Kansaneläke nosti vanhukset köyhyydestä

Julkaistu 3.10.2017

Vuonna 1937 kansaneläkelaki toi kaikille suomalaisille oikeuden eläkkeeseen. Parikymmentä vuotta myöhemmin eläkkeitä korotettiin tuntuvasti. Ilman näitä uudistuksia Suomen vanhukset olisivat epätasa-arvoisempia, köyhempiä ja riippuvaisempia sukulaisten hyvästä tahdosta.

Nykyään tuntuu luonnolliselta ajatella, että vanhuksena ei tarvitse käydä töissä, vaan eläke turvaa toimeentulon. Vielä 80 vuotta sitten se ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Suomen ensimmäinen kansaneläkelaki tuli voimaan vuonna 1937. Sen tarkoitus oli taata kaikille minimieläke vanhuuden varalle. Tuohon aikaan valtaosa suomalaisista sai elantonsa maataloudesta, ja etenkin maaseudulla asuvan väestön köyhyys oli vakava ongelma.

Aluksi eläkkeet olivat hyvin pieniä: 1950-luvun alussa kuukauden eläkkeellä sai vain noin kolme kiloa kahvia. Ensimmäiset täydet eläkkeet olisivat tulleet maksettaviksi vasta 40 vuoden kuluttua. Ensimmäisenä vuonna kansaneläkettä sai vain 221 henkilöä, ja monet eivät edes tienneet oikeudesta eläkkeeseen.

Kansaneläkkeiden sosiaalipoliittinen vaikutus jäikin alkuun vähäiseksi. Siitä huolimatta lain merkitys Suomelle on ollut suuri.

Kohti uutta ajattelutapaa

Kansaneläke oli universaali kansanvakuutus: periaatteessa se kattoi kaikki yli 18-vuotiaat suomalaiset ja siihen oli oikeus jokaisella yli 65-vuotiaalla.

1930-luvun Suomessa tämä oli uutta. Tuolloin ajateltiin, että jokaisen pitää elättää itse itsensä ja perheensä. Töitä oli siis tehtävä, ja jos siihen ei pystynyt, kohtalona oli usein köyhyys ja riippuvaisuus lähipiirin avusta. Sosiaalipolitiikka perustui vielä hyväntekeväisyyteen ja kuntien köyhäinhoitoon.

Kansaneläkelailla olikin ennen kaikkea suuri symbolinen merkitys: vanhuksilla oli nyt lakiin kirjattu oikeus toimeentuloon sen sijaan, että heidät olisi jätetty vain sukulaistan hyväntahtoisuuden ja kunnallisen köyhäinhoidon varaan.

Myöhempinä vuosikymmeninä universaalisuudesta tuli suomalaisen sosiaalipolitiikan keskeinen periaate.

Kuvaaja: Kelan eläkkeensaajat 1945–2016. Kuvasta näkee, että Kelan eläkkeiden määrä kasvoi nopeasti 2000-luvun vaihteeseen asti, jolloin se laski lakimuutosten myötä.

Suomi jälleenrakennettiin eläkerahalla

Eläkkeiden hoitoa varten perustettiin uusi organisaatio: Kansaneläkelaitos eli Kela. Kukin täysikäinen suomalainen maksoi keräsi Kelassa olevalle tililleen vakuutusmaksua, joista oli tarkoitus maksaa aikanaan eläkkeet. Eläkkeen suuruus riippui siitä, paljonko säästöjä ja tuottoa oli kertynyt.

Eläkerahastoon kertyi suuri määrä varoja, ja niiden merkitys Suomen kansantaloudelle oli suuri. 1940-luvun lopussa rahoja tarvittiinkin kipeästi: niitä käytettiin maan jälleenrakentamiseen sotien jäljiltä.

Sotien jälkeen tuli ajankohtaiseksi pohtia myös kansaneläkkeen uudistamista.

Köyhyys väheni

Eläkeuudistus toteutui vuonna 1956. Uudistettu kansaneläke paransi huomattavasti eläkeläisten asemaa, sillä täysi kansaneläke oli aiempaan verrattuna kaksinkertainen. Vuonna 1957 kokonaiseläkemenot kasvoivat 2,5-kertaisiksi edeltävään vuoteen verrattuna.

Suomalaisten keskimääräiseen tulotasoon nähden kansaneläke oli suuri raha. Maaseudulla moni iäkäs nainen ja kaupungeissa moni iäkäs kotiäiti sai nyt ensimmäistä kertaa säännöllisesti omaa rahaa. Maaseudulla perheen parhaiten ansaitseva jäsen saattoi olla vanhus, jolle maksettiin eläkettä.

Vuoden 1956 uudistuksen jälkeen kansaneläke onkin vähentänyt huomattavasti suomalaisten vanhusten köyhyyttä.

Ansiosidonnaiset työeläkkeet tulivat vuonna 1962. Sen jälkeen eläkejärjestelmää on uudistettu monta kertaa. Vuonna 2011 järjestelmään tuli kaikkein pienituloisimmille uusi tukimuoto, takuueläke.

Kuvaaja: Kelan maksamat eläkkeet 1945–2016. Kuvasta näkee, että suurin osa Kelan maksamasta eläkesummasta on vuosien varrella ollut vanhuuseläkkeitä. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat noin kolmasosa kokonaisuudesta vuonna 2015.

Onnellisemmat ja itsenäisemmät vanhukset

Tulotason mukana on kasvanut vanhusten tyytyväisyys elämäänsä.

Eläke takasi vanhuksille mahdollisuuden aiempaa itsenäisempään elämään. Sukulaisten hyväntahtoisuuteen perustuva järjestelmä ei ollut tarjonnut kaikille onnellista vanhuutta, vaan laiminlyönnit olivat tavallisia. Uudistusten myötä keveni myös lasten vastuu ikääntyvien vanhempiensa elatuksesta.

Kansaneläkkeiden vaikutuksesta suomalaisten terveyteen ja elinikään ei ole suoraa tutkimusta. Kansainväliset vertailut kuitenkin osoittavat, että maissa, joissa on riittävä peruseläketurva, ihmiset ovat terveempiä ja elävät pitempään.

Tasa-arvoisempi Suomi

Kansaneläke takaa nykyisellään vähimmäiseläketurvan koko väestölle. Takuueläkkeen turvaama vähimmäiseläke on 760,26 euroa kuukaudessa.

Kansaneläkkeen saajia on noin 610 000. Koko Suomen eläkemenot olivat vuonna 2016 noin 30 miljardia euroa, mikä on runsaat 40 % kaikista sosiaaliturvamenoista. Kelan maksamat eläkkeet ovat alle 10 % kaikista eläkemenoista, sillä niistä suurimman osan muodostavat työeläkkeet.

Suomi olisi erilainen maa, jos meillä ei olisi lakisääteisiä eläkkeitä, monellakin tavalla.

Ensinnäkin suomalaisten olisi tehtävä töitä nykyistä pidempään. Ne, joilla olisi varaa, hankkisivat yksityisiä eläkevakuutuksia. Lisäksi olisi luultavasti yritys- tai ammattiryhmäkohtaisia eläkkeitä. Niiden taso riippuisi kunkin ryhmän neuvotteluvoimasta: parhaat eläkkeet olisi luultavasti miesvaltaisilla teollisuusaloilla, huonoimmat naisvaltaisissa palveluammateissa.

Niiden, joilla ei olisi muuta turvaa, täytyisi turvautua sukulaisten apuun ja toimeentulotukeen.

Järjestelmä olisi siis selvästi nykyistä epätasa-arvoisempi. Nykyinen kansaneläke takaa vähimmäisturvan kaikille suomalaisille.

Kuvaaja: Suomen eläkemenot 2002–2016. Kuvasta näkee, että Kelan eläkemenot ovat kasvaneet, mutta Kelan eläkemenojen osuus kaikista eläkemenoista Suomessa on laskenut.

100-vuotiaan Suomen ja 80-vuotiaan Kelan kunniaksi Kelan tutkijat(Avautuu uuteen välilehteen) äänestivät maamme historian 10 merkittävintä sosiaaliturvauudistusta. Tässä sarjassa pohdimme, miten ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan.