Pitäisikö korvattavien yksityisten lääkäripalvelujen hintoja säännellä?
Yksityislääkäripalveluista maksettavia Kela-korvauksia nostettiin vuonna 2024, ja samalla palveluiden hinnat kasvoivat. Keskustelu kävi kuumana muun muassa siitä, pitäisikö lääkäripalveluiden hintoja säännellä. Sääntely voi yhtäältä hillitä hintojen nousua, mutta toisaalta se voi yhdenmukaistaa hinnoilla kilpailevien tuottajien hintoja alkuperäistä korkeammalle.
Yksityisten lääkärinpalkkioiden Kela-korvausten nosto oli kuuma keskustelujen aihe niin julkisuudessa kuin eduskunnassa vuonna 2024. Kiivasta debattia käytiin muun muassa siitä, nopeuttiko nosto ihmisten hoitoon pääsyä vai valuivatko korvaukset terveysfirmojen katteisiin.
Tuoreen tarkastelumme mukaan yksityislääkäreiden hinnat nousivat keskimäärin noin 8 %, yli kaksinkertaisesti verrattuna kuluttajahintaindeksiin eli keskimääräiseen inflaatioon. Eniten nousivat psykiatrien hinnat. On kuitenkin vaikea sanoa, mistä hintojen korotus tarkalleen johtuu.
Jos hinnat edelleen nousevat ja Petteri Orpon hallitus on vakaasti päättänyt kehittää Kela-korvauksia, pitäisikö hintoja sitten säännellä, jotta potilaan asiakkaan saama hyöty olisi suurempi?
Keskittyneessä markkinassa yritykset voivat kerätä ylisuuria voittoja
Teoriassa hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos palveluita kysytään enemmän kuin vallitsevalla hinnalla niitä on tarjolla, tuottajat nostavat hintaa tuottaakseen omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa. Kuluttajat puolestaan pyrkivät saamaan tuotteen mahdollisimman halvalla ja ovat valmiita maksamaan vain tietyn summan. Jos tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, tuottajan tulisi teorian mukaan laskea hintaa tavoittaakseen enemmän asiakkaita.
Terveysmarkkinoiden tuotantorakenne on kuitenkin hyvin keskittynyt, jolloin yritykset voivat käyttää monopolivoimaa hinnoittelussaan ja kerätä ylisuuria voittoja. Kun kilpailijoita on vähän, kilpailijoiden reaktiot on lisäksi helppo ennakoida ja yritykset ymmärtävät ilman laitonta kartelliakin, millainen hinnoittelu hyödyttää molempia osapuolia. Viimeaikaisissa tutkimuksissa onkin todettu, että markkinoita keskittäneen yrityskaupan seurauksena hinnat kohosivat lääkäreiden vastaanottopalveluissa keskimäärin 10 % ja diagnostisissa palveluissa jopa 20 %.
Kun kilpailu on heikkoa, terveysyritysten on ollut helpompi kompensoida myös viime vuosina kasvaneet kustannukset. Terveysalan pörssiyhtiöt ovat asteittain korottaneet hintojaan ja onnistuneet jopa parantamaan kannattavuuttaan ja nostamaan osakkeidensa arvoa, kun muilla kysyntäsidonnaisilla toimialoilla suunta on ollut toinen.
Kustannusten kohoaminen on osin johtunut kasvaneista henkilöstökustannuksista, jotka muodostavat terveyspalveluissa merkittävimmän kustannuserän. Lääkäripula ja muun hoitohenkilöstön saatavuusongelmat pakottavat nostamaan palkkoja, mikä heijastuu hintoihin. Saattaakin olla, että erikoisaloittain tarkasteltuna psykiatriassa hintojen nousu oli voimakkainta erityisesti työvoimapulan vuoksi.
Hintoja selittää monien tekijöiden summa, tärkeimpänä tuottajatyyppi
Yksityisen sektorin tuottajat eroavat keskenään muun muassa omistusmuodon ja strategisten valintojensa suhteen. Niiden mukaisesti myös yrityksen voitontavoittelun ja hinnoittelun motiivit sekä kustannusrakenne voivat vaihdella.
Erityisesti pääomasijoittajien omistamissa tai pörssiin listatuissa yrityksissä tuottovaateet ja hinnat ovat tyypillisesti muihin tuottajiin nähden korkeammat. Nämä yritykset ovat kasvattaneet markkinaosuuksiaan viime vuosikymmeninä. Samalla voittoa tavoittelemattomien tuottajien osuus toimialan tuotoksesta on kutistunut lähes olemattomiin.
Aiempien tutkimusten mukaan tuottajatyyppi onkin työterveyspalveluissa keskeisin hintaa määrittävä tekijä. Vain voittoa tavoittelevissa yrityksissä havaittiin viitteitä hinnoitteluvoiman hyväksikäytöstä voittojen kasvattamiseksi. Lisäksi yritysten keskeiset strategiset valinnat, kuten sijainti ja palvelun ominaisuuksilla erottautuminen, vaikuttavat yhtä aikaa sekä yrityksen kustannuksiin ja hinnoitteluvoimaan että asiakkaan mielikuvaan palvelun erityisyydestä. Nämä erot heijastuvat lopulta hintoihin.
Yksityisten terveyspalvelujen hintatasoa nostavat myös palvelujen kysynnän kasvu. Väestön ikääntyminen, sairaustaakan kasvu ja medikalisaatio sekä julkisen sektorin jonot lisäävät yksityisten terveyspalvelujen kysyntää. Kun entistä useampia sairauksia pystytään hoitamaan ja uudet hoidot ovat usein kalliimpia, hintojen nousupaine kasvaa.
Terveyspalveluiden kilpailuttaminen on kuluttajalle vaikeaa
Terveyspalveluiden kuluttaja on puolestaan monin tavoin heikossa asemassa tuottajien kilpailuttamisessa. Palvelu ja sen taustalla oleva tarve terveyteen on usein luonteeltaan kiireellinen, minkä lisäksi kuluttajan kyvyt ja mahdollisuudet tuottajien vertailuun ovat rajalliset.
Potilaalla ei usein edes ole tietoa siitä, mitä palveluita hänen pitäisi vertailla ennen palvelun kuluttamista. Jälkikäteenkin tavallisen kansalaisen on vaikea arvioida saamansa hoidon tasoa tai sitä, saiko hän rahoilleen vastinetta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vain 12 % väestöstä on terveyslukutaitoista eli kykenee hankkimaan, ymmärtämään ja käyttämään terveyteen liittyvää tietoa ja palveluita.
Terveyspalveluista tai niiden hinnoista on usein myös heikosti tietoa saatavilla, mikä heikentää entisestään potilaiden mahdollisuuksia tehdä kustannustehokkaita valintoja. Vastaavasti hintojen julkistaminen voi hillitä hinnannousua tai luoda painetta markkinoille. Esimerkiksi magneettikuvauksissa hintajulkaisu laski palveluiden hintaa jopa 11 %.
Sen lisäksi, että kuluttajan kyvyt ja mahdollisuudet terveyspalvelujen vertailemiseen ovat rajalliset, vapaaehtoisten terveysvakuutusten yleistyessä myös kuluttajien halukkuus hintojen vertailuun vähenee. Miksi nähdä vaivaa hintojen vertailuun, jos vakuutusyhtiö maksaa viulut?
Julkinen sääntely ja Kela-korvaukset vaikuttavat hintoihin kahdella tavalla. Julkiset korvaukset voivat laskea asiakkaiden kuluja ja lisätä kysyntää, mutta ne saattavat myös kannustaa palveluntarjoajia hintojen nostoon, jos korvaustaso on korkea.
Hintasääntely vai kilpailu?
Olisiko hintasääntelystä sitten hyötyä asiakkaalle? Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ilmaissut huolensa siitä, että Kelan korvaamien yksityislääkäripalvelujen mahdollinen hintasäätely rajoittaa kilpailua.
Hyvä jatkokysymys KKV:n huolelle on, toimiiko kilpailu muutenkaan yksityisten terveyspalvelujen kuluttajamarkkinoilla, jossa valtaa pitävät isot terveysjätit. Yksityinen vakuutusbisnes saattaa hillitä hintojen kohoamista neuvotteluvoimallaan vakuutusyhtiöasiakkaiden puolesta. Kuluttaja sen sijaan on tyypillisesti enemmän kiinnostunut palvelujen nopeasta saatavuudesta kuin hinnasta.
Kilpailutus voisi olla potentiaalinen vaihtoehto – vastaavasti kuin esimerkiksi työnantajat kilpailuttavat tarjoamansa työterveyshuollon palvelut. Julkisessa keskustelussa on kuitenkin kerrottu, että hyvinvointialueiden kilpailuttamat lääkäripalvelut ja vuokralääkäripalvelut ovat saattaneet koitua kalliiksi, sillä Suomessa on tällä hetkellä liian vähän lääkäreitä. Keskittyneillä markkinoilla ja työvoimapulassa hintasääntely saattaa olla asiakkaan etu, parempi kuin hulvaton jatkuva hintatason nousu.
Hintasääntely on ollut keskustelussa jo aiemmin. Vuoden 2011 aineistolla Kelan tutkijat laskivat, että jos vapaan hinnoittelun sijasta yksityisissä lääkärinpalkkioissa olisi käytetty valtakunnallista hintaa, potilaan hyödyt olisivat olleet 6 miljoonaa euroa. Laskelma ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että hintakatto voi myös kannustaa aiemmin edullisempia palveluita tarjonneita tuottajia nostamaan hintojaan lähemmäs hintakattoa, etenkin jos kilpailu on vähäistä. Tuottajat voivat myös jättäytyä kilpailutuksen ulkopuolelle, jos hintakatto on liian matala.
Nyt hallitus suunnittelee hintakattoa 65 vuotta täyttäneiden Kela-korvauspilottiin, ensimmäistä kertaa Kela-korvausten historiassa. Jos hintakatto otetaan Kela-korvauksissa käyttöön, järjestelmään olisi järkevä sisällyttää se vaihtoehto, että yrityksillä on mahdollisuus kilpailla hinnoilla. Yritys voisi näin hintakattoa matalammallakin hinnalla kasvattaa kysyntää ja houkutella asiakkaita pienemmillä omavastuuosuuksilla.
Kirjoittajat
Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi
Riina Hiltunen
erikoistutkija, Kelan
riina.hiltunen@kela.fi
Timo Hujanen
erikoistutkija, Kela
timo.hujanen@kela.fi
Lisätietoa
Buri, R. 2023. Essays on Competition Policy. Aalto University Publication series, Doctoral theses 127/2023.
Buri, R., Heinonen, M., & Pietola, M. 2024. The ones that got away? Stealth consolidation in the Finnish private healthcare market. Working papers 1/2024. Finnish Competition and Consumer Authority.
Hiltunen, R. 2024. Tutkimuksia Yksityisen terveysmarkkinan kilpailusta. Turun Yliopiston julkaisuja. Painosalama Oy, Turku.
Kankaanpää, E. 2012. Studies on purchasers and providers of occupational health services in Finland. Doctoral dissertation. Itä-Suomen yliopisto.
Kauppi, O., Buri, R., Pitkänen, V., Mäenpää, E. & Ijäs, O. 2024. Kela-korvauskokeilun suunnittelussa tulisi huomioida kilpailu. KKV:n blogi.
Lopez, C., Kim, B. & Sacks K. 2022. Health literacy in the United States. Milken Institute.
Maljanen, T., Koskinen, H., & Mikkola, H. 2013. Hintasääntely yksityisissä lääkäripalveluissa – paljonko potilaat voittaisivat? Terveystaloustiede 2013, toim. J. Klavus. THL – Työpaperi 11/2013, 50–54.
Mikkola, H., Hiltunen, R. & Hujanen, T. 2025. Yksityisten lääkäripalveluiden hinnat kasvoivat yli kaksinkertaisesti inflaatioon verrattuna alkuvuodesta 2024. Kelan tutkimusblogi 4.2.2025.
Parviala, A. 2023. Tuliko hyvinvointialueista keikkalääkärien kultakaivos? Ostopalveluihin uppoaa jopa kaksi kolmasosaa alueiden rahoista – ja kasvu jatkuu. YLE.
Saarinen M. 2024. Tässä ovat surkean Helsingin pörssin helmet – salkunhoitajan mukaan etenkin yhden yrityksen tuottoja on vaikea käsittää. Helsingin Sanomat.
STM 2024. Tiedote: Hallitus uudistaa Kela-korvauksia. 9.10.2024
Tilastokeskus. 2025. Kansantalouden tilinpito. Tulot ja tuotanto sektoreittain ja toimialoittain, vuosittain, 1975-2023*.
