Att ordna vardagen och försörjningen under coronaepidemin
Publicerad 1.4.2020Ändrad 7.3.2024
I projektet granskas hur coronaepidemin har påverkat barnfamiljers vardag, försörjning och samordnande av arbete och familjeliv. I undersökningen utnyttjas berättelser om coronavardagen som samlats in med hjälp av en öppen inbjudan att skriva. Berättelser samlades in 7–31.5.2020 från föräldrar i barnfamiljer och unga som fyllt 15 år. Med hjälp av berättelserna granskas hurdana problem undantagsförhållanden orsakar i olika slags barnfamiljer till exempel i fråga om försörjning, samordnande av arbete och familjeliv, skolgång på distans eller, vad gäller barn under skolåldern, ordnandet av barnavård. Till följd av den kris som coronaviruset förorsakade har familjer stött på nya slags risker som systemet för social trygghet i sin nuvarande form inte kan svara på.
Arjen järjestäminen ja toimeentulo koronaepidemian aikana hankkeessa tarkasteltiin ensimmäisen korona-aallon aikana kerätyn kirjoitusaineiston avulla yli 15-vuotiaiden nuorten ja lapsiperheiden vanhempien kokemuksia arjen järjestämisestä ja pärjäämisestä poikkeusolojen aikana. Tutkimuksen tulosten mukaan kokemukset pärjäämisestä ovat vahvasti jakautuneet. Koronakriisi on saattanut synnyttää myös uudenlaisia haavoittuvia ryhmiä. Koronarajoitusten vuoksi nuorten toimijuus oli heikosti kiinni sosiaalisissa suhteissa, mikä näkyi nuorten kuulumistyön haurastumisena. Vakavimpana seurauksena oli nuorten passivoituminen, jolla voi olla pitkäaikaisia seurauksia nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Vanhempien kirjoitusten perusteella vanhempien pärjäämistä ja resilienssiä vahvistivat sekä yhteiskunnalta saatu tuki että toimivien sosiaalisten tukiverkostojen merkitys. Sen sijaan perheet, joissa oli jo ennen pandemiaa kuormittavia tekijöitä, kuten terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia, ja joiden pärjääminen oli vahvasti riippuvaista yhteiskunnan tarjoamasta tuesta, heidän arkensa muuttui pandemian myötä entistä kuormittavammaksi. Resilienssiä heikentävät lisäksi erilaiset rakenteelliset esteet kuten palveluiden saatavuus tai kriisin pitkäaikaiset vaikutukset sekä yksilö-, perhe- että yhteiskunnallisella tasolla. Tutkimuksessa nousi esiin myös mahdollisten uusien riskiryhmien syntyminen, joita vakiintuneet riskimittarit eivät välttämättä tavoita.
