Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Terveysmenojen korotukset vaikuttivat erityisesti pienituloisiin

Pekka Heino, Katri Aaltonen, Jussi Tervola
Julkaistu 14.8.2023Päivitetty 15.8.2023

Vuosien 2011−2019 terveysmenoihin vaikuttaneet politiikkamuutokset kohdentuivat erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin. Eniten kasvoivat julkisen terveydenhuollon maksut, ja niiden korotukset kohdistuvat voimakkaasti pienituloisiin. Myös lääkekorvausten leikkaukset kohdistuivat hieman enemmän pienituloisiin kuin suurituloisiin.

Laajensimme tuoreessa tutkimuksessa politiikan tulonjakovaikutusten arvioita ottamalla huomioon terveysmenot ja niiden muutokset. Kehittämäämme mallia voidaan jatkossa käyttää, kun halutaan arvioida sitä, miten suunnitellut politiikkamuutokset terveysmenoihin kohdentuvat eri väestöryhmiin.

Terveydenhuollon asiakasmaksujen korotus on yksi pääministeri Orpon hallitusohjelmassa listatuista toimista, joilla julkista taloutta on tarkoitus vahvistaa. Aiemmin 2010-luvulla hallitukset hakivat talouden tasapainotusta useaan otteeseen terveydenhuollon asiakasmaksuja korottamalla ja Kelan sairaanhoitovakuutuksen korvausmenoja karsimalla. Aiempien muutosten vaikutuksia tutkimalla voidaan tuottaa tietoa uusien päätösten tueksi.

On melko yleismaailmallinen havainto, että asiakasmaksujen ja omavastuiden korotusten vaikutukset kohdentuvat pienituloisiin ja sairaisiin. Korkeat terveysmenot voivat vaikeuttaa hoidon saamista, aiheuttaa taloudellisia ongelmia tai lisätä köyhien kotitalouksien ahdinkoa.

Suomen kaltaisessa kattavan sosiaaliturvan maassa on huomioitava, että kotitalouksien maksukykyä tuetaan vahvasti tulonsiirtojen avulla. Aiempien tutkimusten perusteella tasoltaan korkeat etuudet voivat suojella kotitalouksia terveysmenojen korotusten haitallisilta vaikutuksilta. Terveysmenojen korotukset voivat myös lisätä esimerkiksi toimeentulotuen tarvetta, jolloin kustannukset siirtyvät järjestelmässä toisaalle.

Vuosien 2011−2019 säästötoimet lisäsivät kotitalouksien terveysmenoja

Terveysmenoihin kuluu pienituloisilla suurempi osa tuloista kuin suurituloisimmalla kotitalouksilla. Pienituloisilla terveysmenoihin kuluu keskimäärin kolme prosenttia käytettävissä olevista tuloista ja suurituloisimmalla noin prosentti. Osuus vaihtelee paljon kotitaloudesta toiseen sairastavuuden mukaan.

Pienituloisten suhteelliset terveysmenot korostuvat siksi, että heidän tulonsa ovat pienemmät ja sairastavuus yleisempää. Tämä taas johtuu siitä, että vanhemmat, pienituloisemmat ja vähemmän koulutetut ihmiset sairastavat enemmän kuin nuoret ja suurituloiset. Suurituloiset kuitenkin kuluttavat euromääräisesti enemmän terveyteen käyttämällä esimerkiksi yksityisiä palveluita.

Vuosina 2011–2019 Kataisen/Stubbin ja Sipilän hallitukset korottivat terveydenhuollon asiakasmaksuja (2015 ja 2016) sekä leikkasivat lääkekorvauksia (2013, 2016 ja 2017), terveydenhuollon matkakorvauksia (2013, 2015, 2016, ja 2018) ja yksityisen hoidon korvauksia (2013, 2015 ja 2016). Suuri osa näistä muutoksista kohdistuivat etenkin pienituloisiin kotitalouksiin. 

Kuvaaja: terveydenhuollon asiakasmaksujen ja omavastuiden osuus kotitalouksien tulosummasta 2011 lainsäädännöllä sekä vuosien 2011–2019 politiikan aiheuttama lisäys. Kuvasta näkee, että terveysmenot vievät pienituloisilla suuremman osan tuloista kuin suurituloisimmilla kotitalouksilla.
Julkisen terveydenhuollon maksut kasvoivat eniten

Vuosien 2011-2019 muutokset kasvattivat etenkin julkisen terveydenhuollon maksuja, ja niiden korotukset kohdistuvat voimakkaasti pienituloisiin. Myös lääkekorvausten leikkaukset kohdistuivat hieman enemmän pienituloisiin kuin suurituloisiin.

Arvion mukaan lääkkeiden hintasääntely sekä hintoihin kohdistetut toimenpiteet kuitenkin hillitsivät lääkkeiden hintojen kasvua. Siksi arvioitu kokonaisvaikutus lääkkeiden omavastuusummaan vuosina 2011−2019 on lievä, vain noin neljä prosenttia.

Kuvaaja: vuosien 2011–2019 politiikkamuutosten vaikutusten suuruus jaoteltuna terveyssektoreittain ja suhteutettuna kotitalouksien tuloihin eri tulokymmenyksissä. Kuvasta näkee, että eniten kasvoivat julkisen terveydenhuollon maksut, jotka kohdistuivat voimakkaasti pienituloisiin.
Korvattujen matkojen omavastuut muodostavat melko pienen osan kotitalouksien terveysmenojen kokonaisuudessa, mutta osalle talouksista ne ovat merkittäviä. Matkakorvausten leikkaukset ovat simulointiarvion mukaan jopa kaksinkertaistaneet matkojen omavastuiden määrän, kun mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia ei huomioida.

Myös yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvauksia jäädytettiin ja leikattiin. Tuloihin suhteutettuna yksityisen terveydenhuollon omavastuiden rooli on kutakuinkin yhtä suuri jokaisessa tulokymmenyksessä, ja samoin niiden korotusten vaikutukset.

Euromääräisesti korotukset ovat kuitenkin kohdistuneet selvästi hyvätuloisiin, koska he käyttävät enemmän yksityisiä palveluja. Yksityisten palvelujen hinnat kasvoivat ajanjaksolla nopeasti, mikä lisäsi niistä käyttäjille aiheutuvia kustannuksia entisestään.

Toimeentulotuki puskuroi terveysmenojen vaikutuksia

Arvioimme, että korotukset lisäsivät suhteellista köyhyysriskiä hieman (0,1 prosenttiyksikköä eli 5 500 henkilöä). Vaikutus olisi ollut suurempikin, mutta laskelmamme mukaan toimeentulotuella oli merkittävä ehkäisevä vaikutus. Laskennallisesti se kumosi jopa puolet terveysmenokorotusten köyhyysvaikutuksista. Kaiken kaikkiaan terveysmenot lisäävät toimeentulotuen tarvetta simulointilaskelman mukaan jopa 10 prosenttia.

Arviomme toimeentulotuen roolista perustuu simulointiin ja siihen sisältyy epätarkkuuksia. Arviossa oletimme, että kaikki toimeentulotukeen oikeutetut hakisivat sitä. Toimeentulotuen alikäyttö on kuitenkin yleistä eikä simuloinnissa ei ollut käytettävissä kaikkia niitä tietoja, joiden perusteella oikeus toimeentulotukeen määräytyy. Siksi on todennäköistä, että köyhyysvaikutukset tulevat simuloinnissa aliarvioiduiksi.

Kyselytutkimuksen perusteella aiempaa useampi työtön ja työkyvytön joutui tinkimään lääkkeistä, lääkärikäynneistä tai ruuasta rahanpuutteen vuoksi säästötoimien ollessa kovimmillaan.

Politiikkatoimien vaikutuksia on arvioitava kokonaisuutena

Kun asiakasmaksujen ja omavastuiden korotuksia suunnitellaan, on syytä pohtia, onko tarkoituksenmukaista, että terveysmenoja maksetaan enenevässä määrin toimeentulotuesta.

Yhtäältä toimeentulotuki on monelle pienituloiselle kotitaloudelle välttämätön tuki terveyspalvelujen ja lääkkeiden saamiseksi. Toisaalta toimeentulotukeen sisältyy kannustinloukkuja, jos työn vastaanottaminen tulee terveysmenojen vuoksi kannattamattomaksi.

Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan lääkkeiden maksamista toimeentulotuesta tullaan arvioimaan ja uudistamaan hallituskauden aikana. Samalla herää kysymys, miksi asiakasmaksut on jätetty kirjauksen ulkopuolelle.

Hallitusohjelmassa on suunniteltu korotettavan erityisesti erikoissairaanhoidon maksuja. Tiedetään, että erikoissairaanhoidon maksut kohdentuvat melko tasaisesti eri tuloryhmille. Jos jokin säästökohde julkisen terveydenhuollon maksuissa pitää valita, lienee se siksi perustelluin. Korotukset voivat kuitenkin heikentää erikoissairaanhoidon saatavuutta, minkä takia muutoksen vaikutuksia on tärkeä tutkia myös jälkikäteen.

Kaiken kaikkiaan terveysmenojen korotuksia ja muita muutoksia tulisi arvioida kokonaisuutena yhdessä suunniteltujen etuusleikkauksien kanssa, koska ne kohdistuvat osin samoihin kotitalouksiin. Uusi simulointimalli mahdollistaa tällaisen arvioinnin, ja sitä on syytä hyödyntää päätöksenteon tukena.

Kirjoittajat

Jussi Tervola
tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
X: @JussiTervola
jussi.tervola@thl.fi

Katri Aaltonen
tutkijatohtori, Turun yliopisto (INVEST) | erikoistutkija, Kela
X: @AaltonenKatri
katri.m.aaltonen@utu.fi

Pekka Heino
erikoistutkija, Kela
pekka.heino@kela.fi

Alkuperäistutkimus

Aaltonen K, Tervola J, Heino P. Analysing the Effects of Healthcare Payment Policies on Poverty: A Microsimulation Study with Real-World Healthcare Data; International Journal of Microsimulation 2023; 16(1); 89-107.

Lähteitä ja lisätietoja

Aaltonen K. Austerity, economic hardship and access to medications: a repeated cross-sectional population survey study, 2013–2020. J Epidemiol Community Health 2023;77:160-167.

Israel S. How social policies can improve financial accessibility of healthcare: a multi-level analysis of unmet medical need in European countries. International journal for equity in health. 2016 Dec;15(1):1-4.

Reeves A, McKee M, Mackenbach J, Whitehead M, Stuckler D. Public pensions and unmet medical need among older people: cross-national analysis of 16 European countries, 2004–2010. J Epidemiol Community Health. 2017 Feb 1;71(2):174-80.

Rättö H, Aaltonen K (2021) The effect of pharmaceutical co-payment increase on the use of social assistance—A natural experiment study. PLoS ONE 16(5): e0250305.

Tervola J, Aaltonen K, Heino P, ym. Kotitalouksien terveysmenojen vaikutukset köyhyyteen Suomessa. INVEST Working papers 2020; 1.

Tervola, J., Mukkila, S., Ilmarinen, K. Kapiainen, S. The distributional effects of out-of-pocket health payments in Finland 2010-2018. THL Discussion Paper 2018; 35.

Thomson, Sarah, Cylus, Jonathan & Evetovits, Tamás. (‎2019)‎. Can people afford to pay for health care? New evidence on financial protection in Europe. World Health Organization. Regional Office for Europe. License: CC BY-NC-SA 3.0 IGO

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin