Pohdiskelua rasvakohun tiimoilta – tavoitteena rasvarauha

Viime viikkoina olemme saaneet seurata värikästä ja vain osittain asiallista keskustelua ravintorasvoista eri tiedotusvälineissä. Se on hämmentänyt monien ajatuksia. Se vuoksi on aiheellista valaista virallisten suositusten ja rasvakohun taustoja.

Keskusteluja seurannut kansalainen on voinut saada mielikuvan, että ravitsemusasiantuntijoilla olisi ristiriitaisia käsityksiä eri rasvojen vaikutuksista terveyteen. Näin ei suinkaan ole. Virallisia suosituksia tukevaa tutkimusnäyttö on niin vahva, että se on kuulunut jo vuosikausia ravitsemusopintojen perusteisiin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston avoin yliopisto tarjoaa aiheesta kiinnostuneille oivan perustietopaketin.

Viralliset suositukset pohjautuvat lukuisten kokeneiden ja vastuullisten tutkijoiden systemaattisen ja monipuolisen tutkimustyön tuloksiin. Ne on kriittisen arvioinnin jälkeen hyväksytty julkaistaviksi arvostetuissa tieteellisissä lehdissä. Vastauksia rasvoista usein esitettyihin kysymyksiin sekä niiden perustana olevia keskeisiä tutkimuksia on koottu THL:n sivuille.

Miksi sitten jotkut tahot nostavat ponnekkaasti esiin virallisista suosituksista poikkeavia käsityksiä rasvoista ja ravinnosta muutoinkin? Niitä on perusteltu mm. netistä löydetyillä yksittäisillä tutkimuksilla tai tutkimuskoosteilla (meta-analyyseillä), jotka ovat tukeneet omia suositusten vastaisia ennakkokäsityksiä. Yritykset leimata ja kumota nykysuositukset niihin vedoten viittaavat siihen, että tutkimustulosten suhteuttaminen on unohtunut, eikä ole osattu erottaa metsää puilta. Sama koskee vetoamista omiin tai potilaiden yksittäisiin kokemuksiin.

On myös hyvä pitää mielessä, että rasvakysymyksen, niin kuin minkä tahansa aiheen julkiseen keskusteluun nostamisen pontimena voi olla taloudellisia tai muita henkilökohtaisia intressejä.

Rasvaa kuitenkin tarvitaan, joten sitä ei pidä kokonaan vieroksua, mutta sen määrä on syytä pitää kohtuullisena. Luonnollisin keino varmistaa terveyden kannalta suositeltavin rasvojen saanti on suosia pehmeitä rasvoja ja välttää kovia (tyydyttyneitä) rasvoja.

Ruokavalionsa rasvan määrää ja laatua voi laskeskella THL:n Elintarviketietopankissa Ruokakori-toiminnon avulla. Monille runsas kovan rasvan saanti tulee yllätyksenä, koska se on useimmiten piilorasvaa.

Olisi hienoa, jos rasvakeskustelu inspiroi itse kutakin arvioimaan ruokatottumuksiaan muutoinkin kuin vain rasvan saannin osalta. Moni hyötyy siitä, jos karsii ruokavaliostaan kovan rasvan lisäksi muitakin ”tyhjien kaloreiden” lähteitä kuten sokeroituja juomia ja makeisia. Myös valkoinen leipä, riisi, ja pasta kannattaa vaihtaa vastaaviin täysjyvätuotteisiin.

Tärkeää on muistaa myös arvioida ruokavaliota kokonaisuutena. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on olennaista

• syödä keskimäärin energiankulutustaan vastaavan määrän (tai vähemmän, jos on tarve laihduttaa)
• nauttia säännöllisin väliajoin kohtuullisen kokoisia ruoka-annoksia ja
• syödä riittävästi ja monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä (vähintään puoli kiloa päivässä)

Aiheesta löytyy tuoretta ja käytännönläheistä lisätietoa Sydänliiton sivuilta sekä opaskirjasesta ”Ravinto sydänterveyden edistämisessä” (2010). Sydänliiton ravinto- ja elintapasuositukset ovat terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä muutoinkin kuin sydänterveyden osalta.

”Voi tirisee taas”, otsikoi Turun sanomat (10.10) uutisen, joka kertoi voin kysynnän kääntyneen viime viikkoina kasvuun. Itse uskon tai ainakin toivon, että kyseessä on ohimenevä ilmiö. Eivätköhän kansalaiset ole jo niin valistuneita, etteivät he yhden rasvakohun vuoksi muuta tottumuksiaan ainakaan huonompaan suuntaan. Se olisi karhunpalvelus omalle terveydelle.

Paula Hakala
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi