Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Rauhoittavien ja unilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö Suomessa

Julkaistu 1.1.2018Päivitetty 27.6.2024

Rauhoittavat ja unilääkkeet eli bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaisesti vaikuttavat unilääkkeet ovat laajasti käytetty lääkeryhmä Suomessa. Siitä huolimatta meillä ei ole aiemmin tutkittu näiden lääkkeiden pitkäaikaiskäyttöön yhteydessä olevia tekijöitä väestössä. Tämän TYKS:n ja Kelan yhteistyötutkimuksen tavoitteena on selvittää rauhoittavien ja unilääkkeiden pitkäaikaiskäytön yhteyttä työ-ja toimintakykyyn, käytön aloittamiseen ja lopettamiseen yhteydessä olevia tekijöitä Suomessa sekä tarkastella rauhoittavien ja unilääkkeiden suurannoskäyttöä. 

Tämä rekisteritutkimus on jatkoa aiemmille ryhmän rekisteritutkimuksille, joissa on selvitetty rauhoittavien ja unilääkkeiden käytön ja pitkäaikaiskäytön yleisyyttä sekä käytön pitkäaikaistumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää psyykenlääkkeitä käyttävien potilaiden toimintakyvyn ylläpitämisen tukemisessa sekä bentsodiatsepiinivieroituksen suunnittelussa. 

Tutkimuksen tuottama uusi tieto on tärkeää myös heikoimmassa asemassa olevien rauhoittavia ja unilääkkeitä pitkäaikaisesti käyttävien potilaiden, kuten mielenterveyden häiriöitä sairastavien, pitkäaikaisesti unilääkettä käyttävien iäkkäiden tai lääkeaineriippuvuuksista kärsivien hoidon kehittämisessä. Uuden tutkimustiedon avulla voidaan paremmin kiinnittää huomiota käytön pitkäaikaistumisen riskiryhmiin, ennaltaehkäistä eriarvoistumista ja tukea työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä.

Tutkijat

Hankkeen kesto

01.01.2018–31.12.2023. Hanke on päättynyt.

Yhteistyötahot

Hankkeen tuloksia

Hankkeessa tarkasteltiin rekisteritutkimuksen keinoin bentsodiatsepiinien pitkäaikaista käyttöä Suomessa vuosina 2006-2020. Tutkimuksen tulosten mukaan bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on kokonaisuutena hitaasti vähenemässä maassamme mutta tiettyjen lääkkeiden kuten klonatsepaamin ja tsolpideemin pitkäaikaiskäyttö näyttää jopa lisääntyvän. Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on edelleen hyvin yleistä varsinkin vanhemmissa ikäryhmissä. Iäkkäiden unilääkkeiden määrääminen ja ohjeistaminen annosohjein vaatii kehittämistä pitkäaikaiskäytön ja haittojen ehkäisyn näkökulmista. Unilääkkeiden koneellinen annosjakelu tunnistettiin yhdeksi pitkäaikaiskäyttöä ylläpitäväksi tekijäksi. Pitkäaikaiskäyttö ja sen aloittaminen näyttäytyy tämän rekisteritutkimuksen tulosten perusteella kasautuvan tiettyihin potilasryhmiin heikoimmassa asemassa oleviin, kuten mielenterveyden ongelmista kärsiviin, tai huonommassa sosioekonomisessa asemassa oleviin. Pitkäaikaiskäytön yhteys työmarkkinoilta putoamisen riskiin on vahva. Tutkimuksessa on myös tunnistettu eri rauhoittavien ja unilääkkeiden lääkeaineiden erilaiset profiilit pitkäaikaiskäytön ja suurannoskäytön riskin suhteen. Tuloksia voidaan hyödyntää lääkehoidon optimoinnissa ja tunnistettaessa kokonaisvaltaisesti rauhoittavien ja unilääkkeiden pitkäaikaisen käytön riskejä.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin