Rakennepaketti säästää potilaan hoidosta

Hallituksen rakennepaketista paljastui mielenkiintoinen tieto pitkäaikaislääkkeitä käyttäville: reseptien voimassaoloaikaa pidennetään kahteen vuoteen, jotta ”reseptin uusimiseen liittyvien lääkäri- ja hoitajavastaanottojen määrä vähentyy”. Tällä rakennemuutoksella arvioidaan säästettävän kolme miljoonaa euroa.

Kolmella miljoonalla eurolla saa kuusi omakotitaloa helsinkiläiseltä pientaloalueelta tai 75 uutta Bemaria. Perusterveydenhuollon 100 euron hintaisia lääkärissäkäyntejä sillä saisi jopa 30 000 kappaletta.

”Lääkehoidon seuranta on puutteellista”, uutisoitiin vuonna 2006 ilmestyneen reseptien uusimista koskevan väitöskirjan(Avautuu uuteen välilehteen) tuloksista. Tuolloin todettiin, että erityisesti psyykenlääkkeiden ja sydän- ja verisuonitautien lääkkeiden reseptejä uusitaan paljon ilman, että potilas tapaa lääkäriä. Tällaisessa reseptien uusimisessa lääkehoidon seuranta toteutuu välillä hyvinkin heikosti, eikä lääkärillä aina ole käsitystä potilaan kokonaistilanteesta. Lääkehoitoon liittyy myös yllättävän usein erilaisia ongelmia: liiallista tai liian vähäistä lääkitystä, väärää annostelua ja haittavaikutuksia. Ongelmia on myös vuosia jatkuneessa lääkehoidossa.

Verenpainelääkkeen käyttäjistä vain noin kolmanneksella verenpaine on hyvässä hoitotasapainossa. Kakkostyypin diabetesta sairastavilla hyvä hoitotasapaino saavutetaan alle kahdella kolmasosalla lääkkeillä hoidetuista potilaista. Tutkimusten mukaan seuranta lääkärin vastanotolla parantaa hoitotasapainoa sekä diabeteksessa että verenpaineessa, joissa lääkehoito on elämäntapamuutosten lisäksi Suomessakin satojen tuhansien potilaiden pitkäaikainen toveri.

Kahden vuoden seurantaväli reseptien uusimisen vähentämiseksi voi toimia potilailla, joilla lääkehoito tehoaa toivotusti ja jotka pystyvät itse seuraamaan oireitaan ja niiden kehitystä. Totuus on kuitenkin, että hoitotasapaino eri lääkehoidoissa on yleisesti huono ja ongelmia paljon. Lääkehoidon järkeistämiseen olisi paremminkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Siitä ei pitäisi säästää. Asiantuntijat ovatkin vuodesta toiseen ehdottaneet, että resursseja tarvittaisiin lääkkeiden määräämisen ohjaukseen ja erityisesti paljon lääkkeitä käyttävien iäkkäiden lääkehoitojen läpikäymiseen. Tähän asti resursseja on vain jätetty ohjaamatta lääkehoidon seurantaan. Nyt niitä aletaan ohjata siitä myös pois säästämällä reseptien uusimiseen liittyvissä lääkärikäynneissä.

Kolmen miljoonan arvioiduilla säästöillä tuskin voidaan rahoittaa terveydenhuollossa kovinkaan suuria uudistuksia. Tutkimustiedon mukaan voidaan kuitenkin pelätä, että nuo säästöt johtavat rahanmenoon muualla. Huonontunut astman hoitotasapaino voi johtaa ensiapukäynteihin, joita kolmella miljoonalla saadaan kymmenisen tuhatta kappaletta. Huonontunut veren korkean kolesterolin hoitotasapaino voi johtaa lisääntyneisiin sydäninfarkteihin, joita kolmella miljoonalla eurolla hoidetaan parisen sataa.

Hyvä lääkehoidon seuranta vaatii seurantapisteitä. Jos lääkettä saadakseen ei tarvitse kahteen vuoteen välittää seurantakäynnistä, seurantaväli voi helposti kasvaa aivan liian pitkäksi. Säästöjä tällä tuskin saavutetaan, päinvastoin.

Kirjoittaja

Leena K Saastamoinen
erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi