Lennämmekö jatkossa ensimmäisessä luokassa vai turistiluokassa?
Televisiosarjassa ”Seinfeld” oli aikoinaan jakso, jossa päähenkilöt Jerry ja Elaine joutuivat tilanteeseen, jossa lentokoneeseen oli enää kaksi lippua jäljellä: toinen ensimmäiseen luokkaan ja toinen turistiluokkaan. Pienen keskustelun jälkeen paikat jaettiin niin, että Jerry meni ensimmäiseen luokkaan, jossa tarjoilu pelasi ja matkaseura oli viehättävää. Elaine joutui turistiluokkaan, jossa kaikki oli enemmän tai vähemmän kammottavaa. Syy siihen, miksi Jerry pääsi ensimmäiseen luokkaan, oli se, että hän oli matkustanut ennenkin siellä. Näin ollen hän tiesi mitä hänellä olisi menetettävänä. Elaine, joka ei ollut koskaan matkustanut ensimmäisessä luokassa, ei tiennyt, mitä hän tulisi menettämään. Reilu peli.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina puhuttu paljon kahtiajakautumisesta. Suomi on alueellisesti jakautumassa ”rikkaaseen etelään ja köyhään pohjoiseen” sekä ”menestyviin kaupunkiseutuihin ja kuoleviin haja-asutusalueisiin”. SATA-komitea naulasi loppumietinnössään oman teesinsä, mitä tulee sosiaaliturvan kahtiajakautumiseen: ansioturvaa on suojeltava ja kehitettävä, kun taas perusturvan kohdalla pelkkä kehittäminen riittää.
Myös naiset ja miehet odottavat edelleen palkkatasa-arvon toteutumista – ja todennäköisesti sitä saadaan odottaa vielä pitkään. Noin 700 000 suomalaista elää kotitalouksissa, joissa käytettävissä olevat ekvivalentit vuositulot ovat alle 13 758 euroa. Tämä käsitehirviö tarkoittaa suomeksi sitä, että tuossa rahamäärässä menee yksinasuvalla raja köyhyyden ja ei-köyhyyden välillä. Meitä luokittelevia rajoja voidaan vetää rajattomasti. Osa pääsee Jerryn tavoin lentämään ensimmäisessä luokassa ja toiset joutuvat tyytymään Elainen kanssa turistiluokkaan.
Tämänhetkinen finanssikriisi, taantuma tai lama – vähemmän rakkaillakin lapsilla voi olla monta nimeä – on nostanut esiin erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Jaakko Kiander ja Heikki Taimio Helsingin Sanomien vieraskynässä (17.2.2010) toivat esiin sen, että kukaan ei osaa varmuudella sanoa, mitä talouden kasvulle tulee tapahtumaan. Voimme kokea parhaimmassa tapauksessa nopean kasvunajan, kuten viime laman jälkeen tai pahimmassa tapauksessa kasvua ei tulekaan, jolloin olemme supistuvan talouden haasteiden edessä.
Viime laman jälkeistä nousua siivitti Nokian menestys. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä samanlaista talouskasvun veturia, mutta toisaalta kuka tietää millaisia innovaatioita suomalainen yrityselämä tulee keksineeksi lähivuosina? Viimeksi nousimme lamasta karrikoidusti sanoen siten, että kännyköiden myötä menetimme viimeisenkin tekosyyn olla tavoittamattomissa ilman, että se herättää tavoittelijassamme epäilyksiä. Todellisen kasvun avain oli – edelleen karrikoidusti puhuen – että puhelimella piti olla muutakin käyttöä kuin soittaminen ja vastaaminen. Siihen tuli toimintoja, jotka korvasivat videot, korvalappustereot ja pöytätietokoneet. Niin, miksei nyt voisi ilmaantua jotain vastaavaa innovaatiota?
On kuitenkin syytä varautua myös siihen, että tulevina vuosina meillä on vain niukkuutta jaettavaksi. Tällöin joudumme esittämään useita kysymyksiä: Pystymmekö tarpeen vaatiessa luopumaan ykkösluokan paikasta, vaikka tietäisimme, mitä menetämme? Voimmeko tehdä turistiluokasta viihtyisämmän, jotta siellä matkustavilla olisi siedettävämmät olot? Joku voisi jopa kysyä, pitääkö meidän edes lentää sen aiheuttaman hiilijalanjäljen vuoksi? Roomalaisetkin valtasivat muinoin koko tunnetun maailman jalkaisin.
Ilpo Airio
erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
