Tuloryhmät eroavat merkittävästi eri sektoreiden avosairaanhoitopalveluiden käytössä
Oulun työikäisestä väestöstä tehdyn analyysin mukaan pienituloiset käyttävät todennäköisimmin terveyskeskuspalveluita, keski- ja suurituloiset sen sijaan työterveyshuollon tai yksityisen sektorin terveyspalveluita. Eri sektorit täydentävät toisiaan eri tuloryhmien palveluiden tuottajina, mutta kaikkiaan pienituloisimmat käyttävät vähiten avosairaanhoidon palveluita.
Terveyspalvelujärjestelmämme eri sektorit ja väestöryhmien erilaiset mahdollisuudet käyttää terveyspalveluita puhuttavat jatkuvasti. Viime aikoina esillä ovat olleet erityisesti hyvinvointialueiden hankaluudet järjestää vastuullaan olevia julkisia terveyspalveluita. Toisaalta on keskusteltu työterveyshuollon vahvasta roolista työsuhteessa olevien henkilöiden terveyspalveluiden järjestäjänä. Järjestelmää täydentävät yksityisen sektorin palvelut, joista maksettavat Kela-korvaukset ovat vuosien varrella myös kirvoittaneet monenlaisia kannanottoja.
Tiedetään, että monikanavainen terveyspalvelujärjestelmämme luo eriarvoisuutta terveyspalveluiden saatavuuteen ja käyttöön. Tarkastelut terveyspalveluiden käytön eriarvoisuudesta ovat usein perustuneet niin sanottuun horisontaalisen oikeudenmukaisuuden indeksiin, joka arvioi eriarvoisuutta yhdellä mittaluvulla. Tulojen mukaiset indeksitarkastelut ovat osoittaneet, että pienituloiset käyvät lääkärissä harvemmin kuin suurituloiset, kun palveluiden tarve otetaan huomioon.
Tuloryhmien välisiä eroja avosairaanhoidon palveluiden käytössä tarkasteltiin Oulu-hankkeen aineistolla
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuvata indeksilukua konkreettisemmin, missä määrin eri tuloryhmät käyttävät terveyskeskuksen, työterveyshuollon ja yksityissektorin järjestämiä avosairaanhoidon palveluita yhden vuoden aikana. Tarkastelussa on huomioitu eri sektoreiden lääkärillä käyntien lisäksi myös hoitajalla käynnit, sillä moneen terveysongelmaan riittää käynti hoitajan vastaanotolla.
Analyyseissa hyödynnettiin Oulun asukkaista koottua rekisteriaineistoa vuodelta 2018. Seuraavissa tarkasteluissa ovat mukana 25–64-vuotiaat oululaiset, jotka jaettiin verotettavien vuositulojensa perusteella tuloviidenneksiin. Laskelmissa vakioitiin eri tuloryhmiin kuuluvien väliset erot sukupuolessa, iässä ja lääkkeiden erityiskorvausoikeuksissa. Siten tarkasteluissa on jonkin verran pystytty huomioimaan palveluiden tarpeen eroja eri tuloryhmissä.
Pienituloisimmat käyttävät avosairaanhoidon palveluita kaikkiaan muita harvemmin
Tulokset eri sektoreiden palveluita käyttäneiden osuuksista ovat odotettuja ja heijastelevat sitä, miten terveyspalvelujärjestelmämme eri sektorit palvelevat osin eri väestöryhmiä.
Mitä pienituloisempi ryhmä oli, sitä yleisempää terveyskeskuspalveluiden käyttö oli. Mitä suurituloisempi ryhmä puolestaan oli, sitä yleisempää oli työterveyshuollon tai yksityisten terveyspalveluiden käyttö.
Työterveyshuoltoa koskeva tulos johtuu pitkälti siitä, että pienituloisimmilla ei ollut tarkasteluvuoden aikana työsuhdetta eikä siten pääsyä työterveyshuollon palveluihin. Kaikkein pienituloisimmassa ryhmässä työterveyspalveluiden käyttö olikin hyvin harvinaista.
Kaikki sektorit yhteen laskien nähdään, että ne täydentävät melko hyvin toisiaan eri tuloryhmien palveluiden järjestäjinä. Pienituloisimmassa tuloviidenneksessä palveluita käyttäneiden kokonaisosuus kuitenkin jäi yli kymmenen prosenttiyksikköä matalammaksi kuin muissa tuloryhmissä.
Keski- ja suurituloiset käyttävät todennäköisimmin ainoastaan työterveyshuoltoa
Saman kalenterivuoden aikana yksi ihminen saattaa luonnollisesti käyttää usean eri sektorin palveluita. Työsuhteessa olevilla on käytännössä mahdollisuus käyttää kaikkien kolmen sektorin palveluita. Pienituloisimmilla puolestaan mahdollisuudet ovat muita rajallisemmat, jos työterveyshuoltoa ei ole eikä yksityispalveluihin ole varaa.
Useimmin pienituloisimmat käyttivätkin kalenterivuoden aikana vain terveyskeskuspalveluita. Pienituloisimmassa viidenneksessä noin kaksi kolmasosaa niistä, jotka ylipäänsä käyttivät vuoden aikana avosairaanhoidon palveluita, käytti ainoastaan terveyskeskuspalveluita.
Toisaalta, mitä suuremmat olivat tulot, sitä todennäköisemmin käytettiin ainoastaan työterveyshuollon palveluita tai työterveyshuollon palveluita täydennettynä yksityisillä palveluilla.
Kaikkien kolmen sektorin käyttäminen oli yleisintä keskimmäisessä tuloryhmässä. Tarkastelu todentaa sen, että keski- ja suurituloiset pystyvät pienituloisia useammin hakemaan tarvitsemiaan terveyspalveluita usealta eri sektorilta. Siten he käyttävät terveyspalvelujärjestelmää monipuolisemmin kuin pienituloisimmat.
Keskituloisilla on eniten käyntejä henkeä kohden
Sektoreittain tarkasteltuna tulojen yhteys käyntien vuosittaiseen lukumäärään oli pääpiirteissään samankaltainen kuin tulojen yhteys palveluita käyttäneiden osuuteen. Mitä pienemmät olivat tulot, sitä enemmän oli käyntejä henkeä kohden terveyskeskuksessa ja sitä vähemmän yksityisellä sektorilla tai työterveyshuollossa.
Käyntimäärien tarkastelustakin nähdään, että kokonaisuutena sektorit täydentävät toisiaan eri tuloryhmien palveluiden tuottajina. Pienituloisimmassa ryhmässä käyntejä oli kuitenkin muita tuloryhmiä vähemmän. Kaikkiaan keskimmäisessä tuloryhmässä kertyi eniten käyntejä tarkasteluvuoden aikana, hieman yli seitsemän käyntiä henkeä kohden. Tulotaso ei siten ollut lineaarisessa yhteydessä käyntien määrään.
Terveyspalveluiden käyttö on yhteydessä terveyseroihin
Tuloryhmien välillä on suuret terveyserot: pienituloisilla on enemmän terveysongelmia ja he kuolevat nuorempina kuin suurituloiset. Suurelta osin terveyserot johtuvat eri tuloryhmiin kuuluvien henkilöiden elintapojen, elinolojen ja työolojen eroista, mutta ne voivat johtua myös eroista terveyspalveluiden saatavuudessa ja käytössä. Matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla onkin todettu olevan muita enemmän vaikeuksia saada tarvitsemiaan terveyspalveluita.
Terveyspalveluiden saatavuuden eriarvoisuus johtuu pitkälti monikanavaisesta palvelujärjestelmästä, jossa työterveyshuolto, yksityiset palvelut ja terveyskeskuspalvelut kohdentuvat osin eri väestöryhmille. Hyvässä työmarkkina-asemassa olevat pystyvät käyttämään helposti saatavilla olevaa työterveyshuoltoa ilman asiakasmaksuja. Hyvätuloiset pystyvät puolestaan maksamaan yksityispalveluista.
Ilman työsuhdetta olevat ja pienituloiset sen sijaan ovat usein hankalammin saatavien terveyskeskuspalveluiden varassa, ja he joutuvat yleensä myös maksamaan näistä palveluista asiakasmaksuja. Kokonaisuutena eri sektorit kyllä täydentävät toisiaan, mutta kuten edeltä nähtiin, pienituloisimmilla palveluiden käyttö jää kaikkiaan muita ryhmiä vähäisemmäksi.
Hyvinvointialueille paineita järjestää riittävästi tarpeenmukaisia palveluita
Monikanavaista palvelujärjestelmää ei olla näillä näkymin purkamassa, joten työterveyshuolto ja Kela-korvatut yksityispalvelut tulevat jatkossakin tuottamaan terveyspalveluita etenkin hyväosaisille. Sektoroitunut palvelurakenne tulee siten edelleen ylläpitämään eroja terveyspalveluiden piiriin pääsyssä.
Yhdenvertaisten terveyspalveluiden turvaaminen sekä terveyserojen kaventaminen ovat kuitenkin olleet sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita. Hyvinvointialueille asettuu nyt suuria paineita järjestää riittävästi terveyspalveluita, joilla turvata erityisesti pienituloisten ja työelämän ulkopuolella olevien palvelutarpeet. Palveluiden saatavuutta lienee julkisella sektorilla kuitenkin käytännössä mahdotonta saada samalle tasolle kuin työterveyshuollossa tai yksityissektorilla.
Tarvitaan kaikki sektorit huomioivaa seurantatietoa
Tässä kirjoituksessa esitetty analyysi havainnollistaa sitä, miten eri sektoreiden järjestämien avosairaanhoitopalveluiden käyttöä ja kohdentumista on syytä tarkastella kokonaisuutena, jotta saadaan kattava kuva terveyspalveluiden käytöstä eri väestöryhmissä.
Jatkossa tarvittaisiin kaikki palvelusektorit huomioivaa ajantasaista seurantaa siitä, miten terveyspalveluiden saatavuus ja käyttö kehittyvät eri väestöryhmissä sote-uudistuksen jälkeisessä Suomessa. Ihannetilanteessa tietopohja kehittyy siten, että kaikkien palvelusektoreiden käyttötiedot ovat saatavilla rekistereistä helposti ja reaaliaikaisesti.
Näin tarkastelu tehtiin
Tarkastelussa hyödynnettiin Oulun asukkaista koottua rekisteriaineistoa vuodelta 2018. Tarkastelut rajattiin 25–64-vuotiaisiin Oulussa asuneisiin henkilöihin (N = 94 355). Opiskelijat jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, sillä YTHS:n järjestämien palveluiden käyttöä ei pystytty huomioimaan. Avosairaanhoidon käyntejä kolmella sektorilla laskettiin vuoden 2018 ajalta huomioiden julkisen sektorin terveyskeskuskäynnit, työterveyshuollon käynnit sekä Kelan korvaamat yksityissektorin käynnit. Mukaan laskettiin niin lääkärillä kuin hoitajalla käynnit.
Henkilöt jaettiin henkilökohtaisten vuoden 2018 ajalta kertyneiden verotettavien ansio- ja pääomatulojensa perusteella tuloviidenneksiin eli viiteen ryhmään, joista jokainen sisälsi 20 prosenttia tutkituista. Tuloviidennesten vuositulorajat olivat seuraavat: (I) 0 – 16 764 €, (II) 16 765 – 28 888 €, (III) 28 889 – 37 846 €, (IV) 37 847 – 51 718 € ja (V) vähintään 51 719 € vuodessa.
Palveluita käyttäneiden osuuksien ja käyntimäärien tarkasteluissa vakioitiin regressiomalleilla eri tuloryhmiin kuuluvien väliset erot iässä, sukupuolessa ja lääkkeiden erityiskorvausoikeuksien määrässä. Näin pyrittiin osin huomioimaan eri tuloryhmien keskimäärin erilaista terveyspalveluiden tarvetta. Tietoa erityiskorvausoikeuksista käytetään usein rekisteritutkimuksissa kroonisen sairastavuuden mittarina.
Kirjoittaja
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
@JenniBlomgren
Lue lisää
Sosiaaliturvan etuuksien ja palveluiden käyttö Oulussa 2013–2018 -tutkimushanke
Blomgren Jenni, Jäppinen Sauli, Lahdensuo Kaisla (2022): Avosairaanhoidon palvelujen käyttö on vahvasti eriytynyt työmarkkina-aseman mukaan. Suomen Lääkärilehti 2022; 77 (7-8): 314; verkkojulkaisu 7.2.2022.
Blomgren Jenni, Jäppinen Sauli (2022): Työikäiset käyttävät avosairaanhoidon palveluita eri tavoin, mutta sektorit kompensoivat toisiaan. Kelan tutkimusblogi 23.2.2022.
Blomgren Jenni, Virta Lauri (2020): Socioeconomic differences in use of public, occupational and private health care: A register-linkage study of a working-age population in Finland. PLoS ONE 15(4): e0231792.
