Miten Suomi saa lihavuuslääkkeistä pitkäaikaisen hyödyn irti?

Lihavuuslääkkeet ovat merkittävä tieteellinen läpimurto. Oikein käytettynä ne voivat tuoda monelle lihavuudesta kärsivälle apua elintapamuutoksen tekemiseen. Meiltä kuitenkin puuttuu paljon tietoa siitä, miten lääkehoito toteutuu tosielämässä. Myös kansallinen strategia lihavuusongelman ratkaisemiseksi puuttuu, ja sellainen tarvitaan kipeästi.

Lihavuus ja ylipaino ovat yleisiä, ja nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa pysyä normaalipainoisena. Tarve lihavuuden hoidolle on kasvanut, ja tähän tilanteeseen olemme saaneet uuden hoitokeinon: lihavuuslääkkeet. Suomessa jo useampi kuin 100 000 käytti niitä vuonna 2025.

Syitä lihavuuden yleistymiselle on monia. Ruokaympäristömme on täynnä helposti saatavaa energiapitoista ruokaa, ja tarve fyysiselle rasitukselle ja energian kuluttamiselle on vähentynyt.

Räjähdysmäinen kasvu lihavuuslääkkeiden käytössä herättää kysymyksiä hoitokokonaisuuksista ja pitkäaikaisista hyödyistä.

Tarvitaan lisää tutkimustietoa lihavuuslääkehoidon toteutumisesta tosielämässä

Uuden polven lihavuuslääkkeet ovat tieteellinen läpimurto. Oikein käytettyinä ne ovat osalle potilaista erinomainen hoitomuoto elintapamuutoksen tukemiseen.

Monia asia lihavuuslääkkeiden käytöstä jää kuitenkin vaille vastausta. Emme esimerkiksi tiedä

• käytetäänkö lihavuuslääkkeitä hoitosuositusten mukaisesti säännöllisesti ja pitkäaikaisesti
• millaisia ja kuinka pysyviä hoitotuloksia tosielämässä saavutetaan
• miksi käyttö vaihtelee eri puolilla Suomea?

Merkittävä osa lihavuuslääkkeisiin liittyvästä nykytiedosta on peräisin lääkkeen myyntiluvan saamiseksi toteutetuista kliinisistä tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa olosuhteet ja lääkkeen käyttö ovat tarkkaan säädeltyjä ja tutkimukseen osallistuvat henkilöt valitaan tarkkojen kriteerien perusteella. Lisäksi tutkimusolosuhteissa lääkehoitoon yhdistyy elintapahoito suositusten mukaisesti.

Lihavuuslääkkeitä siis käytetään paljon, mutta saadaanko niistä se hyöty, mikä niiden käytöstä olisi parhaimmillaan saavutettavissa? Tosielämän olosuhteissa lihavuuslääkkeiden käyttö ei ole samanlaista kuin tutkimuksissa.

Ulkomailla tehtyjen kyselytutkimusten perusteella lihavuuslääkehoito ei näytä toteutuvan suositusten mukaisesti. Moni uskoo, että omalla kohdalla riittää lyhytaikainen, kuurimainen käyttö. Jopa puolet keskeyttää käytön ensimmäisen vuoden aikana.

Lihavuuden hoidon mieltäminen pitkäaikaiseksi on sen hoidon yksi keskeisistä haasteista. Tutkimukset osoittavat, että pysyvät laihtumistulokset lihavuuslääkkeiden avulla edellyttävät pitkäaikaista, jopa pysyvää käyttöä. Siksi myös hoidon aloittamisen tulee perustua huolelliseen harkintaan.

Lihavuuslääkehoidon lopettaminen johtaa painon palautumiseen lähtötasolle keskimäärin reilussa puolessatoista vuodessa ja saatujen hyötyjen menettämiseen. Tämä todettiin muun muassa laajassa, 37 tutkimuksen tulokset yhdistävässä katsauksessa.

Tarvitsemme lisää suomalaiseen aineistoon perustuvaa tutkimustietoa siitä, miten lihavuuden lääkehoito toimii tosielämässä. Tarvitsemme tutkimusta lihavuuslääkkeiden käyttötavoista ja erilaisista käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Kela osaltaan suunnittelee rahoittavansa tutkimusta, jossa selvitetään lihavuuden hoidon rakenteita ja toteutumista arjessa.

Lihavuuslääkkeiden oikeanlainen käyttö on keskeistä hoitotuloksille

Lihavuus on verenpainetaudin ja diabeteksen tavoin pitkäaikaissairaus, jota tulisi hoitosuositusten mukaan hoitaa ja seurata pitkäkestoisesti, suunnitelmallisesti ja moniammatillisesti. Lihavuuslääkehoito tulisi toteuttaa osana hoito-ohjelmaa, joka sisältää lääkehoidon lisäksi elintapahoitoa ja psykologista tukea.

Lihavuuslääkehoidon aloittamisessa täytyy aina pohtia mahdollisia hyötyjä ja haittoja.

Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävillä suolistohormonipohjaisilla lääkkeillä (semaglutidi, tirtsepatidi, liraglutidi) on todettu painon pudotuksen lisäksi hyötyjä myös muun muassa tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja munuaissairauksien hoidossa. Suolistohormonilääkkeiden vaikutuksia tutkitaan parhaillaan liittyen monien muidenkin sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Toisaalta kaikkeen lääkehoitoon liittyy riski lääkkeiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin. Myös itse laihtumisprosessi aiheuttaa joskus myös haittoja kuten lihaskatoa ja aliravitsemusta.

Koska lihavuuslääkkeiden käyttäjien määrä kasvaa myös vanhemmissa ikäryhmissä, tulee etenkin iäkkäillä hoitoa aloitettaessa aina tarkoin punnita painon pudottamisen mahdollisia hyötyjä ja riskejä suhteessa ylipainoon liittyviin ongelmiin. Erityisesti iäkkäiden kohdalla on tärkeää arvioida myös mahdollisia laihtumisen haittoja ja arvioida potilaan tilannetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Tarve valtakunnalliselle ohjaukselle ja tutkimustiedolle

Suomi on aiemmin ollut kansansairauksien ehkäisyn mallimaa, mutta väestön lihomiskehitys on silti merkittävä. Tällä hetkellä suomalaisista aikuisista 1,2 miljoonaa täyttää lihavuuden kriteerit. Myös lapsilla ja nuorilla lihavuus yleistyy ennätysvauhtia.

Suomessa tarvitaan rakenteita, joiden avulla lihavuutta voidaan vähentää sekä parantaa hoidon vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta hoidon saatavuudessa. Lihavuuden hoitopolkuja kehitetään monessa terveydenhuollon yksikössä aktiivisesti, mutta toistaiseksi valtakunnallinen koordinaatio puuttuu.

Tarvitsemme Suomeen valtakunnallisen, tutkimusnäyttöön perustuvan laajan lihavuusohjelman, jotta parhaat käytännöt saadaan käyttöön koko maassa. Paitsi lihavuuden hoitoon, tulisi yhteiskunnassa panostaa myös lihavuuden ennaltaehkäisyyn. Tällöin myös lihavuuslääkkeistä saadaan, osana kokonaisuutta, irti pitkäaikainen hyöty. Kuitenkin laajamittaisessa käytössä lihavuuslääkehoidon kustannukset nousevat huomattaviksi.

Kirjoittajat

Pia Pajunen
asiantuntijalääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri, LT, kansanterveystieteen dosentti, Kela
pia.pajunen@kela.fi

Fredriikka Nurminen
tutkija, Kela
fredriikka.nurminen@kela.fi

Heini Kari
tutkimuspäällikkö, FaT, DI, Kela
heini.kari@kela.fi

Terhi Kurko
erikoistutkija, FaT, Kela
terhi.kurko@kela.fi

Lisätietoa

Kela, kohdennettu haku. Lihavuuden hoidon hoitopolut ja käytänteet Suomessa.

Lihavuuslääkkeitä käyttää jo yli 100 000 suomalaista – kasvu jatkuu erittäin voimakkaana. Kela 17.3.2026.

Mechanick JI, Butsch WS, Christensen SM ym. Strategies for minimizing muscle loss during use of incretin‐mimetic drugs for treatment of obesity. Obes Rev 2025;26:e13841. DOI: 10.1111/obr.13841

Pajunen P ja Leinonen J. Lihavuuslääkkeet uhkaavat korvausjärjestelmää. Suom Lääkäril 2024;79:e39808. laakarilehti.fi/e39808

Pajunen P ja Pietiläinen K. Lihavuusohjelmalle on tarvetta Suom Lääkäril 2026;81:e46410. laakarilehti.fi/e46410

Sharma AM, Birney S, Crotty M ym. (2025). Determinants of adherence to obesity medication: A narrative review. Obes Rev 2025;26:e13885. DOI: 10.1111/obr.13885.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus 17.4.2025. (kaypahoito.fi)

Sørensen MS, Pottegård A, Andersen NE, Thomsen RW, Lundby C. (2025). Survey among adult users of semaglutide for weight loss in Denmark: User characteristics, treatment expectations and experienced effects. Diabetes Obes Metab 2025;27:2214–2222. DOI: 10.1111/dom.16222

West S, Scragg J, Aveyard P, ym. Weight regain after cessation of medication for weight management: systematic review and meta-analysis. BMJ. 2026 Jan 7;392:e085304 DOI: 10.1136/bmj-2025-085304

WHO issues global guideline on the use of GLP-1 medicines in treating obesity. Maailman terveysjärjestö WHO 1.12.2025. (who.int)

Xie Y, Choi T, Al-Aly Z. Mapping the effectiveness and risks of GLP-1 receptor agonists. Nat Med 2025;31:951–962. DOI: 10.1038/s41591-024-03412-w