Paremmat tilastot tuovat toimeentulotuen ongelmakohdat näkyviin

Perustoimeentulotuen Kela-siirto puhututtaa yhä. Järjestelmää tulee kehittää tietoon perustuen.

On kulunut jo yli vuosi siitä, kun perustoimeentulotuki siirtyi kunnista Kelaan. Silti niin sanottu Kela-siirto on yhä erittäin kiinnostava aihe, ja se herättää säännöllisesti julkista keskustelua. Kelan valtuutetut järjestivät 6.3. seminaarin, jonka aiheena oli toimeentulotuki ja etenkin siihen tukijärjestelmänä kohdistuvat muutospaineet.

Tällaisen seminaarin järjestäminen on mahdollista erityisesti siitä syystä, että perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen tietoa toimeentulotuen saajista ja menoista saadaan paljon tarkemmalla tasolla kuin vanhan järjestelmän puitteissa, kun koko toimeentulotukea hallinnoitiin kunnissa.

Vuoden 2017 osalta on olemassa jo kattavasti rekisteritietoa. Sen pohjalta voidaan tarkastella esimerkiksi saajien määrän kehitystä, mutta myös hyvinkin yksityiskohtaisia toimeentulotuen hakemiseen ja maksamiseen liittyviä asioita. Seminaarissa Kelan tutkija Tuija Korpela esitteli aluksi tilastotietoa perustoimeentulotuen saajista(Avautuu uuteen välilehteen). Esityksessä hän kävi kattavasti ja informatiivisesti läpi keskeiset tunnusluvut liittyen perustoimeentulotuen saajiin, heidän taustoihinsa sekä heille maksettujen tukien suuruuteen eri menolajeissa.

Valtakunnallisesti yhtenäinen rekisteritieto mahdollistaa sekä laadukkaan tiedon tuottamisen järjestelmän kehittämistä varten että tieteellisesti korkeatasoisen kansallisen ja kansainvälisen tutkimuksen tekemisen.

Aiempaa kattavammat tiedot myös asiakkaan terveydestä

Seminaarissa keskityttiin perustoimeentulotuen ja yksilön hyvinvoinnin kannalta kahteen keskeiseen kysymykseen: terveydenhuollon ja asumisen kustannusten korvaamiseen.

Kelan asiantuntijalääkäri Hanna Elonheimo kertoi terveydenhuoltomenojen korvaamisesta perustoimeentulotuesta. Olennaista on, että kun kyseessä on viimesijainen toimeentuloturva, palvelun tai lääkkeen tarvetta ei määritellä yksin sairausvakuutuksen periaatteiden mukaisesti. Niiden lisäksi tulee huomioida tuen tarpeessa olevan henkilön tilanne ja käyttää lain hengen mukaisesti harkintaa menojen korvaamisessa.

"Tilastoinnin parantuminen on mahdollistanut järjestelmän kehittämisen myös lääketieteellisestä näkökulmasta."

Perustoimeentulotuen tilastoinnin parantuminen Kela-siirron myötä on mahdollistanut järjestelmän kehittämisen myös lääketieteellisestä näkökulmasta. Kelassa voi olla tietoa perustoimeentulotuen saajan terveydestä jo useiden vuosien ajalta, ja siten tiedot ovat usein kattavampia kuin yksittäisellä hoitavalla lääkärillä.

Entä jos Kela ja lääkäri ovat eri mieltä lääkkeistä?

Seminaarissa tämä näkökulma herätti kysymyksen siitä, miten voi olla mahdollista, että hoitava lääkäri ei riittävässä määrin tunne asiakkaan taustoja hoitoa antaessaan ja lääkkeitä määrätessään.

Erityisen ongelmalliseksi asia muodostuu, jos lääkäri määrää erityisluvallisia ja usein erittäin kalliita lääkkeitä, joiden tarpeellisuutta asiakkaan hoidossa ei ole riittävässä määrin osoitettu. Tällaisiin tilanteisiin on pakko puuttua, ja se voi aiheuttaa toimeentulotuen varassa elävälle henkilölle ikäviä tilanteita ja ylimääräistä stressiä jo muutoinkin vaikeissa olosuhteissa.

Vantaan kaupungin palvelupäällikkö Assi Sihvonen kertoi omassa puheenvuorossaan, että kunnissa oli aiemmin pakko luottaa siihen, että hoitavan lääkärin määräävät lääkkeet ovat aina tarpeellisia ja ne voidaan korvata toimeentulotuesta. Kela-siirron jälkeen ongelma muodostui siitä, kumpaan tahoon tulisi luottaa enemmän: asiakkaan omaan hoitavaan lääkäriin vai Kelan lausuntoon lääkkeen tarpeellisuudesta.

Sosiaalityöntekijän näkökulmasta tilanne ei välttämättä ole helppo etenkään silloin, kun hän kohtaa asiakkaan kasvotusten ja tälle pitäisi pystyä perustelemaan Kelan hylkäävä päätös pitkäaikaisen lääkkeen korvaamisesta toimeentulotuesta.

"Terveydenhuoltojärjestelmän vastuulla on kehittää omaa toimintaansa niin, että heikoimmassa asemassa olevien tilanne ei entisestään heikkene."

Ylilääkäri Kaisa Riala Valvirasta ja lääketurvallisuusyksikön päällikkö Liisa Näveri vahvistivat aiemmissa esityksissä esiin nousseen ongelman. Se koskee ennen kaikkea terveydenhuollon ammattihenkilöstön osaamista, mutta näkyy yhteiskunnan heikompiosaisten hyvinvoinnin takaamisen ja edistämisen haasteena. Toimeentulotuen tarpeessa oleva henkilö ei pysty määräämään itse itselleen lääkkeitä, vaan sen tekee aina hoitava lääkäri.

Tällöin terveydenhuoltojärjestelmän vastuulla on kehittää omaa toimintaansa niin, että sen puutteiden johdosta heikoimmassa asemassa olevien tilanne ei entisestään heikkene.

Toisaalta seminaarissa tuotiin esiin se, että lähtökohtaisesti meidän pitäisi pystyä luottamaan hoitavaan tahoon ja siihen, että hoitavan lääkärin määräykset ovat oikeita.

Seminaarissa painotettiin myös sitä, että toimeentulotuesta ei saa muodostua kiistakapulaa hoitavien lääkärien ja Kelan asiantuntijalääkärien välille. Loppujen lopuksi kärsijöinä ovat silloin henkilöt, jotka jo valmiiksi ovat erittäin vaikeissa elämäntilanteissa.

Terveydenhuollon henkilöstön osaamista parannettava

Apteekkari Kirsi Pietilä Helsingin Kontulasta toi puheenvuorossaan esiin sen, että toimeentulotuen saajat eivät poikkea muusta väestöstä lääkkeiden väärinkäytössä. Vaikka heille maksetaan kalliitakin lääkkeitä yhteiskunnan puolesta, se ei siis heikennä heidän moraaliaan, toisin kuin ehkä joskus halutaan kuvitella.

Myös lääkintöneuvos Taina Mäntyranta sosiaali- ja terveysministeriöstä painotti sitä, että kun puhutaan toimeentulotuen saajista, puhutaan yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevista. Toimeentulotuesta korvataan toki lääkkeitä, mutta kun katsotaan sosiaali- ja terveysmenoja kokonaisuudessaan, puhutaan erittäin marginaalisesta ilmiöstä.

"Kun puhutaan toimeentulotuen saajista, puhutaan yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevista."

Mäntyranta totesi esityksessään, että seminaarissa esiin tuodut ongelmat eivät ole uusia, mutta että parantuneen tilastoinnin myötä ne saadaan eri tavalla näkyväksi. Myös kehitystyötä on nyt helpompi tehdä, kun sen voi aiempaa laajemmin perustaa ajantasaiseen tietoon.

Jotta uudesta toimeentulotukijärjestelmästä saadaan nykyistä vaikuttavampi, tarvitaan lainsäädännön kehittämistä. Seminaarin esitysten valossa voidaan kuitenkin väittää, kuten Mäntyrantakin totesi, että ennen kaikkea tarvitaan informaatio-ohjauksen vahvistamista. Terveydenhuollon ammattihenkilöstön osaamisen parantaminen on edellytys sille, että yhteiskunnan heikompiosaistenkin hyvinvointia voidaan parantaa sen sijaan, että sosiaaliset ongelmat lisääntyvät.

Lähes puolet perustoimeentulotuen menoista asumiseen

Terveydenhuollon kysymyksistä siirryttiin asumisen tukemiseen perustoimeentulotuesta. Suunnittelija Venla Saarinen Kelasta kertoi esityksessään asumisen kustannusten korvaamisesta ja siihen liittyvästä problematiikasta. Nykyisellään lähes puolet perustoimeentulotuen menoista kohdentuu asumiseen.

Tältäkin osin toimeentulotuki toimii monella asiakkaalla vain muun toimeentuloturvan täydentäjänä ilman, että heillä olisi tarvetta sosiaalityön palveluille. Toisaalta asumiseenkin liittyy sellaista huono-osaisuutta, jota on vaikea tavoittaa keskitetyn järjestelmän puitteissa.

Läpimenoaikojen sijaan panostettava päätösten laatuun

Erityisasiantuntija Ellen Vogt Kuntaliitosta ja hankejohtaja Jutta Paavola Prosos-hankkeesta kertoivat seminaarin viimeisissä esityksissä Kelan ja kuntien yhteistyöstä uudessa toimeentulotukijärjestelmässä.

Molemmat painottivat tarvetta pohtia nyt Kela-siirron jälkeen kunnallisen sosiaalityön sisältöjä. Lisäksi he korostivat, että ohjausta Kelasta kuntien sosiaalityöhön pitää edelleen kehittää.

"Ohjausta Kelasta kuntien sosiaalityöhön pitää edelleen kehittää."

Esiin nousi myös ongelmia, joita perustoimeentulotuen maksatukseen yhä liittyy.

Vogt totesi, että sen sijaan, että tuijotetaan läpimenoaikoja, pitäisi panostaa enemmän päätösten laatuun. Hänen mukaansa on parempi käyttää kahdeksan päivää laadukkaan päätöksen tekemiseen kuin seitsemän päätökseen, jota joudutaan korjaamaan jälkikäteen.

Tutkijan pitää nähdä lukujen taakse

Kaiken kaikkiaan toimeentulotuen seminaari oli erittäin onnistunut, ja käytetyt puheenvuorot olivat mielenkiintoisia ja informatiivisia. Esiin nousi myös muutamia kysymyksiä, joihin pitää pystyä vastaamaan tutkimuksen keinoin.

Yksi keskeinen kysymys on se, millaisia väliinputoamisia liittyy uuteen toimeentulotukijärjestelmään. Tällaisiahan ei saisi olla, kun puhutaan viimesijaisesta toimeentuloturvan muodosta.

Tiedetään, että niitä kuitenkin on. Jotta järjestelmää pystytään kehittämään, tarvitaan tietoa siitä, millaisia ongelmia liittyy toimeentulotuen hakemiseen, päätöksentekoon, asiakkaiden informoimiseen tai siihen, miten nykyinen järjestelmä pystyy edistämään asiakkaan itsenäistä selviytymistä toimeentulotukilain hengessä.

Seminaari vahvisti myös osaltaan ajatusta siitä, että viimesijaisen toimeentuloturvan tutkiminen vaatii tiivistä yhteistyötä etenkin Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen välillä. Toimeentulotuki on yhä edelleen sosiaalihuollon tukimuoto ja osa sosiaalityötä, ja siksi uuden järjestelmän kehittäminen ei voi perustua yksin Kelan rekisteritietoon.

Parantunut tilastointi helpottaa tutkimuksen tekemistä ja tiedon tuottamista, mutta tilastojen tuottamat luvut pitää pystyä laittamaan oikeaan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja nähdä niin sanotusti lukujen taakse.

Minna Ylikännö
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi