Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Nouseeko Kela-korvaus kuin feenikslintu tuhkasta? – Järjestelmä kaipaa uudistamista

Julkaistu 25.5.2023Päivitetty 25.5.2023

Feenikslintu on muinaisen Egyptin mytologiassa ja siitä johdetuissa taruissa myyttinen tulilintu. Se on muun muassa sitkeyden ja kuolemattomuuden vertauskuva. Olemme seuranneet Kela-korvauksen tarinaa vuosien ajan ja se tuo mieleen feeniksin tarinan: monta kertaa on yritetty nitistää, mutta nousee aina vain uudestaan.

Kelan aktuaariraportissa ennustettiin vuonna 2011, että pelkästään yksityisten lääkärinpalkkioiden indeksijäädytys johtaisi siihen, että yksityisistä lääkärinpalkkioista maksettavien Kela-korvausten taso olisi noin 10 prosenttia kustannuksista 2035.

Nykymenolla ennuste ei näytä toteutuvan. Sipilän ja Marinin hallitukset kiihdyttivät Kela-korvausten leikkauksia vuosina 2016 ja 2023. Nyt korvaus voi olla 8 euroa käynniltä eli vain 9 % esimerkiksi 87 euroa maksavasta käynnistä yleislääketieteen erikoislääkärille. Jos lasketaan mukaan asiakkaan maksama 31–33 € hallinnollinen palvelumaksu, Kela-korvauksen taso on alle 7 %.

Kela-korvaukset ovat jatkuvassa muutoksessa

Kela-korvausjärjestelmä on kuitenkin elossa. Parasta aikaa hallitusneuvotteluja käyvät puolueet (Kok., PS, RKP, KD) ovat luvanneet palauttaa Kela-korvausten määriä viimeisimpiä leikkauksia edeltävälle tasolle. Syynä tähän lienee se, että koronakriisin jäljiltä terveydenhuolto vaikuttaa olevan katastrofin partaalla.

Hoitoon pääsy takkuaa julkisella sektorilla, mutta itse maksavat asiakkaat saavat vielä aikoja yksityiseltä sektorilta. Työterveyshuollon korvausuudistus vähensi työterveyshuollon sairaanhoidosta maksettavat Kela-korvaukset 125 miljoonaan euroon, mutta se ei ole vähentänyt työnantajien maksuhalukkuutta sairaanhoitopalveluissa.

Työterveyshuollon palveluilla vaikuttaa siis olevan edelleen runsaasti kysyntää. Tämä ylläpitää työvoiman suurta kysyntää työterveyshuollossa, mikä puolestaan vaikuttanee lääkäripulaan hyvinvointialueiden perusterveydenhuollossa.

Erilaisia malleja lääkärinpalkkioille on esitetty

Onko olemassa keinoja lisätä nykyisen työvoiman työtunteja terveydenhuollossa? Kelan tutkimusyksikössä olemme tutkineet, laskeneet ja miettineet erilaisia vaihtoehtoisia malleja sekä lääkärin- että hammaslääkärinpalkkioihin. Yksityislääkärinpalkkioiden historiaa, heikkouksia, vahvuuksia ja kehittämisehdotuksia kehityskulkua kuvataan vuonna 2012 ilmestyneessä teemakirjassa sivulta 190 lähtien.

Esitimme tuolloin kehittämisehdotuksina muun muassa hintakattoa, tilimallia ja henkilökohtaista budjettia. Esimerkiksi henkilökohtaisessa budjetissa asiakkaalla on tietty rahasumma käytössä tietyllä aikavälillä ja hän valitsee tarvitsemansa palvelun.  Nämä eivät kiinnostaneet siihen aikaan. Enemmän kiinnostivat THL:n ehdotukset monikanavaisen rahoituksen purkamisesta.

Aikeita korvausten siirtämiselle kunnalliseen terveydenhuoltojärjestelmään oli jo vuonna 2011, mutta sosiaali- ja terveysministeri Risikko (Kok.) linjasi tosin. Myöhemmin Kela-korvauksen tarina muuttui vielä synkemmäksi. Kela-korvauksia leikattiin, koska uskottiin, että soten valinnanvapausmalli tulisi muuttamaan koko järjestelmän.

Pieni korvaustaso tekee Kela-korvauksista keski- ja hyvätuloisten järjestelmän

Nykyisen Kela-korvausjärjestelmän vahvuuksia ovat asiakkaan valinnanvapaus ja hallinnan tunne omasta hoitoprosessista. Lisäksi asiakas voi käyttää järjestelmää ilman lähetettä, mikä vähentää byrokratiaa, mutta toki saattaa lisätä myös turhia käyntejä. Laskimme aikanaan, että hoidon porrastuksen puuttuminen yksityislääkärikäynneistä säästi noin 160 miljoonaa euroa.

Järjestelmän heikkous on sen pieni korvaustaso ja sitä kautta yksityisen hoidon Kela-korvausten käyttäjät ovat valtaosin keski- ja hyvätuloisia. Lisäksi korvausten nostoon liittyy se riski, että se voi valua herkästi hintoihin, koska hintakilpailu on heikkoa.

Korvaustason alasajo 1980-luvulta lähtien on johtanut siihen, että yksityiset lääkärikäynnit ovat suhteessa väestörakenteen kehitykseen vähentyneet. Absoluuttisesti käyntimäärät ovat lisääntyneet, mutta eivät niin nopeasti kuin väestö on ikääntynyt ja terveysongelmat kasvaneet. Tämäkin kehityskulku voi osaltaan selittää siitä, että miksi perusterveydenhuollon ahdinko on kasvanut.

Uudistetulla suorakorvauksella kohti parempaa palvelujen saatavuutta

Kela-korvaukset on syytä palauttaa, mutta samalla on hyvä uudistaa järjestelmää.

Suotuisa kehityskulku Kela-korvausten uudistuksessa voisi olla kohti omalääkärijärjestelmää, jossa korvausmalli olisi kapitaatiokorvaus yksityiselle ja julkiselle palveluntuottajalle.

Ei ole ainutlaatuinen ajatus, että sairaanhoitovakuutuksen korvamerkittyä rahoitusta käytettäisiin järjestelmän rakentamiseen ja kannusteena. Kela-korvauksia maksettiin vielä vuoteen 1981 kunnallisille terveysasemille, nykyrahassa 147 miljoonaa euroa.

Toisaalta kapitaatiokorvauskaan ei ole välttämättä paras mahdollinen järjestelmä. Useissa maissa, esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa, onkin käytetty kapitaatio- ja suoritekorvausten yhdistelmiä. Suoritekorvaus kannustaa tuottamaan suoritteita. Kapitaatio siirtää kustannusriskiä palveluntuottajalle ja voi siksi kannustaa tinkimään palvelujen laadusta ja määrästä.

Jos terveyspoliittinen tavoite on lyhentää pikaisesti jonoja ja tehostaa nopeasti työvoiman käyttöä, voisi ottaa käyttöön mallin, jossa yleislääkärikäyntien korvaustasoa nostettaisiin merkittävästi. Asiakkaan omavastuu voisi olla sama kuin julkisessa terveydenhuollossa. Tämä mahdollistaisi myös pieni- ja keskituloisten yksityislääkärikäynnin.

Järjestelmässä voisi olla sekä hinta- että käyntikatto, tai ainakin hintakatto, jotta kustannukset pysyisivät kohtuullisena, eikä korvaus valuisi hintoihin. Tutkimus- ja hoitokäynnit tapahtuisivat pääosin esimerkiksi hyvinvointialueen laboratorioissa ja muissa palveluissa, jolloin malli olisi yhteistyömalli yksityisen sektorin ja hyvinvointialueen kanssa.

Tällä hetkellä yksityisiä yleislääkärikäyntejä on noin 740 000. Valtaosa (77 %) Kelan korvaamista 3,2 miljoonasta yksityislääkärikäynneistä on erikoislääkärikäyntejä.

Läsnäkäynti hoitajalle tai lääkärille voisi ehdottamassamme mallissa maksaa esimerkiksi noin 70–90 euroa ja etäkäynti noin 40–60 euroa. Laskelmiemme perusteella hyvään alkuun pääsisi jo 200 miljoonalla eurolla. Korvaustason nosto toisi todennäköisesti uusia asiakkaita yksityiselle sektorille ja helpottaisi julkisen sektorin ruuhkia ja auttaisi hoitotakuun toteuttamisessa.

Sairaanhoitomaksujen nostaminen parilla prosenttiyksikön kymmenyksellä voisi rahoittaa uuden mallin

Jos kustannukset pelottavat, niin mallin toimivuutta voi seurata hyvinkin tiiviisti ja tehdä tarvittavia muutoksia. Teknisesti uusi korvausmalli saataisiin kohtuullisen nopeasti käyttöön Kelassa.

Jos rahoitustarve kasvaisi 200 miljoonaa euroa, valtion rahoitusosuus sairausvakuutusrahastoon kasvaisi 134 miljoonaa euroa ja vakuutettujen 66 miljoonaa euroa. Sairaanhoitovakuutuksen rahoitusosuudet ovat nykyisin 2/3 ja 1/3. On huomattava, että pelkästään sairaanhoitomaksujen 0,1 prosenttiyksikön korottaminen kasvattaisi Kelan sairausvakuutusrahaston maksutuottoja noin 120 miljoonaa euroa.

Jos mallin tuloksellisuutta mitataan sillä, kuinka paljon palvelujen saatavuus paranee, arvioimme, että tämä malli olisi huomattavasti vaikuttavampi verrattuna siihen, että nykyjärjestelmän Kela-korvauksia palautettaisiin.

Sinällään avosairaanhoito on varsin edullista ja kustannusriskit ovat pienet verrattuna päivystyspalveluihin ja erikoissairaanhoitoon. Päivystyspalvelun käyntihinta on vähintään kolminkertainen verrattuna kiireettömään hoitoon.

Suurin pelko, joka uuteen malliin saattaisi liittyä, on että yksityissektorille siirtyy lisää työntekijöitä julkiselta sektorilta. Toisaalta työterveyshuolto todennäköisesti säilyy vahvana osana avoterveydenhuollon järjestelmää, joten työterveyshuollossa toimivien yleislääkäreiden ja muiden yksityissektorin lääkäreiden työpanosta tässä ehkä voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin.

Yksityissektorilla olisi näytön paikka: pystyisikö se hoitamaan asiakkaita tehokkaammin ja nopeammin? Vähentäisikö tai hillitsisikö hoitoon pääsyn aikaistaminen pitkällä aikavälillä päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kuluja? Tulisiko avosairaanhoidosta vetovoimainen työpaikka myös hyvinvointialueilla ja saisiko koko toimiala uutta tuulta purjeisiin?

Kirjoittajat

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi
Twitter: @mikkolahm

Timo Hujanen
erikoistutkija, Kela
timo.hujanen@kela.fi
Twitter: @thhujanen

Lisätietoa

Mikkola H (2018). Korvaako chattipalvelu perinteisen vastaanottokäynnin? Yksityislääkärikäynnit laskussa. Kelan tutkimusblogi.

Mikkola H, Blomgren J, Hiilamo H (2012). Kansallista vai paikallista? Puheenvuoroja sosiaali- ja terveydenhuollosta. Kelan tutkimuksen teemakirjat. (helda.helsinki.fi)

Mikkola H, Luoto R, Hujanen T (2023). Miksi työterveyshuolto on keskittynyt yksityisiin lääkärikeskuksiin? Työterveyshuollon sairaanhoito on kehittynyt Suomessa eri tavalla kuin verrokkimaissa. Kelan tutkimusblogi.

Mikkola H, Luoto R, Hujanen T (2023). Työterveyshuollon tulevaisuus – voisiko vastuuta sairaanhoidosta siirtää työnantajille ja valtiolle? Kelan tutkimusblogi.

Mikkola H, Räsänen T (2021). Kela-korvausten pienentyminen näkyy erityisesti pienituloisten korvauksissa – onko sairaanhoitovakuutusjärjestelmä reilu? Kelan tutkimusblogi.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin