Kunnallinen päivähoito helpotti naisten työssäkäyntiä

1970-luvulta alkaen kunnat ovat tarjonneet lapsille kohtuuhintaisen hoitopaikan vanhempien työpäivän ajaksi. Samalla lapsi saa korkealaatuista varhaiskasvatusta.

Suomessa 1960-luvun rakennemuutos oli tarkoittanut suurta muuttoliikettä maalta kaupunkeihin. Samalla perinteiset sosiaaliset verkostot särkyivät. Koulutustaso nousi ja naisten työssäkäynti yleistyi: muun muassa hyvinvointipalveluiden rakentaminen työllisti paljon naisia.

1970-luvulle tultaessa naimisissa olevista naisista jo 60 % kävi töissä. Lastenhoito oli kuitenkin kallista ja epävarmaa.

Sukupuolten tasa-arvo eteni ja naisten työssäkäynti yleistyi

Koska äidit eivät enää jääneet kotiin, lapsille tarvittiin kohtuuhintaisia päivähoitopaikkoja. Kunnallinen päivähoito oli vastaus siihen tarpeeseen. Vuoden 1973 päivähoitolain mukaan kuntien on järjestettävä päivähoito sitä tarvitseville lapsille.

Päivähoito on siis edistänyt naisten työssäkäyntiä ja sukupuolten tasa-arvoa.

Päivähoitolain voimaantulon jälkeen päivähoitopaikkoja syntyi nopeasti lisää. Siltikään niitä ei ollut tarpeeksi: vielä 1980-luvun alussakaan niiden tarjonta ei vastannut kysyntää. Osin siitä syystä vuonna 1985 säädettiin laki lasten kotihoidon tuesta, joka tuli voimaan kokonaisuudessaan 1990. Tukea voi saada, jos vanhempi tai muu hoitaja hoitaa alle 3-vuotiasta lasta kotona. Tukea käyttävät enimmäkseen äidit.

Vuodesta 1997 alkaen perhe on voinut saada tukea myös silloin, jos lapsi käy yksityisessä päiväkodissa tai jos perhe palkkaa hänelle hoitajan. Yksityisen hoidon tukea käyttäviä perheitä on kuitenkin hyvin vähän: vuonna 2015 sen piirissä oli 7 % kaikista varhaiskasvatuksessa olevista lapsista.

 

Kustannukset jakautuvat tasaisemmin

1960-luvulla Suomen syntyvyys oli laskenut. Työn ja perheen yhteensovittamiseen tähtäävästä perhepolitiikasta tulikin tärkeä kehittämiskohde.

Lapsen saamisesta aiheutuu vanhemmille kustannuksia. Yksi päivähoitolain tavoitteista oli tasata näitä kuluja perheellisten ja lapsettomien kesken: lapsille tarjotaan julkisin varoin kohtuuhintaista hoitoa, jolloin vanhemmat pystyvät käymään töissä.

Aluksi päivähoitomaksut vaihtelivat eri kunnissa. Nykyään niiden suuruus riippuu vanhempien tuloista, joten kohtuuhintainen hoito on kaikkien perheiden saatavilla asuinkunnasta riippumatta.

Laadukasta varhaiskasvatusta

Kunnallinen päivähoito ei ole lapsille vain säilytyspaikka vanhempien työpäivän ajaksi.

Lapsille haluttiin hoidon lisäksi tarjota myös laadukasta varhaiskasvatusta. Kunnan päiväkodeissa siitä vastaavat korkeakoulututkinnon suorittaneet lastentarhanopettajat. Laki päivähoidosta muuttuikin vuonna 2015 varhaiskasvatuslaiksi. Uudessa laissa korostettiin ”lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka”. Lain mukaan kaikille varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille on muun muassa laadittava varhaiskasvatussuunnitelma.

Vuonna 1990 päivähoidosta tuli alle 3-vuotiaiden lasten subjektiivinen oikeus, ja muutamaa vuotta myöhemmin se laajeni kaikkiin alle kouluikäisiin.

Vuonna 2016 lasten subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin 20 tuntiin viikossa perheiltä, joissa toinen vanhemmista oli kotona hoitamassa nuorempaa lasta tai työttömänä Kaikki kunnat eivät kuitenkaan ole ottaneet rajauksia käyttöön. Kotihoidon tuki on ollut alusta alkaen vaihtoehto sille, että lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen.

 

Köyhäinhoidosta palveluksi

Aiemmin kunnat tarjosivat päivähoitoa vain pienituloisille perheille, joiden äitien oli pakko käydä töissä. Päivähoito kuului tuolloin osaksi lastensuojelua, ja siihen liittyi kielteinen leima.

Vuoden 1973 päivähoitolaki edustikin Suomessa myös uudenlaista sosiaalipoliittista ajattelua. Leimaavan köyhäinhoidon sijaan kansalaisille haluttiin tarjota palveluita. Lasten päivähoito oli ensimmäinen uuden mallin mukainen sosiaalipalvelu. Nykyään se kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle, eli sosiaalipalvelusta on kehittynyt koulutuspalvelu.

Jos kunnallista päivähoitoa ei olisi, perheet tarvitsisivat yksityisiä päivähoitopaikkoja. Ne tulisivat tuesta huolimatta perheille nykyistä järjestelmää kalliimmiksi. Julkisin varoin järjestetty päivähoito toimii tehokkaasti ja tasapuolisesti koko maassa. Luultavasti kunnallisen päivähoidon puuttuminen pitäisi nykyistä useammat vanhemmat – todennäköisimmin äidit – kotona lasta hoitamassa.

100-vuotiaan Suomen ja 80-vuotiaan Kelan kunniaksi Kelan tutkijat äänestivät maamme historian 10 merkittävintä sosiaaliturvauudistusta. Tässä sarjassa pohdimme, miten ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutustu myös aiempiin kirjoituksiin.