Impacts of Policy Changes and the Role of Institutional Structures in Healthcare: Exploring Outcomes Related to the Pharmacological Care of Type 2 Diabetes
Tiivistelmä
Terveys- ja sosiaaliturvajärjestelmät tarjoavat hoivaa ja turvaa niitä tarvittaessa. Hyvin toimiva järjestelmä voi myös auttaa tasoittamaan seurauksia, joita huonoon terveydentilaan yhteydessä olevien tekijöiden epätasaisella jakautumisella on. Järjestelmän rakenteet voivat kuitenkin myös edesauttaa muiden kuin hoitoon liittyvien tekijöiden, kuten potilaiden sosioekonomisen aseman, heijastumista hoidon saamiseen. Järjestelmän kyky vastata tarpeisiin onkin monimutkainen kokonaisuus, jossa politiikkojen väliset yhteydet vähentävät mahdollisuuksia arvioida järjestelmän yksittäisten ominaisuuksien yhteyttä hoivan ja turvan tarjoamiseen.
Tämä väitöskirja käyttää reseptilääkkeitä esimerkkinä terveydenhuollon palvelusta. Väitöskirjan neljä artikkelia tarkastelevat terveydenhuoltoon vaikuttavia politiikkoja ja institutionaalisia rakenteita. Artikkelien tutkimusasetelmat ovat lähtöisin politiikkamuutoksista ja terveydenhuollon rakenteista, jotka vaikuttavat tyypin 2 diabetesta, pitkäaikaista lääkehoitoa vaativaa kroonista sairautta, sairastaviin potilaisiin. Ensimmäinen ja toinen artikkeli tarkastelevat politiikkamuutoksen vaikutuksia järjestelmässä, johon se on kohdennettu. Ne tarkastelevat lääkkeiden omavastuuosuuden noston vaikutusta lääkkeiden käyttöön ensin kaikilla niillä potilailla, joihin muutos kohdistui ja sitten erikseen potilaiden sosioekonomisen aseman suhteen. Kolmas artikkeli keskittyy järjestelmätason yhteyksiin ja tutkii omavastuun noston vaikutusta toimeentulotuen, viimesijaisen taloudellisen avun, käyttöön. Neljäs artikkeli syventää institutionaalisten rakenteiden roolien tarkastelua ja analysoi lääkkeiden määräämistä potilaille, jotka käyttävät terveydenhuollon palveluita julkisessa terveydenhuollossa, yksityisessä terveydenhuollossa tai työterveyshuollossa.
Kolme ensimmäistä artikkelia hyödyntävät kansallisen tason suomalaisia rekisteriaineistoja vuosilta 2010–2019 sekä muiden tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävien lääkkeiden kuin insuliinien omavastuuosuutta nostaneen politiikkamuutoksen voimaan tulosta syntynyttä kvasi-kokeellista asetelmaa. Väestötason vaikutuksia lääkkeiden käyttöön tarkastellaan keskeytetyn aikasarja-analyysin ja segmentoidun regression avulla. Sosioekonomisia eroja insuliinin, hoidollisesti usein vähempiarvoisen mutta potilaiden näkökulmasta edullisemman hoitovaihtoehdon, aloittamisessa politiikkamuutoksen jälkeen tarkastellaan suhteellisen riskin menetelmää käyttäen. Omavastuuosuuden noston vaikutusta toimeentulotuen käyttöön tarkastellaan erot eroissa (diffrenecs-in-differences) -analyysin avulla. Neljännessä artikkelissa käytetään kuvailevia menetelmiä ja logistisia regressiomalleja sekä kattavaa alueellista rekisteriaineistoa vuosilta 2013–2018 arvioimaan kliinisten hoitosuositusten heijastumista lääkkeen määräämiseen potilailla, jotka aloittavat uuden tyypin 2 diabeteslääkkeen terveydenhuollon eri sektoreilla.
Tulosten mukaan tyypin 2 diabeteslääkkeiden omavastuuosuutta nostaneen politiikkamuutoksen jälkeen näiden lääkkeiden kokonaiskulutus laski, mutta insuliinin kokonaiskulutus ei noussut. Insuliinihoidon aloittamisen kehityksessä muutoksen jälkeen ei myöskään ollut eroa eri sosioekonomisessa asemassa olevien potilaiden välillä. Lääkekorvausjärjestelmään kohdennetun muutoksen vaikutukset kuitenkin näkyivät toimeentulotukijärjestelmässä, sillä toimeentulotuen saamisen todennäköisyys tyypin 2 diabeteslääkkeitä käyttäneillä potilailla nousi muutoksen jälkeen. Tämä kertoo vaikutuksesta näiden lääkkeiden taloudelliseen saavutettavuuteen. Insuliinin aloittamisen todennäköisyys potilailla, jotka olivat käyttäneet tyypin 2 diabeteslääkkeitä, laski tarkastelujakson aikana, mikä heijastaa uusien tyypin 2 diabeteslääkkeiden tuloa korvausjärjestelmään. Uusia tyypin 2 diabeteslääkkeitä eri terveydenhuollon sektoreilla aloittaneiden potilaiden ominaisuudet vastasivat aiempia tietoja suomalaisen perusterveydenhuollon sosioekonomisesta eriytymisestä, mutta aiempi lääkehoito heijasteli tyypin 2 diabeteksen hoitosuosituksia kaikilla sektoreilla. Verrattuna työterveyshuoltoon, julkisessa terveydenhuollossa uuden diabeteslääkkeen aloittaneilla potilailla oli korkeampi todennäköisyys aiempaan insuliinin käyttöön, mikä saattaa liittyä uuden lääkkeen aloittamiseen myöhemmässä vaiheessa, tai havaitsemattomiin eroihin potilaiden ominaisuuksissa.
Tutkimus havainnollisti, kuinka politiikkamuutoksia voidaan käyttää lisäämään ymmärrystämme eri politiikkojen yhteyksistä terveys- ja sosiaaliturvajärjestelmässä. Tutkimus myös tuotti tietoa siitä, miten institutionaaliset rakenteet ovat yhteydessä hoivan tarjoamiseen erilaisessa sosioekonomisessa asemassa oleville henkilöille. Tyypin 2 diabeteslääkkeiden omavastuuosuuden nostoa koskevat tulokset ovat lisäksi suoraan hyödynnettävissä kyseisen muutoksen vaikutuksia arvioitaessa.
Yhteenvetona, tämä tutkimus havainnollisti, että terveys- ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyvien politiikkamuutosten vaikutukset voivat ilmetä järjestelmän eri osien keskinäisten yhteyksien takia myös sellaisissa järjestelmän osissa, joihin muutokset eivät suoraan kohdennu. Lisäksi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakenteet heijastuvat eri sektoreilla hoitoa saavien potilaiden erilaisuutena. Lääkkeiden omavastuun nosto vaikutti kohteena olleiden lääkkeiden käyttöön, mutta ei ilmennyt tahattomina vaikutuksina hoidollisesti vähempiarvoista lääkehoitojen aloittamisessa. Vaikutuksia ei kuitenkaan ilmennyt vain kohteena olleessa järjestelmässä. Lääkekorvausjärjestelmän ja toimeentulotukijärjestelmän yhteyksien vuoksi toimeentulotuen saamisen todennäköisyys kasvoi omavastuuosuuden noston jälkeen. Yleisesti ottaen diabeteksen hoitoon käytettyjen lääkkeiden määrääminen heijasteli muuttuvia hoitokäytäntöjä sekä muutoksia korvattujen lääkkeiden valikoimassa. Uusia tyypin 2 diabeteslääkkeitä aloittaneiden potilaiden ominaisuudet heijastelivat tunnettuja eroja terveydenhuollon eri sektorien välillä, mutta aiempi lääkekäyttö heijasteli kliinisiä hoitosuosituksia kaikilla sektoreilla. Kun politiikkamuutoksia tehdään järjestelmässä, joka tarjoaa hoivaa sen tarpeessa oleville, tulisi käyttää huolellista harkintaa. Ymmärryksen lisääminen rakenteista, vaikutuksista sekä yhteyksistä terveys- ja sosiaaliturvajärjestelmässä auttaa ohjaamaan tulevia politiikkoja.
Tekijä
Hanna Rättö
Lisätietoja julkaisusta
- Vertaisarvioitu: ei.
- Avoin saatavuus: kyllä.
- Koko viite: Rättö, H. (2024). Impacts of policy changes and the role of institutional structures in healthcare: Exploring outcomes related to the pharmacological care of type 2 diabetes [väitöskirja, Turun yliopisto]. UTUPub. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024080663831
