Parhaan kuvan köyhyydestä saa yhdistämällä eri mittareita
Köyhyys voidaan määritellä niin henkilön tulojen kuin kokemuksenkin perusteella. Kelan toimeentulotuen saaminen tai mediaanitulojen alle jäävät tulot viittaavat köyhyyteen, mutta paremman kuvan saa yhdistämällä useita mittareita.
Mitä köyhyys tarkoittaa ja miten sitä mitataan Suomessa? Köyhyydelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, eikä sen mittaamiseen ole keksitty yhtä kattavaa tapa. Suomessa ei ole myöskään virallista köyhyysrajaa. Mittarista riippumatta köyhyys Suomessa on pysynyt viimeisten 10 vuoden aikana varsin tasaisena.
Köyhyyttä on absoluuttista ja suhteellista. Absoluuttisessa köyhyydessä elävällä ihmisellä on vakavia puutteita ravinnon, asumisen tai terveyden kaltaisista perustarpeista.
Suhteellinen köyhyys määritellään vertaamalla muihin. Kotitalous on köyhä, jos sen tulot eivät riitä hyväksyttävänä pidettyyn elintasoon.
Pienituloisuus on köyhyyden yleisin mittari
Pienituloisuutta ja köyhyyttä käytetään käsitteinä usein ristiin, mutta Tilastokeskuksen käyttämä pienituloisuus on myös köyhyyden yleisin mittari. Kotitalous on pienituloinen, jos sen tulot jäävät alle 60 prosenttiin kansallisista mediaanituloista. Tämä euromääräinen raja siis vaihtelee sen mukaan, mikä mediaanitulo kunakin vuotena on.
Pienituloisuusaste kertoo, millainen osuus väestöstä jää rajan alle. Vuonna 2022 Suomen pienituloisuusaste oli 13,4 prosenttia, mikä oli Euroopan matalimpia. Esimerkiksi lapsiperheköyhyydellä viitataan usein juuri pienituloisuuteen.
Niin sanotut deprivaatiomittarit tarkastelevat välttämättömien kulutushyödykkeiden tai palveluiden puutetta. Esimerkiksi aineellisen ja sosiaalisen puutteen mittari listaa 13 perustarvetta.
Subjektiiviset mittarit avaavat ihmisen omaa kokemusta köyhyydestä. Poliittishallinnolliset köyhyysmittarit puolestaan tarkastelevat etuuksien saajien määrää.
Tyypillisimmin etuus on toimeentulotuki, joka ei kuitenkaan kerro suoraan köyhyydestä. Kelan myöntämää perustoimeentulotukea sai vuonna 2023 runsaat 250 000 kotitaloutta, ja määrä on laskenut koronapandemian alun jälkeen.
Miten köyhyys määritellään Suomessa?
Köyhyystutkimuksen 120-vuotisen historian aikana on kehitetty kymmeniä, jopa satoja, köyhyysmittareita. Yksikään ei ole saanut yleistä hyväksyntää. Vaikka ihminen on pienituloinen, hän ei välttämättä koe elävänsä köyhyydessä.
Siinä missä Suomen pienituloisuusaste on pysynyt läpi 2010-luvun noin 13 prosentissa, vakavaa aineellista tai sosiaalista puutetta kokevien määrä on liikkunut kahden prosentin tienoilla. Toimeentulovaikeuksia kokee noin seitsemän prosenttia.
Pienituloisuusmittaria on kritisoitu siitä, ettei 60 prosentin pienituloisuusraja perustu mihinkään. Rajan laskeminen 50 prosenttiin puolittaisi pienituloisuusasteen.
Esimerkiksi 1990-luvun laman aikana pienituloisuusaste oli kaikkein matalimmillaan. Työttömyys oli korkeaa ja mediaanitulo laski, mikä laski myös pienituloisuuden rajaa.
Voimakkaan talouskasvun aikana pienituloisuusaste taas kasvoi. Pienituloisuusaste onkin parempi kuvaamaan tuloeroja kuin köyhyyttä.
Viime vuosina tavaksi mitata köyhyyttä on noussut viitebudjetti, joka määrittelee ja hinnoittelee kotitalouden tarvitsemat tavarat ja palvelut.
Kotitalouden viitebudjettia käytetään köyhyysrajana, jonka alle jäävät tulot tarkoittavat köyhyyttä. Viitebudjetti ottaa huomioon esimerkiksi asuinpaikan ja asumismuodon.
Työllisyys ja sosiaaliturva vähentävät köyhyyttä yhdessä
Millaista köyhyys Suomessa sitten on? Köyhyys on Suomessa varsin lyhytkestoista, todennäköisesti työssäkäyvien matalan köyhyyden takia. Esimerkiksi pienituloisuusrajan alle saattaa viedä tilapäinen työttömyys, joka vaikuttaa vaikkapa vain yhden vuoden tuloihin.
Köyhyys on kuitenkin ylisukupolvista: lapsuudessa köyhyyttä kokeneella on suurempi todennäköisyys kokea köyhyyttä aikuisena. Siksi julkisuudessakin puhutaan niin paljon lapsiperheköyhyydestä.
Suomessa kohonnut köyhyysriski on mittarista riippumatta etenkin yksinasuvilla, yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä.
Köyhyyden yleisyyteen vaikuttavat sekä työllisyys että sosiaaliturva. Korkean työllisyyden maissa köyhyysaste on keskimäärin matala. Toisaalta matalaa köyhyysastetta on vaikea saavuttaa ilman panostuksia sosiaaliturvaan.
Suomessa sosiaalietuuksilla on iso köyhyyttä vähentävä vaikutus. Jos vastaavanlaisia etuuksia ei olisi, Suomen köyhyysaste olisi Euroopan unionin keskitasoa. Nyt köyhyysaste on kolmen matalimman joukossa.
Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan paras tapa vähentää köyhyyttä on kohdentaa etuuksia kaikkein köyhimmille universaalin järjestelmän sisällä. Lapsilisässä on tällaisia kohdentavia elementtejä: yksinhuoltajille maksetaan korotettua lapsilisää.
Suomen kattava sosiaaliturva vähentää köyhyyttä itse asiassa tehokkaasti. Jatkossa voi olla toisin, sillä sosiaaliturvaleikkauksilla arvioidaan olevan päinvastaisia vaikutuksia.
Artikkeliin on haastateltu Kelan erikoistutkijaa Lauri Mäkistä.
Lisää aiheesta
Mikrosimulointi: Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät jo ennestään pienituloisiin nuoriin
