Seminaarin lopuksi lavalle kutsuttiin kolme kokenutta asiantuntijaa, jotka reflektoivat seminaaripäivän antia oman työnsä näkökulmista. Paneelin osallistujat olivat tutkimusjohtaja Sinikka Hiekkala Invalidiliitosta, fysio- ja toimintaterapian palvelupäällikkö Virpi Aralinna Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta sekä johtava asiantuntija Marjukka Turunen Kelan valtakunnallisista palveluista.

Panelistit kaipasivat tutkimustietoa erityisesti kustannusvaikuttavuudesta sekä siitä, miten kuntoutuksen laatu määritellään ja miten laatua mitataan. Narratiivisella tutkimusotteella ja asiakkaiden polkuja tutkimalla puolestaan voitaisiin löytää kuntoutuksen saatavuuteen ja hyötyihin liittyviä kipukohtia.

Panelistit mainitsivat etäkuntoutuksen, kun keskustelu siirtyi uusiin, innovatiivisiin ratkaisuihin. Myös virtuaalinen kuntoutus ja robottikuntoutus mainittiin mielenkiintoisina, tosin lisätutkimusta vaativina, tulevaisuuden skenaarioina.

Kuntoutukseen liittyvät ratkaisut ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Panelistit pohtivat, että uusien hyvinvointialueiden aloittaessa monet palvelut järjestetään uudella tavalla. Samalla voi avautua mahdollisuus muuttaa myös kuntoutuksen alueellisia toimintatapoja entistä sujuvampaan, vaikuttavampaan ja yhdenmukaisempaan suuntaan.

Seminaarit ovat täällä taas; live, etä vai hybridi?

Seminaari kokosi onnistuneesti yhteen asiantuntijoita ympäri Suomen sekä avasi osallistujille Kelan tutkimuksen toteuttamaa ja rahoittamaa monipuolista kuntoutuksen tutkimusta. Tutkijoille suuren, hybridi-mallilla toteutetun tapahtuman järjestäminen oli mittava ponnistus.

Saimme kuitenkin myönteistä palautetta hyvin suunnitelluista sisällöistä ja monialaisuudesta. Läsnäolijat kiittelivät positiivisesta tunnelmasta sekä mahdollisuudesta tavata kasvokkain kollegoita ja verkostoitua. Toive on, että tämänkaltaiset tutkimusaiheiden ja menetelmien moninaisuutta esiin tuovat tilaisuudet toteutuisivat yhä useammin myös jatkossa.

Koronapandemia muokkasi merkittävästi seminaarien roolia tutkimusviestinnässä, kun live-tapahtumien järjestäminen tyrehtyi lähes kokonaan.

Kun katsoo tulevaan, voi ennakoida, että seminaarit toteutetaan yhä enemmän niin sanotulla hybridimallilla. Tässä havaitsimme, että pitää kehittää etä- ja läsnäosallistujien vuorovaikutuksen nivomista yhteen – asiasisältöjen ja tunnelmien välittämisellä ja jakamisella on iso merkitys myös tutkimuksen teemoista keskusteltaessa.

Voit tutustua seminaarin esityksiin ja postereihin Kelan tutkimuksen SlideShare-tilillä.

Kirjoittajat

Riitta Seppänen-Järvelä

Maarit Karhula

Saija Karinkanta

Ella Näsi

Sari Miettinen

Anna-Marie Paavonen

Tuija Partanen

Hanna Rinne

Anna-Liisa Salminen

Ismo Ukkola