Tiedonhallinnan blogi: Liikkuva tieto on digitaalisen hyvinvointiyhteiskunnan rakennuspalikka

Tieto hyödyttää yksilöitä ja yhteiskuntaa vasta, kun sitä osataan liikuttaa tehokkaasti ja turvallisesti. Tietoa hyödyntämällä voimme ikään kuin ulosmitata hyödyn siitä kansalaisten luottamuksesta, joka viranomaisiin kohdistuu, kirjoittaa kehityspäällikkö Reetta Tilvis tiedonhallinnan blogissa. 

Tiedolla ja rahalla on yhteistä se, että kumpikin on hyödyksi ennen kaikkea liikkuessaan. Tiedolla on arvonsa, ja tämä arvo kasvaa, kun tietoa käytetään. Meillä Kelassa on valtava tietopääoma, mutta jos se jää vähälle käytölle tai siihen suhtaudutaan mustasukkaisesti, ei sen arvo kasva täyteen potentiaaliinsa. Tiedon arvolla tarkoitan sen tuottamaa hyötyä ihmiselle ja yhteiskunnalle: vaikkapa oikean suuruista ja oikea-aikaista sosiaaliturvaetuutta.

Kelan arjesta on helppo poimia esimerkkejä hyödyllisestä tiedon liikkuvuudesta. Kansallinen tulorekisteri tarjoaa luotettavaa tietoa tuloista ilman asiakkaan omaa vaivannäköä ja tiedot ulkomaisista sosiaalietuuksista liikkuvat hyvälaatuisina eurooppalaisten sosiaaliturvalaitosten välillä – kansalaisen näkökulmasta aivan itsestään. Viranomaisten välillä liikkuva tieto on merkittävää myös virhe- ja väärinkäytösnäkökulmasta, kun tietoon voi luottaa ja sitä on mahdollista tarkistaa.

Aina tilanne ei ole yhtä onnellinen. Viime kesän SuomiAreenassa aiheesta esitettiin esimerkki: Jos yksinhuoltajaisä loukkaantuu autokolarissa, miten tajutonta potilasta hoitava henkilökunta osaa aktivoida sosiaalipalvelut huolehtimaan kotona odottavista lapsista? Kuinka monta tuntia kuluu ennen kuin tieto perhesuhteista yhdistyy tietoon onnettomuudesta, kulkeutuu sosiaaliviranomaiselle ja on viimein hyödyksi siten, että hätääntyneet lapset saavat tarvitsemansa huolenpidon? Viranomaistiedon liikkuvuus ei tällaisessa tilanteessa enää ole lainkaan byrokratianmakuista.  

Mikä estää tiedon sujuvan liikkumisen?

Nykytilassa tieto ei siis aina liiku sujuvasti eri toimijoiden välillä. Kelan johtavan juristin Teija Hauteran mukaan syyt ovat teknisiä, lainsäädännöstä kumpuavia ja myös lain tulkinnasta johtuvia. Teknisiin syihin lukisin mukaan sen, että julkishallinnon resurssit kehittää tiedonvälityksen ratkaisuja ovat usein niukat, eikä hyötyjä osata aina kuvata tavalla, joko perustelisi investoinnit.

Lainsäädäntöön voidaan vedota, kun arvioidaan tiedonsaantioikeuksia tai toimijan oikeutta tai velvollisuutta käyttää jotain tiedonvälityksen ratkaisua. Lain tulkinnasta kumpuavat syyt haastavat organisaatioita arvioimaan oman tietopääomansa potentiaalia: onko oikein olla hyödyntämättä tietoa yksilön tai yhteiskunnan hyväksi?

Keskustelussa viranomaistiedon liikkuvuudesta nousee esiin myös se, näyttäytyykö viranomaisilla käytettävissä oleva tietopääoma valvontayhteiskunnan alistavana työkaluna vai päinvastoin kansalaisiaan erinomaisesti, joskin näkymättömästi palvelevana koneistona.

Esitellessäni taannoin Kelan tietopalveluita ja Kanta-palveluita kansainvälisille toimittajille useampi ulkomainen journalisti ihaili mutta myös ihmetteli sitä tietomäärää, minkä kansalaiset antavat Kelan haltuun ja käyttöön. Suomessa on perinteisesti korkea luottamus viranomaisiin. Tästä luottamuksesta on pidettävä kiinni myös tiedonhallinnan ja tietojen käytön osalta pitämällä tieto turvassa ja hyödyntämällä sitä täysimääräisesti sääntelyn puitteissa.

Liikuttamalla ja hyödyntämällä tietoa voimme ikään kuin ulosmitata hyödyn siitä luottamuksesta, joka viranomaisiin kohdistuu. Siinä missä tiedonhallinnan My Data -näkökulma korostaa asiakkaan omaa kontrollia, valtaa ja vastuuta omista tiedoistaan ja niiden liikuttelemisesta, Suomessa korkea luottamus viranomaisiin näkyy siten, että moni toivoo tietojen kulkevan ”itsestään” viranomaiselta toiselle.

Tiedon liikkuvuutta parannetaan eri puolilla Kelaa

Tiedon hyödyntäminen ja välittäminen ovat avainasemassa, kun Kela pyrkii kohti asiakaslähtöisempää ja entistä digitaalisempaa palvelua. Kelassa työn alla oleva Orpon hallitusohjelman yhden hakemuksen malli pyrkii hyödyntämään asiakas- ja etuustietoa tavalla, joka tuottaa entistä enemmän arvoa asiakkaalle.

Kelan etuustiedot ovat Kelmu-palvelun kautta yhä useamman toimijan saatavilla. Vuosi 2024 oli virstanpylväs myös eurooppalaisten sosiaaliturvalaitosten tiedonvälityksessä: Suomi sai oman osuutensa EESSI-tiedonvälityksestä täysimääräisesti käyttöön, joten esimerkiksi eläke- tai hoito-oikeustiedot liikkuvat Euroopassa sosiaaliturvalaitosten välillä sähköisinä. Kansallisella tasolla taas valtiovarainministeriö on aloittanut syksyllä 2024 Digitalisaation ja tiedon liikkuvuuden esteiden purkamisen hankkeen, jossa esimerkkitapauksina tarkastellaan muun muassa automaatiota ja pilvisiirtymää.

Tyypillisesti tiedon liikkuvuus vaatii tiedolta hyvää laatua ja rakenteisuutta, kattavaa metatietojen käyttöä, soveltuvaa teknologiaa ja automatiikkaa tiedon liikuttamisessa. Hiekkana tiedonsiirron rattaissa ovat usein semanttiset eli käsitteiden merkityksiin liittyvät sekä palveluiden perusluonteiden ja rakenteiden erot.

Pontimena tiedon liikkuvuudelle on parhaassa tapauksessa tiedon hyödyntämisestä syntyvä lisäarvo. Tiedon hyödyntämisen ja liikkumisen hyötyjä voivat olla parempi palvelu ja kustannusten hallinta, mutta myös itsessään arvokas lisääntyvä tieto yhteiskunnasta, ihmisyksilöstä itsestään tai vaikkapa sosiaaliturvan todellisuudesta. Tiedon liikkuvuus on digitaalisen hyvinvointiyhteiskunnan oleellinen rakennuspalikka.

Miten sinä voit edistää tiedon liikkuvuutta? Suhtautumalla tietoon omaisuutena, jonka arvo kasvaa käytettäessä. Tiedon omistajuus tulee korostumaan näkökulmana Kelassa tehtävään järjestelmätyöhön. Omalla vastuulla oleva organisaation tieto, kuten muukin arvokas omaisuus, on hyvä tuntea läpikotaisin, pitää turvassa ja järjestyksessä mutta kuitenkin käden ulottuvilla tarvitsijoiden käytettävissä.