Kuudesosa muuttamaan ohjatuista toimeentulotuen saajista muutti lakimuutoksen jälkeen
Lakimuutos kiristi asumismenojen korvaamista toimeentulotuessa, minkä seurauksena Kela on ohjannut toimeentulotukea saaneita kotitalouksia etsimään edullisempaa asuntoa. Valtaosa huhti-heinäkuussa 2024 muuttamaan ohjatuista kotitalouksista ei kuitenkaan muuttanut. Muuttaminen oli yleisintä yksinhuoltajilla ja pääkaupunkiseudulla.
Vuoden 2024 huhtikuussa voimaan tullut lakimuutos kiristi perustoimeentulotuessa korvattavien asumismenojen ehtoja. Huhtikuun ja heinäkuun 2024 välissä muuttamaan ohjautuista noin 22 000 kotitaloudesta vajaat 15 prosenttia eli reilut 3 000 kotitaloutta muutti kymmenen kuukauden kuluessa ohjauksesta.
Lakimuutoksen jälkeen muuttamaan ohjattujen kuukausittainen muuttoaste kasvoi hiukan, mutta lopputuloksena muuttaneiden osuus jäi muuttamaan ohjatuilla suunnilleen samalle tasolle kuin muilla asumisnormin ylittäneillä ryhmillä.
– Ohjaukset etsiä edullisempaa asuntoa eivät näytä saaneen toimeentulotuen saajia muuttamaan kovin yleisesti, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen.
Toimeentulotuessa hyväksyttävien asumismenojen kuntakohtainen enimmäismäärä, niin sanottu asumisnormi, määritellään valtioneuvoston asetuksessa. Toimeentulotukilaissa on erikseen määritelty, millä perusteilla Kela voi huomioida asumismenot normia suurempina. Jos perustetta ei ole, Kela antaa kotitaloudelle kolme kuukautta aikaa etsiä edullisempaa asuntoa, jonka jälkeen asumismenot otetaan huomioon asumisnormin mukaisena. Kela ei voi velvoittaa ketään muuttamaan.
Normit ylittävien asumiskustannusten korvaaminen kokonaisuudessaan väheni
Ennen lakimuutosta maaliskuussa 2024 noin 40 prosentilla toimeentulotukea saavista kotitalouksista asumismenot oli huomioitu täysimääräisinä, vaikka ne ylittivät kuntakohtaisen asumisnormin. Maaliskuussa 2025 vastaava osuus oli enää 17 prosenttia.
Asumisnormin ylittävien, mutta normin mukaisena huomioitujen, asumismenojen osuus kasvoi 11 prosentista 27 prosenttiin. Näillä kotitalouksilla jäi osa asumismenoista kustannettavaksi muista tuloista, esimerkiksi toimeentulotuen perusosasta.
– Lakimuutos vähensi normin ylittävien asumismenojen korvaamista. Samalla se kuitenkin heikensi taloudellista tilannetta niillä, jotka eivät ole muuttaneet, koska toimeentulotuessa ei oteta huomioon heidän asumismenojaan täysimääräisenä, sanoo Jauhiainen.
Muuttaneiden kotitalouksien asumismenot ylittivät normin seurannan alussa keskimäärin 14 prosentilla, kun taas asuntoonsa jääneillä ylitys oli keskimäärin 11 prosenttia. Muuton jälkeen asumismenot ylittivät normin keskimäärin enää vajaalla 3 prosentilla.
– Osa muuttamaan ohjatuista on muuttanut sellaiseen edullisempaan asuntoon, jossa asumismenot edelleen ylittävät asumisnormin, mutta ei yhtä paljon. Tämä voi viitata siihen, että osalla on ollut vaikea löytää edullisempia asuntoja, selventää Jauhiainen.
Muuttaminen oli yleisintä yksinhuoltajilla ja pääkaupunkiseudulla
Muuttaminen oli perhetyypeittäin yleisintä yhden huoltajan lapsiperheillä, joista 21 prosenttia muutti. Yhden hengen kotitalouksista, jotka muodostavat valtaosan toimeentulotuen saajista, muutti vain vajaa 13 prosenttia.
Alueittain tarkasteltuna muuttaminen oli yleisintä pääkaupunkiseudulla, jossa muutti 17 prosenttia muuttamaan ohjatuista kotitalouksista. Muissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa muuttaneiden osuus oli 13 prosenttia ja muualla Suomessa 14 prosenttia.
– Asumisnormin ylittävään asuntoon jääminen on voinut johtua esimerkiksi muuton vaivasta ja kustannuksista, vaikeuksista löytää edullista asuntoa tai toimeentulotuen tilapäisyydestä, pohtii Jauhiainen.
Lisätietoa
Kelan tutkijat ovat kirjoittaneet aiheesta pidemmin Kelan tutkimusblogissa.
Signe Jauhiainen
tutkimuspäällikkö, Kela
puh. 020 634 1958
signe.jauhiainen@kela.fi
