Kelan tutkimusprofessori: Vaikuttava kuntoutus vaatii laadukasta ja monimenetelmällistä tutkimusta

Riitta Seppänen-Järvelä on yksi kolmesta Kelan tuoreesta tutkimusprofessorista. Hän on kehittänyt Kelan kuntoutustoiminnan monimenetelmäistä tutkimusta. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää paitsi asiakkaiden kuntoutumista, myös sitä miten vaikutukset ovat syntyneet. Kelan päämääränä on, että kuntoutus perustuu aina laadukkaaseen tutkimustietoon.

Kun Riitta Seppänen-Järvelä vuonna 2011 pyydettiin Terveyden ja  hyvinvoinnin laitokselta Kelaan, hän ajatteli tulleensa piipahtamaan. Toisin kävi, ja 14 vuotta myöhemmin tutkimuspäällikkönä työskentelevä Seppänen-Järvelä on yksi Kelan kolmesta uudesta tutkimusprofessorista.

Seppänen-Järvelälle ominta on kuntoutuksen ja sen toteuttamisen tutkimus. Viime vuodet hän on johtanut ja koordinoinut isoja monimenetelmällisiä tutkimushankkeita.

Uusi Muutos 4 -hanke kuuluu Kelan moniosaiseen tutkimushankkeiden sarjaan, jota Seppänen-Järvelä on ollut luomassa ja johtamassa. Tutkimukset tuottavat tietoa Kelan kuntoutuksen toteuttamisesta ja siitä, millaisia seurauksia kuntoutuksilla on ollut asiakkaille.

Ymmärrystä ja kokemusta monimenetelmällisen tutkimuksen tekemisestä on puristettu myös tuoreeksi tietokirjaksi yhdessä toisen tutkijan, Leena Åkerbladin kanssa.

Professuuri ei Seppänen-Järvelän mukaan muuta hänen työtänsä sinänsä. Hän pitää nimitystä myös tunnustuksena Kelan kuntoutuksen tutkimukselle.

– Vaikka olen tehnyt pitkää uraa ja tutkimusta ja julkaisuja täysin itsenäisestikin, tutkimusta tehdään aina yhdessä. Professuurilla on merkitystä koko kuntoutuksen tutkimuksen näkyväksi tekemisessä, mikä on tutkijayhteisöllemme voimauttava ele.

Myös keskeneräinen tutkimus on hyödyllistä

Kelan kuntoutuksen tutkimus palvelee ensi sijassa Kelan tietotarpeita ja sitä, miten kuntoutuspalveluiden järjestämistä ja kehittämistä voidaan vahvistaa tietoon ja näyttöön perustuen. Se on myös Seppänen-Järvelän intohimo. 

– Hieman provokatiivisesti voisi sanoa, että on turha tehdä tutkimusta, jos tuloksia ei hyödynnetä. Kelassa meillä on loistava asema siinä, että tuottamallemme tiedolle on suoraan kysyntää ja se tulee hyötykäyttöön. Kelan järjestämä ja kehittämä kuntoutus perustuu aina tutkimukseen.

Tutkimusmaailmassa tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on iso kysymys. Kelan kuntoutuksen tutkimushankkeissa tutkimustietoa ja havaintoja hyödynnetään myös kesken tutkimuksen, ei vasta sitten, kun tutkimusraportti on valmis. 

Seppänen-Järvelä kertoo, että osa tutkijoista kokee epävarmuutta keskeneräisten tutkimustulosten käytöstä, sillä perinteisesti tutkijan työhön kuuluvat varmuus ja tarkkuus. Keskeneräisyyden sietämisessä onkin ollut osin opeteltavaa.

Kuntoutuksen oikea-aikaisuus ensisijaisen tärkeää

Tutkimukset ovat osoittaneet, että paras tulos kuntoutuksessa saadaan silloin, kun siihen pääsee riittävän ajoissa. Nykytilanteessa näin ei läheskään aina ole; ammattilaiset eivät aina osaa ohjata ihmistä kuntoutukseen, vaikka hän voisi hyötyä siitä.

– Esimerkiksi silloin, kun ihmiselle alkaa kertyä sairauspoissaoloja, ammattilaisten pitäisi olla valppaana. Valitettavasti kuntoutukseen ohjautuminen on edelleen sattumanvaraista.

Jos ja kun kuntoutukseen pääsee, sen on myös oltava räätälöityä toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla.

– On erittäin tärkeää, että kuntoutusammattilaiset ymmärtävät asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja että ihminen tulee kuulluksi ja ymmärretyksi jo tavoitteiden asettamisessa.

Työssäkäyvien kuntoutuksessa myös esihenkilöiden rooli on avainasemassa työn muotoilun ja henkilön työkyvyn edistämisessä ja johtamisessa.

– Tietysti myös ihmisen motivaatio muutosten tekemiseen ja kuntoutuksen vastaanottamiseen on keskeistä. Alussa motivaatiota ei välttämättä ole. Siksi tarvitaan ammattilaisia, jotka tukevat ja ohjaavat ihmistä löytämään voimavaransa ja hyödyntämään niitä.

Tulevaisuuden teemoina planetaarinen hyvinvointi ja omakuntoutus

Tulevaisuuden kiinnostavia tutkimusteemoja ovat muun muassa kuntoutuksen ja digitalisaation yhdistäminen sekä niin sanottu planetaarinen hyvinvointi, erityisesti kuntoutuksessa.

– Sitä ei ole Suomessa vielä juurikaan tutkittu, mutta se on teema, joka todennäköisesti nousee lähitulevaisuudessa yhä enemmän keskusteluun ja tutkimuksen kohteeksi.

Kolmas tuore kuntoutuksen teema on omakuntoutus. Omakuntoutusta ohjaa ja suunnittelee ammattilainen, mutta kuntoutuja toteuttaa esimerkiksi harjoitteita kotona arjessaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon säästöpaineiden keskellä Seppänen-Järvelä muistuttaa, ettei kuntoutuksesta ja sen tutkimuksesta ole varaa tinkiä.

– Nykyresursseilla voitaisiin tehdä paljon enemmän, jos tehtäisiin vähän toisin. Moni asia ratkeaisi paremmalla kuntoutukseen ohjautumisella, mutta jos palveluita ei ole saatavilla, kuntoutuksen oikea-aikaisuus kärsii.

Lisätietoa

Kela nimitti kolme tutkimusprofessoria

Autoklinikasta laaja-alaiseen kuntoutuksen tutkimukseen

Etäkuntoutuksessa asiakkaalle ja läheisille siirtyy uusia vastuita

Kelan Oma väylä -kuntoutuksen ytimessä konkreettiset askeleet tulevaisuuteen