OECD ja perustulon ongelmat

OECD:n mukaan perustulo ei ole tehokas lääke köyhyyteen. Lopputulos riippuisi kuitenkin sekä valittavasta perustulomallista että muuhun järjestelmään tehtävistä muutoksista.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkaisi toukokuussa arvion perustulon mahdollisuuksista neljässä OECD-maassa, joista yksi on Suomi.

Kela järjesti 16.6. seminaarin(Avautuu uuteen välilehteen), jossa arvioinnin laatinut OECD:n ekonomisti Herwig Immervoll esitteli tutkimustaan ja pohti perustulon vahvuuksia ja heikkouksia. Seminaarin jälkeen YLE uutisoi: ”Perustulo voisi lisätä köyhyyttä Suomessa(Avautuu uuteen välilehteen)”.

OECD:n tarkastelussa(Avautuu uuteen välilehteen) ovat Suomen lisäksi mukana Iso-Britannia, Italia ja Ranska. Lähtökohtana oli koota kussakin maassa kaikki sosiaalisiin tulonsiirtoihin nykyisin käytettävät kustannukset yhteen ja katsoa, millaiseen perustuloon ne riittävät. Arviot on tehty EUROMOD-mikrosimulaatiomallilla. Perustulon taso pyrittiin määrittämään lähelle näissä maissa voimassa olevan yhden henkilön vähimmäistoimeentuloturvan tasoa siten, että malli ei lisäisi julkisen talouden kustannuksia.

Suomessa tämä tarkoittaisi 527 euron perustuloa työikäisille ja 316 euron perustuloa alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Eläkeikäiset (Suomessa yli 65-vuotiaat) rajattiin simuloidun perustulomallin ulkopuolelle.

OECD:n tutkimuksessa käytetyssä perustulomallissa kaikki muut sosiaaliturvaetuudet (mukaan lukien ansiosidonnaiset etuudet) asumisen tukia ja työkyvyttömyysetuuksia lukuun ottamatta poistuisivat. Samoin poistuisivat verotuksen nollaluokat ja verovapaat etuudet. Perustulo määritetään veronalaiseksi tuloksi siten, että se sovitellaan henkilön muun tuloverotuksen osaksi.

OECD:n malli tuottaisi paljon sekä voittajia että häviäjiä

Selvityksen keskeisin tulos on se, että simuloitu perustulomalli muuttaisi tulonjakoa voimakkaasti kaikissa tarkasteltavissa maissa. Vaikutukset vaihtelevat kuitenkin huomattavan paljon maiden välillä.

Sekä voittajia että häviäjiä syntyisi paljon eri tuloluokissa. Perustulo muuttaisi tavalla tai toisella käteen jääviä tuloja suurimmalla osalla ihmisistä. Se nostaisi joitain ryhmiä köyhyydestä ja pudottaisi toisia köyhyysrajan alapuolelle.

”Perustulo nostaisi joitain ryhmiä köyhyydestä ja pudottaisi toisia köyhyysrajan alapuolelle.”

Niille pienituloisille, jotka eivät tällä hetkellä saa mitään sosiaalietuuksia tai joiden etuustaso on hyvin alhainen, perustulo merkitsisi toimeentulon parantumista. Tulosidonnaisia tai useita tarveharkintaisia etuuksia saaville se taas tarkoittaisi elintason laskua.

Suomessa myös eläkettä saavat alle 65-vuotiaat kuuluisivat perustulomallin häviäjiin. Keskituloiset taas yleisesti ottaen hyötyisivät.

OECD:n johtopäätöksenä on, että erityisesti kattavan sosiaaliturvan maissa perustulo ei ole tehokas lääke köyhyyden torjunnassa, koska se ei kohdenna etuuksia tehokkaasti. Järjestön mukaan valtion taloudelle kustannusneutraali perustulo ei olisi tulonjaollisesti neutraali. Ollakseen riittävän korkea perustulo vaatisi sekä veronkorotuksia että muun sosiaaliturvan karsimista.

Kovin alhainen perustulo taas olisi vaikutuksiltaan tehoton ja lisäisi köyhyyttä.

Perustulon seurauksiin voitaisiin vaikuttaa veroja ja muuta sosiaaliturvaa säätämällä

Miten OECD:n selvityksen tuloksia tulisi tulkita Suomen kontekstissa?

Ehkä keskeisin asia, jonka selvitys nostaa päivänvaloon on se, että perustulon toteuttamisessa on useita instituutionaalisia haasteita, ja nämä haasteet ovat hyvin erilaisia eri maissa johtuen niiden erilaisista sosiaaliturva- ja verojärjestelmistä.

Kuten OECD:n raportissakin (s. 5) todetaan, perustulo ideana on yksinkertainen, mutta nykyiset sosiaaliturvajärjestelmät eivät sitä ole. Siksi onkin perusteltua väittää, ettei sama perustulomalli sovi kaikkialle. Jos perustulon kaltainen uudistus aiotaan ottaa käyttöön, on se soviteltava erikseen kunkin maan olemassa oleviin instituutioihin. Mallin parametrit on säädettävä siten, ettei ihmisten tuloissa tapahdu kohtuuttomia muutoksia.

”Sama perustulomalli ei sovi kaikkialle.”

OECD:n perustulosimulaation keskeisimmät ongelmat ovat, ettei tuloverotusta muuteta vastaamaan perustulomallia ja että entistä sosiaaliturvaa moukaroidaan kaikkialla samalla vasaralla katsomatta kunkin maan sosiaaliturvan rakenteita erikseen. Tämän vuoksi perustulolla näyttäisi olevan arvaamattomia vaikutuksia tulonjakoon.

Verotuksen ja muun sosiaaliturvan parametreja säätämällä voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisen tulonjaon perustulo tuottaa. Myös Herwig Immervoll totesi Kelan seminaarin alustuksessaan, että perustulokeskustelun kanssa rinnakkain olisi käytävä verotusta koskeva keskustelu. Perustulon rahoittamiseksi on usein ehdotettu tuloverojen täydentäjäksi välillisiä veroja, kuten ympäristö- tai arvonlisäveroja. OECD:n raportissa ei kuitenkaan mainita näitä vaihtoehtoja, vaan lähtökohtana vaikuttaa olevan, että verotusta ei missään muodossa tulisi lisätä.

Suomessa, kuten myös monissa muissa maissa, on vuosien saatossa laadittu paikalliseen kontekstiin soviteltuja perustulomalleja. Näissä on usein ollut tavoitteena se, ettei tulonjako muuttuisi kovin radikaalisti ja etteivät ihmisten käteen jäävät tulot laskisi ainakaan alemmissa tuloluokissa.

Mikrosimulaatiota on hyödynnetty ainakin vihreiden(Avautuu uuteen välilehteen) ja vasemmistoliiton laatimissa perustulomalleissa sekä Kelan perustulokokeilua varten tekemässä selvityksessä(Avautuu uuteen välilehteen).

Näissä perustuloon kytkeytyy tuloverotuksen uudistus, joka on rakennettu siten, ettei radikaaleja muutoksia käteen jääviin tuloihin tapahdu missään tuloluokissa. Pyrkimys on myös kustannusneutraaliuteen, eli siihen, että perustulon kustannukset katetaan verotuksen uudistuksilla ja korvaamalla perustulolla entistä sosiaaliturvaa. Malleissa lähtökohtana on, että vanhaa sosiaaliturvaa puretaan vain niiltä osin, kuin etuuksien taso jää perustuloa alhaisemmaksi.

Vuoden alussa alkaneen perustulokokeilun ongelmaksi jäi se, ettei siihen saatu aikataulurajoitteiden vuoksi sovitettua kokeilua valmistelleen tutkijaryhmän esittämää verotuksen muutosta.

Ottaako Suomi perustulon käyttöön?

Vaikka Suomessa on laadittu perustulomalleja, jotka olisi teknisesti mahdollista toteuttaa ilman radikaaleja muutoksia tulonjakoon tai valtion budjettiin, ei perustulon tie täälläkään välttämättä tule olemaan kovin ruusuinen.

Kelan johdolla tehty perustulokokeilun valmistelutyö nosti esiin useita institutionaalisia haasteita, joita perustulon toteuttamiseen liittyy. Merkittävimmät esteet perustulon toteuttamiselle ovat kuitenkin ideologisia.

”Merkittävimmät esteet perustulon toteuttamiselle ovat ideologisia.”

Suomessa perustulo on herättänyt kiinnostusta erityisesti mahdollisuutena parantaa työnteon kannusteita. Työtulojen ja sosiaaliturvan parempi yhteensovittelu on asia, jota yksikään puolue ei vastusta. Sen sijaan monet kokevat moraalisesti vääräksi, että ihmisille maksetaan rahaa ilman, että sen vastineeksi on osallistuttava. Moni perustulon vastustaja pelkää ”ilmaisen rahan” heikentävän ihmisten työhaluja ja antavan moraalisen oikeutuksen olla hakematta työtä.

Jos perustulon ainoaksi tai ainakin keskeisimmäksi tehtäväksi mielletään työnteon kannusteiden parantaminen, voi olla, että poliitikkojen silmissä perustulon suuret lupaukset jäävät lopulta lunastamatta. Perustulokokeilua varten tehty selvitys paljasti, että kannustinloukkujen poistuminen perustulomalleissa ei ole mitenkään yksiselitteistä, jos entisen sosiaaliturvan osia jää voimaan perustulon rinnalle.

On todennäköistä, että Suomessa ja muissa teollisuusmaissa tullaan uudistamaan sosiaaliturvaa suuntaan, joka voi sisältää joitakin elementtejä perustulosta, mutta ei välttämättä puhdasta perustulomallia.

Niin kauan, kun työn tarjontatekijöitä ja julkisen talouden vyönkiristystä painottava poliittinen ajattelu on vallalla, on epätodennäköistä, että mahdollisuuksia ainakaan kovin anteliaille perustulomalleille löytyisi. Jos perustulo otettaisiin käyttöön nykyisen talouspoliittisen ajattelun vallitessa, se todennäköisesti tarkoittaisi ainakin sitä, että muuta sosiaaliturvaa karsittaisiin samalla rajusti.

Perustulo sosiaalisena osinkona?

Lopputulemana OECD (s. 8) päätyy suosittamaan jonkinlaista ’osittaisen’ perustulon vaihtoehtoa. Yhtenä vaihtoehtona mainitaan mahdollisuus ottaa perustulo käyttöön nykyisestä sosiaaliturvasta erillisenä tulonsiirtona, jonka tehtävä olisi jakaa globalisaation ja teknologisen kehityksen hyötyjä tasaisemmin.

Tämä ajatus ’sosiaalisesta osingosta’ (englanniksi social dividend) on usein esiintynyt osana perustulokeskusteluja. Perustuloa muistuttava sosiaalinen osingonjako on jo käytössä Alaskassa, jossa kansalaiset saavat vuosittain siivun öljyrahaston tuotosta. Tämän kaltaista ajattelua liittyy myös Milton Friedmanilta peräisin olevaan ehdotukseen keskuspankin jakamasta ”helikopterirahasta”, jonka tehtävänä olisi nostaa kulutuskysyntää laskusuhdanteessa.

Perustulon mieltäminen sosiaalisena osinkona sijoittaisi sen uusiin kehyksiin, jossa sen tehtävä ei olisikaan korjata sosiaaliturvajärjestelmän ongelmia, vaan jakaa erityisesti digitalisaation aiheuttamassa työmarkkinamyllerryksessä ostovoimaa myös niille, jotka menettävät työpaikkansa tai päätyvät matalapalkkaisiin silpputöihin.

Jos perustulo olisi muun sosiaaliturvan lisänä, sen taso voisi olla myös alhaisempi tai esimerkiksi sidottu kansantalouden mittareihin, jolloin sitä voitaisiin käyttää myös elvyttävän talouspolitiikan osana laskusuhdanteissa.

Kirjoittaja

Johanna Perkiö
YTM, tohtorikoulutettava; Tampereen yliopisto
Sähköposti: johanna.perkio(at)uta.fi

Lue lisää

Kangas et al. (2016). Ideasta kokeiluihin – Loppuraportti perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista.(Avautuu uuteen välilehteen) Valtioneuvoston Kanslia.

OECD (2017). Basic income as a policy option: Can it add up? (Avautuu uuteen välilehteen)Policy Brief on The Future of Work, OECD Publishing, Paris.