Työterveyshuoltoon tarvitaan selkeämpi erottelu ehkäisevän ja sairaanhoidollisen toiminnan välille
Entistä suurempi osa työterveyshuollosta on ehkäisevää toimintaa. Kehitykseen ovat vaikuttaneet omalta osaltaan työterveyshuollon korvausjärjestelmän uudistukset, mutta myös kirjaustapojen muutokset. Kirjaustapoja olisi syytä yhtenäistää valtakunnallisesti työterveyshuollon ja korvausten tasapuolisuuden sekä toimintatietojen luotettavuuden vuoksi.
Työterveyshuollon korvausjärjestelmää uudistettiin vuonna 2020 siten, että Kelan työnantajien maksamien korvausten painotusta siirrettiin sairaanhoidosta entistä enemmän ehkäisevään työterveyshuoltoon. Muutoksen tavoitteena oli edistää ja tukea työikäisen väestön työkykyä koko työuran ajan.
Muutoksen jälkeen koko työpaikalle kohdistuva laskennallinen enimmäiskorvaussumma voidaan käyttää ehkäisevään työterveyshuoltoon ja korkeintaan 40 % sairaanhoitoon. Aiemmin osa summasta oli varattu erikseen sairaanhoitoon. Ehkäisevän työterveyshuollon korvaus on 60 % ja sairaanhoidon korvaus 50 % hyväksytyistä kustannuksista.
Korvausuudistus oli johdonmukainen jatke aiemmalle työterveyshuollon kehittämiselle. Myös esimerkiksi edellinen korvausuudistus vuonna 2011 lisäsi työterveyshuollon ehkäisevää toimintaa.
Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että yhä suurempi osa työterveyshuollosta on uudistuksen jälkeen ollut ehkäisevää työterveyshuoltoa. Samanaikaisesti kirjaamistavoissa näyttää tapahtuneen muutoksia. Työterveyspainotteisen sairaanhoidon ja ehkäisevän työterveyshuollon ero on osin hämärtynyt, mikä aiheuttaa ongelmia.
Työkyvyttömyyden ehkäisy jakautuu kolmelle tasolle
Työkyvyttömyyden ehkäisyä tehdään työterveyshuollossa kolmella tasolla:
- Ensimmäisellä tasolla pyritään luomaan työolosuhteet sellaisiksi, että työkyvyttömyyden uhkaa ei syntyisi.
- Toisella tasolla tuetaan työkyvyttömyysriskissä olevia esimerkiksi työnkuvan tai työajan muokkauksilla tai muilla varhaisen tuen toimilla.
- Kolmannella tasolla tuetaan työhön paluuta.
Kaikki kolme tasoa ovat osa ehkäisevää työterveyshuoltoa.
Työkykyä tuetaan kuitenkin myös työterveyspainotteisessa sairaanhoidossa, jonka järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista. Myös sairausvastaanotolla tai sen jälkeen voidaan olla yhteydessä työnantajaan, suositella määräaikaista osa-aikaisuutta tai korvaavaa työtä.
Sairaanhoidon ja ehkäisevän työterveyshuollon erottaminen on haastavaa
Miten työterveyshuollossa osataan erottaa, milloin toiminta on sairaanhoitoa ja milloin ehkäisevää työterveyshuoltoa? Tutkimustemme mukaan se ei olekaan helppoa.
Kun kysyimme tutkimuksessa työterveyshuollossa toimivilta lääkäreiltä näkemyksiä siitä, kirjaisivatko he työkykyyn liittyvän potilastapauksen ehkäisevänä työterveyshuoltona vai sairaanhoitona, näkemykset vaihtelivat paljon. Osassa potilastapauksia näkemykset jakautuivat lähes tasan korvausluokkien välillä.
Lääkärit mielsivät kuitenkin enemmistön potilastapauksista ehkäiseväksi työterveyshuolloksi. Vastaajat perustelivat valintaa esimerkiksi terveystarkastuskoodeilla ”työkykyarvio” tai ”työkyvyn seuranta”, joita ei ole käytössä sairaanhoidossa. Näitä terveystarkastuksia kutsutaan työkykytarkastuksiksi.
Ehkäisevä toiminta painottuu, mutta myös kirjaamiskäytännöt ovat muuttuneet
Vaikuttaa siltä, että osittain työterveyshuollon korvausuudistuksen vaikutuksesta lääkärit kirjaavat nykyään ehkäiseväksi työterveyshuolloksi sellaisia potilastapauksia, joita olisi 10–15 vuotta sitten kirjattu sairaanhoidoksi.
Kirjaamismuutos ei kuitenkaan johdu taloudellisen edun tavoittelusta. Taustalla on ajattelutavan muutos, sillä työhön paluun tukemiseen satsataan yhä varhaisemmassa vaiheessa yhä enemmän voimavaroja.
Työkykytarkastusten ja niihin käytetyn ajan lisääntyminen näkyi myös rekisteritutkimuksessa, jossa erottelimme yhden suuren palveluntuottajan työterveyshuoltotoiminnasta edellä mainitulla tavalla koodatut työkykytarkastukset muista vapaaehtoisista terveystarkastuksista vuosien 2018–2022 aikana.
Kokonaisuudessaan korvattavaan työterveyshuoltoon käytetty aika pysyi ennallaan, mutta sairaanhoidon osuus väheni ja ehkäisevän työterveyshuollon osuus kasvoi. Kasvu oli niin suurta, että ehkäisevään työterveyshuoltoon käytetty aika ylitti seuranta-ajan lopussa sairaanhoitoon käytetyn ajan. Korvausuudistus vaikutti osaltaan näihin muutoksiin.
Kirjaustapoihin tarvitaan valtakunnallisia linjauksia
Lääkärit toivat yllättävän harvoin esille, että toiminnan luonteeseen vaikuttaa paljon se, toimiiko tekijä työpaikan nimettynä lääkärinä vai ei. Vain nimetty työterveyshuollon tiimi tuntee työpaikan, sen tarpeet ja työterveysyhteistyön tavoitteet. Nimetty tiimi toimii tavoitteiden saavuttamiseksi tavoitteellisemmin kuin muut työterveyshuollon ammattilaiset.
Varsinkin työkykyprosessin alussa muutkin kuin nimetyt tiimiläiset voivat ottaa vastuuta työkyvyttömyyden ehkäisystä, jolloin toiminta voidaan nähdä sairaanhoitona. Viimeistään sairauspoissaolon pitkittyessä vastuu tulisi kuitenkin siirtää nimetylle tiimille, jolloin toiminta muuttuu selvemmin ehkäisevän työterveyshuollon puolelle työhön paluun tueksi.
Muutama lääkäri kertoi luokittelevansa käynnit ajanvarausprosessin perusteella: jos potilas oli itse varannut ajan käynnille, kyseessä oli sairausvastaanotto. Jos potilas tuli ohjattuna, kutsuttuna tai kontrolliin työkyvyn vuoksi, kyseessä oli työkykytarkastus tai ohjaus- ja neuvontakäynti. Tätä kirjaamistapaa voisi hyvinkin soveltaa nimetyn tiimin kirjaamiskäytäntönä.
Yhtenäinen kirjaamistapa lisäisi työterveyshuollon tasalaatuisuutta
Työterveyshuollon painottuminen ehkäisevään työhön on hyvä asia ja korvausuudistusten tavoitteinen mukainen kehityskulku. Toisaalta on todennäköistä, että varsinkin työkykytarkastusten lisääntymiseen ja sairaanhoidon vähenemiseen liittyvät myös kirjaamistapojen muutokset.
Kirjaamistapojen yhtenäistäminen parantaisi työterveyshuollon tasalaatuisuutta. Se olisi oikeudenmukaista myös työterveyshuollon korvausten näkökulmasta.
Lisäksi kirjaaminen vaikuttaa suoraan työterveyshuollon toimintaa kuvaaviin Kelan työterveyshuoltorekistereihin. Nykytilanteessa työkykytarkastuksia ei voi erotella muista vapaaehtoisista terveystarkastuksista. Myös sairaanhoidon puolella tapahtuva työkyvyn tuen toiminta jää Kelan työterveyshuoltorekistereissä piiloon.
Selkeästi määriteltyjä toimintatapoja työterveyshuollon kirjaamiselle sairaanhoitona tai ehkäisevänä työterveyshuoltona olisi syytä ottaa käyttöön valtakunnallisesti. Tätä toivoivat myös kyselyyn osallistuneet lääkärit.
Kirjoittajat
Katri Oksanen
Työterveyshuollon erikoislääkäri, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
katri.oksanen@tuni.fi
Riitta Luoto
Ylilääkäri, Kelan tutkimusyksikkö
riitta.luoto@kela.fi
Lisätietoa
Pitkämäki, S. (2019). Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki – miten korvaustason lainsäädännön muutos vaikutti? TOPSOS. Turun yliopisto 2019.
Oksanen K, Reho T, Viljamaa M, Korhonen M, Sauni R. Työkykyyn liittyvien käyntien luokittelussa vaihtelua. Suom Lääkäril. 2024;79(41):e40479.
Oksanen K, Viljamaa M, Reho T, Beloglazova L, Korhonen M, Sauni R. Työterveyshuollon korvausuudistuksen vaikutukset – loppuraportin tiivistelmä. Tampereen korkeakoulusäätiö 2024.
Oksanen K, Viljamaa M, Reho T, Korhonen M, Sauni R. Impact of reimbursement reform on Finnish occupational health service trends in 2018–2022: an interrupted time series analysis. BMJ Open. 2025(15). DOI: 10.1136/bmjopen-2024-091356.
