Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Avoliitto ja yhteinen jääkaappi

Julkaistu 10.5.2010

Sosiaalioikeudessa avoliitto rinnastetaan lähes poikkeuksetta avioliittoon ja avopuolisoiden oletetaan elättävän toisiaan, vaikka mikään laki ei heitä velvoita elatusta antamaan. Käytännössä voi käydä niin, että avopuolison tulot otetaan huomioon tarveharkintaista etuutta myönnettäessä, jolloin hakijan etuus jää pieneksi tai se evätään kokonaan. Voi olla, ettei avopuoliso kuitenkaan osta ruokaa yhteiseen jääkaappiin – eikä hakijapuoliso voi avopuolisoaan tähän lain nojalla velvoittaa. Hakija voi jäädä avoliittonsa vuoksi kokonaan ilman elatusta – yksityistä tai julkista. Lakitermein oikeus yksityisoikeudelliseen ja julkisoikeudelliseen elatukseen eivät vastaa toisiaan.

Kuva: Kelan tutkimusosasto

Yksityisoikeudessa on perinteisesti ajateltu niin, että jos ihmiset päättävät olla menemättä naimisiin, he eivät myöskään halua parisuhteen vaikuttavan oikeuteensa määrätä varallisuudestaan eivätkä sen luovan mitään juridista huolenpitovelvollisuutta toisiaan kohtaan. Moraalinen vastuu avopuolisosta onkin sitten asia erikseen. Julkisoikeudellisen elatuksen tarvetta arvioitaessa – muun muassa sosiaalietuuksia myönnettäessä – tähän avopuolisoiden väliseen moraaliseen vastuuseen ja sen pohjalta rakennettuun elatusolettamaan on luotettu sokeasti ja sosiaalilainsäädännön avoliitto onkin kirjoitettu yhteisen jääkaapin varaan.

Oikeusministeriö esittää uutta lakia

Tilannetta ollaan nyt muuttamassa – tosin vain yksityisoikeudellisen elatuksen suhteen ja vain tietyissä tilanteissa. Oikeusministeriön hiljattain esittämän kiistanalaisen lakiesityksen (Hallituksen esitys 37/2010 vp(Avautuu uuteen välilehteen)) tarkoituksena on selkeyttää ja parantaa avopuolisoiden oikeudellista asemaa avoliiton päättyessä avopuolisoiden eron tai toisen avopuolison kuoleman johdosta.

Avopuolisoilla olisi esityksen mukaan oikeus hakea pesänjakajaa omaisuuden erottelun toimittamiseksi avoliiton päättyessä. Avopuolisolla olisi myös tietyin edellytyksin oikeus saada hyvitystä yhteistalouteen antamastaan panoksesta. Lisäksi avopuolison suojaa täydennettäisiin esityksellä siten, että avopuoliso voisi saada toisen avopuolison kuoltua harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä toimeentuloturvansa turvaamiseksi, jos tämä on ollut taloudellisesti riippuvainen kuolleesta avopuolisosta.

Esitys koskisi avopareja, jotka ovat eläneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta sekä avopareja, joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Esityksen säännökset soveltuisivat sekä samaa että eri sukupuolta oleviin avopareihin.

Avoliitto ei ole avioliitto

Lakiesitys on saanut paljon kansalaiskritiikkiä – erityisesti ollaan oltu huolestuneita niin kutsutuista hulttiomiehistä ja onnenonkijanaisista. Tähän huoleen ei oikeusministeri Tuija Braxin mukaan kuitenkaan ole syytä. Lain myötä avopuolisoille ei synny oikeutta toisen omaisuuteen. Se tarjoaa lähinnä vähimmäissuojan kohtuuttomuuksilta epäselvissä ja riitatilanteissa sekä kuolemantapauksessa.

Laki ei siis rinnasta avoliittoa avioliittoon. Huolestuneita helpottanee myös se, että avopuolisot voisivat keskinäisellä sopimuksellaan poiketa useimmista esitetyn lain säännöksistä.

Sosiaalilainsäädännössä yhteinen jääkaappi ratkaisee edelleen

Sosiaalilainsäädännön avoliittokäsitteeseen lailla ei tiettävästi olisi vaikutuksia. Muun muassa Kelassa avoliitto katsotaan alkaneeksi heti yhteen muuttamisesta, mutta kuitenkin vain, kun kyseessä on eri sukupuolta olevat henkilöt. Sosiaalilainsäädännössä ei pääsääntöisesti tunnisteta samaa sukupuolta olevien avoliittoja, vaikka mahdollisuus rekisteröidä kyseinen parisuhde meillä esimerkiksi jo on. Tähän siis tyssää sosiaalilainsäädännön kärkkäys piirtää yhtäläisyysmerkki avo- ja avioliiton välille.

Edistystä samaa sukupuolta olevien avoparien yhdenvertaisessa kohtelussa on nähty hiljattain muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:16(Avautuu uuteen välilehteen), jossa lapsen äidin naispuolinen avopuoliso määrättiin äidin ohella lapsen toiseksi huoltajaksi. Sosiaalietuuksia myönnettäessä KKO:n päätöksen merkitys on epäselvä: heitä ei kaiketi määriteltäisi perheeksi. Yksityisoikeudellinen ja julkisoikeudellinen käsitys avoliitosta ja perheestä näyttäisi säilyvän ristiriitaisena vireillä olevista lainmuutoksista tai ennakkotapauksista huolimatta.

Kirjoittaja

Maija Faurie
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lisää sosiaalilainsäädännön avoliitto- ja perhekäsitteestä artikkelissa, joka julkaistaan Kelan tutkimusosaston Teemakirja-sarjassa syksyllä 2010.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin