Nuotti-valmentaja vahvistaa nuoren tulevaisuuden suunnittelua ja tarjoaa konkreettisia apuja

Nuotti-valmennus on Kelan tarjoamaa ammatillista kuntoutusta 16–29-vuotiaille nuorille, joiden toimintakyky on alentunut. Valmennuksessa keskeistä on tulevaisuuteen suuntautuva ja ratkaisukeskeinen työote. Nuoren mahdollisuus laatia tulevaisuuden suunnitelmia edellyttää riittävää ja konkreettista tukea.

Nuorten eteneminen kohti aikuisuutta katsotaan yleensä suoraviivaiseksi siirtymäksi opintojen kautta työelämään. Siirtymissä voi kuitenkin olla vaihtelua, ja osalla pääsy työmarkkinoille asti voi viivästyä tai keskeytyä.

Toimintakyvyn haasteet, kuten mielenterveyden tai elämänhallinnan pulmat, voivat pitkittää koulun ja työn ulkopuolelle jäämistä. Tämä voi johtaa siihen, että mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan kapenevat. Haasteiden moninaisuus ja päällekkäisyys edellyttävätkin yksilöllisiä ratkaisuja, jotka palvelevat nuoren tilannetta ja omia suunnitelmia.

Tuoreessa tutkimuksessa haastattelimme Nuotti-valmentajia ja kysyimme, mihin asioihin he keskittyivät nuorten tilanteissa. Hyödynsimme toimintamahdollisuuksien viitekehystä ja analysoimme, miten eri osa-alueisiin kohdistuva työskentely mahdollisti nuorten tulevaisuuden suunnittelua ja päämäärien tavoittelua, esimerkiksi halutun opiskelupaikan tai tulevan ammatillisen alan, tavoittelua.

Valmentajan vahvistama itseluottamus tukee ensiaskeleita kohti tavoitteita

Tuloksissa korostuvat nuorten omien tulevaisuuden suunnitelmien merkitys sekä se, että niiden toteuttaminen vaatii konkreettista ja riittävää tukea.

Valmentajat pitivät koko valmennuksen lähtökohtana sitä, että nuoret itse muotoilevat valmennuksen suunnan. Monella nuorella tulevaisuuden suunta on kuitenkin epäselvä ja tavoitteita voi olla hankala sanoittaa. Siksi valmentajat keskittyivät nuoren kanssa pohtimaan, mitä nuoret toivovat tulevaisuudeltaan.

Tärkeää onkin, että tavoitteita ei vain aseteta, vaan niitä myös työstetään. Lisäksi valmentajat painottivat, että ulkopuolelta määritelty toiminta ei motivoi tai sitouta, ja siksi nuorilla täytyy olla aito vaikutusmahdollisuus valmennuksen sisältöihin.

Tavoitteiden työstäminen kytkeytyi vahvasti nuoren käsitykseen itsestään.

Näkemys omista kyvyistä rajaa sitä, millaisia tulevaisuuksia nuori näkee itselleen mahdollisina. Kun toimintakyky on heikko tai pelko epäonnistumisesta kaventaa tulevaisuushorisonttia, on hankalaa nähdä itselle toteutettavia suunnitelmia.

Valmentajien mukaan itseluottamuksen ja pystyvyyden kokemuksen vahvistaminen edesauttoi ensimmäisten askeleiden ottamista kohti tavoitteita. Valmentajat osoittivat nuorille heidän kykyjään esimerkiksi keskustelemalla nuorten vahvuuksista ja havainnollistamalla, että he voivat löytää tulevaisuuden suunnan niiden kautta.

Konkreettisella tasolla eteneminen edellyttää kuitenkin aitoja mahdollisuuksia toimia eli riittävää toimintakykyä ja tukiverkostoa. Siksi valmentajat kertoivat keskittyvänsä myös nuorten arjen muutokseen, jaksamiseen ja mielenterveyteen sekä varmistivat, että nuorilla on pääsy heidän tarvitsemiinsa palveluihin.

Arjen hallinta, jaksaminen ja tukiverkostot keskeisiä

Arjen muutos jäsentyi valmentajien kuvauksissa niin sanotusti solmujen avaamisena.

Talousvaikeudet, kotiaskareiden lykkääminen ja viranomaisasioinnin hankaluudet voivat johtaa arkielämän haasteiden kasaantumiseen ja estää tavoitteellisen toiminnan. Valmentajat pyrkivät ratkaisemaan näitä arjen ongelmia yhdessä nuorten kanssa, mutta samalla he pyrkivät vahvistamaan nuorten valmiuksia selviytyä haasteista itsenäisesti. Arjen haasteiden ratkaiseminen mahdollisti nuorille onnistumisen kokemuksia, mikä puolestaan vahvisti hallinnan tunnetta.

Toimintakyvyn kannalta olennaista on, että nuorten jaksaminen riittää omaan arkeen ja omien ammatillisten valmiuksien kehittämiseen. Siksi valmentajat pyrkivät tarjoamaan varhaista keskusteluapua ja keinoja oman voinnin ymmärtämiseen. Valmentajat kuvasivat, kuinka he tukivat nuoria sosiaalisten tilanteiden sietokyvyn laajentamisessa tai pohtivat yhdessä, edellyttävätkö ahdistuksen tunteet ammattiapua.

Valmentajat tiedostivat, etteivät he voi toimia muiden ammattilaisten korvaajina esimerkiksi mielenterveyspalveluiden osalta. Siksi he rakensivat valmennuksen aikana nuoren tavoitteita ja toimintakykyä tukevaa tukiverkostoa, johon saattoi tarpeen mukaan kuulua ammattilaisia esimerkiksi työllisyys- tai terveydenhuollon palveluista. Lisäksi valmentajat tutustuttivat nuoria viranomaisten käyttämään termistöön sekä siihen, millaisia palveluita on tarjolla ja millaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia niihin liittyy.

Tavoitteena oli, että nuoret osaisivat hyödyntää palveluja ja toimia niissä itsenäisesti myös jatkossa.

Kohti pidemmän aikavälin muutosta

Nuotti-valmennuksen tarkoitus on luoda lähtökohdat pidemmän aikavälin muutokselle. Valmentajien työtä yhdisti pyrkimys vahvistaa nuoren käsitystä omasta tulevaisuudestaan ja mahdollisuuksistaan sekä tukea toimintakykyä ja tarjota välineitä omien suunnitelmien edistämiseen.

Työllistyminen, opiskelusuunnan löytäminen tai opintoihin palaaminen on valmennuksessa osa yksilöllistä suunnitelmaa – toisille nuorille lähempänä ja toisille kauempana olevia tavoitteita. Tulevaisuususkon vahvistamisen lisäksi yhtä tärkeää on, että nuorelle tarjotaan riittävä ja konkreettinen tuki tavoitella omia suunnitelmia.

Nuotti-valmennus edistää nuorten osallisuutta mahdollistamalla tulevaisuuden suunnittelua ja tukemalla heitä suunnitelmien toteuttamisessa. Toimintakyvyn vahvistuminen ja eteneminen kohti työelämää ovat keskeisiä hyötyjä, mutta ennen kaikkea valmennuksessa korostuvat nuoren omat valinnat. Näin kyse ei ole vain abstraktista siirtymästä työelämään, vaan nuorelle merkityksellisestä urapolusta ja elämänvaiheesta.

Kirjoittajat

Ismo Ukkola
tutkija, Kela
ismo.ukkola@kela.fi

Riitta Seppänen-Järvelä
tutkimusprofessori, Kela
riitta.seppanen@kela.fi

Lisätietoa

Bonvin, J. M., & Laruffa, F. (2024). Transforming Social Policies and Institutions in a Capability Perspective: Agency, Voice and the Capability to AspireJournal of Human Development and Capabilities, 25(4), 575-594. DOI: 10.1080/19452829.2024.2405096  

Robeyns, I. (2017). Wellbeing, freedom and social justice: The capability approach re-examined. Open book publishers. DOI: 10.11647/OBP.0130  

Sen, A. (1999). Development as freedom. Oxford University Press.

Ukkola, I., & Seppänen-Järvelä, R., Teittinen, A. & Häikiö L. (2026). Fostering aspirations among youth outside education and employment – A qualitative study on coaching professionals’ perspectives. Children and Youth Services Review 108985. DOI: 10.1016/j.childyouth.2026.108985