Alle puolet perusturvan varassa elävistä työttömistä uskoo uuden työn löytymiseen

Työvoimapoliittiseen palveluun osallistuminen ei näytä lisäävän työttömien uskoa uuden työn löytymiseen. Palveluiden vaikuttavuutta heikentävät etenkin työttömien terveysongelmat. Suunnitellut uudistukset eivät tuo niihin ratkaisua.

Suomen työttömyysturvaan suunnitellaan uudistusta, jonka jälkeen työttömien työnhakijoiden tulisi säilyttääkseen oikeutensa työttömyysturvaan lähettää 12 työhakemusta kolmen kuukauden aikana. Uudistuksen myötä työn tarjonnan odotetaan lisääntyvän, kun työttömät aktivoituvat hakemaan työtä ja edistämään työllistymisen edellytyksiään.

Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin työttömät tosiasiallisesti aktivoituvat puhumattakaan työllistymisestä, kun työn kysyntä on selvästi vähäisempää kuin työn tarjonta.

Kelan tutkimus teetti tammikuussa 2017 Taloustutkimus Oy:llä puhelinhaastattelututkimuksen, jossa kohderyhmänä olivat Kelan työttömyysturvaetuuksia saavat asiakkaat. Tutkimuksen tulosten perusteella saadaan hyvä kuva siitä, millaisella tasolla perusturvan varassa elävien työttömien taloudellinen tilanne, toimeentulo ja subjektiivinen hyvinvointi ovat.

Tässä kirjoituksessa kiinnostuksemme on uudelleentyöllistymisessä ja siinä, miten työttömät uskovat työllistyvänsä avoimille työmarkkinoille tämän päivän Suomessa.

Usko tulevaisuuteen parantaa hyvinvointia

Työttömien hyvinvointikyselyyn vastasi 1 000 Kelasta työttömyysturvaa saavaa työtöntä. Tutkimusaineisto koostuu heidän haastattelussa antamistaan vastauksista. Tutkimukseen osallistuneille esitettiin kysymyksiä hyvinvoinnista, ajankäytöstä ja taloudellisesta toimeentulosta. Heiltä kysyttiin myös työnhakuaktiivisuudesta ja uskosta omaan työllistymiseen.

Tulevaisuudenuskon on aiemmissa tutkimuksissa havaittu selittävän eroja hyvinvoinnissa. Työttömillä tätä mittaa hyvin se, millaiseksi he uskovat omat edellytyksensä uudelleentyöllistymiseen.

Hyvinvointiin vaikuttavat toki muutkin asiat, kuten taloudellinen toimeentulo ja sosiaaliset suhteet, mutta ansiotyön määräävä asema ihmisten arvon mittaajaan näkyy väistämättä myös koetussa hyvinvoinnissa. Siksi on tärkeää selvittää, miten aktiivista työnhaku on ja uskotaanko ylipäätään siihen, että työtä joskus löytyy.

Tässä blogikirjoituksessa keskitymme nimenomaan tähän puoleen hyvinvoinnista.

Usko uudelleentyöllistymiseen on heikko etenkin pitkään työttömän olleilla

Haastatelluista työttömistä hieman alle puolet (45 %) oli hakenut työtä viimeisen neljän viikon aikana. Kolme neljäsosaa haastateltavista (75 %) kertoi voivansa aloittaa työnteon seuraavan kahden viikon aikana. Valtaosa perusturvankin varassa elävistä työttömistä olisi siis valmis vastaanottamaan työn, vaikka eivät enää aktiivisesti työtä etsisikään.

Uuden työn löytymiseen seuraavien 12 kuukauden aikana uskoi vajaa puolet (43 %) työttömistä. Hieman alle puolet (45 %) ei uskonut löytävänsä työtä, ja joka kymmenes (11 %) ei uskaltanut arvella asiaa suuntaan eikä toiseen. Analyyseissamme olemme yhdistäneet kaksi viimeistä ryhmää yhdeksi ryhmäksi, jota verrataan niihin, jotka uskoivat työllistyvänsä.

 

Tulosten mukaan usko uudelleentyöllistymiseen riippuu koetusta työkyvystä, työttömyyden kestosta ja työnhakuaktiivisuudesta (ks. oheinen taulukko).

Myös kotitalouden rakenne selittää uskoa uuden työn löytymiseen, samoin vapaa-ajalla tapahtuva opiskelu eli oman inhimillisen pääoman kartuttaminen.

Taulukko 1. Usko uudelleentyöllistymiseen Kelan työttömyysturvaetuuksia saavilla. Logistinen regressioanalyysi.

Riskikerroin kuvaa riskiä kuulua ryhmään, jossa työllistymistä pidetään todennäköisenä. Alle yhden riskikerroin merkitsee sitä, että tarkastellun ryhmän henkilöt pitävät työllistymistään vertailuryhmään (ref.) epätodennäköisempänä (esimerkiksi naiset harvemmin kuin miehet). Yli yhden riskikerroin tarkoittaa päinvastaista tilannetta.

* p<.05, ** p<0.01, *** p<0.001

Muita pessimistisempiä uuden työn löytymisen suhteen ovat yksin tai muiden aikuisten henkilöiden kanssa (ei puoliso) asuvat työttömät, joilla työttömyys on pitkittynyt. Samoin muita pessimistisempiä ovat ne työttömät, jotka kokevat työkykynsä keskimääräistä heikommaksi ja joko siksi tai muusta syystä eivät ole aktiivisia työnhaussa.

Usko työllistymiseen oli muita suurempi perheellisillä (joko pelkkä puoliso tai puolison lisäksi lapsia) ja niillä, jotka käyttivät opiskeluun enemmän kuin 5 tuntia aikaa viikossa.

Korkeintaan vuoden työttömänä olleilla usko uudelleentyöllistymiseen oli selvästi suurempi kuin pitkään, jopa useita vuosia työttömänä olleilla.

Työvoimapoliittiset palvelut eivät lisää uskoa uudelleentyöllistymiseen

Mielenkiintoista on, että osallistuminen työvoimapoliittiseen palveluun ei näy vahvempana uskona uudelleentyöllistymiseen. Tätä on vaikea selittää muulla kuin sillä, että työttömät eivät koe heille tarjottujen palvelujen edesauttavan uuden työn saamista.

Mukana aineistossa eivät ole palkkatukityössä olevat. Mukana ovat siis vain ne työvoimapoliittiset palvelut, joiden ajalta maksetaan työmarkkinatukea tai päivärahaa.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa painopiste on ollut vahvasti työvoiman tarjontaan liittyvissä tekijöissä. Työvoiman kysyntään ei niinkään ole kiinnitetty huomiota. On keskusteltu, miten parantaa kannustinrakenteita ja miten aktivoida työttömiä etsiytymään takaisin työmarkkinoille. Toimenpidelistalla on ollut enemmän tai vähemmän pehmeitä ja kovia keinoja.

”Neljä kymmenestä antaisi asteikolla 0−10nykyiselle työkyvylleen arvosanaksikorkeintaan seitsemän.”

Työvoimapoliittisten palveluiden vaikuttavuutta heikentävät etenkin työttömien terveydelliset ongelmat. Kyselyyn vastanneista neljä kymmenestä antaisi asteikolla 0−10 nykyiselle työkyvylleen arvosanaksi korkeintaan seitsemän.

Suunnitellun työttömyysturvauudistuksen yksi keskeinen haaste on, että määräaikaan tehtävät työllisyyshaastattelut eivät − sen kummemmin kuin työhakemusten kirjoittaminenkaan − paranna terveyttä. Tarvitaan paljon laaja-alaisempia kuntoutuksen ja terveydenhuollon toimenpiteitä.

Se asettaa suuria haasteita kuntoutus-, terveys- ja työvoimapalvelujärjestelmälle riippumatta siitä, kuka niitä uudessa sotemaailmassa sitten tuleekin hoitamaan.

Olli Kangas
yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kela

Annamari Tuulio-Henriksson
tutkimusprofessori, Kela

Minna Ylikännö
johtava tutkija, Kela

Johanna Aarnio
vastaava analyytikko (vv.), Kela

Maarit Lassander
asiantuntija, Suomen Mielenterveysseura

Blogikirjoitusta päivitetty 12.5.2017 klo 14. Lisätty: Mukana aineistossa eivät ole palkkatukityössä olevat. Mukana ovat siis vain ne työvoimapoliittiset palvelut, joiden ajalta maksetaan työmarkkinatukea tai päivärahaa.