Köyhyysmittarit ja etuudet ottavat perheenjäsenet huomioon vaihtelevasti

Sosiaaliturvan yhtenäistäminen ja yksinkertaistaminen on ollut viime vuosien kestopuheenaihe. Se on ollut monien aikaisempien työryhmien agendalla, ja se on nyt käynnissä olevan eriarvoisuustyöryhmän keskeinen tehtävä(Avautuu uuteen välilehteen).

Tahtotilasta huolimatta sosiaaliturva ei ole vuosien saatossa juurikaan yksinkertaistunut. Osittain jopa päinvastoin, kun uusia etuuksia tai etuuksien korotuksia on syntynyt.

Yksinkertaistamisen lisäksi viime aikoina on ollut paljon esillä kysymys sosiaaliturvan ”yksilöllisyydestä”, eli kotitalouden jäsenten taloudellisesta vastuusta toisistaan. Jotkin viimeaikaiset muutokset ovatkin vieneet Suomen sosiaaliturvaa yksilöllisempään suuntaan: puolison tulojen huomiointi on poistettu työmarkkinatuesta ja opintotuesta, ja uusi minimieläke, takuueläke, ei ole enää riippuvainen puolison olemassaolosta kuten vanhempi kansaneläke.

Näistä muutoksista huolimatta viimesijainen toimeentulo ajatellaan edelleen vahvasti kotitalouden asiaksi. Köyhyyttä mitataan koko kotitalouden tulojen mukaan, ja oikeus viimesijaisiin etuuksiin eli asumistukeen ja toimeentulotukeen perustuu koko kotitalouden tuloihin.

Jotta erikokoiset kotitaloudet olisivat vertailukelpoisia keskenään, kotitalouden eri jäsenille käytetään painokertoimia. Köyhyysmittareiden ja viimesijaisten etuuksien painojen on perusteltua heijastaa eri perheenjäsenten kulutusrakennetta, jota on koottu esim. viitebudjetteihin(Avautuu uuteen välilehteen).

Käytännössä eri perheenjäsenten painot etuuksissa ja köyhyysmittareissa vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon.

Toimeentulotuki suosii kahden aikuisen talouksia, mutta asumistuki sorsii

Alla olevassa kuvassa on esitetty kotitalouden eri jäsenten painokertoimet niin, että ensimmäinen aikuinen saa arvon 1. Nähdään, että suhteessa viitebudjettiin OECD:n vanhat köyhyysmittaripainot olivat lähempänä viitebudjettia kuin uudet, vuoden 2002 jälkeen käytetyt painot.

Uusissa painoissa kotitalouden muiden aikuisten ja lasten painot ovat pienempiä, jolloin lapsiköyhyys näyttäytyi entistä matalampana, mutta eläkeläisköyhyys tilastoissa kasvoi.

 

Kuvio 1. Kotitalouksien eri jäsenten saamat painot kulutuksen viitebudjetissa, köyhyysmittareissa sekä kotitalouskohtaisissa etuuksissa 2017 lainsäädännön mukaan.

*Lähde: Mäkinen, Lauri (2017).(Avautuu uuteen välilehteen) Huom. viitebudjetin painot sovitettu köyhyysmittareiden ikärajoihin painotettuina keskiarvoina.

Toki kulutusrakenteen mukaisista painoista on perusteltua poiketa joissain tapauksissa. Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyydellä voi olla pitempiaikaisia vaikutuksia (esim(Avautuu uuteen välilehteen)) kuin muissa kotitaloustyypeissä. Toimeentulotuen perusosa suosiikin viitebudjettiin nähden lapsiperheitä ja kahden aikuisen talouksia.

Yleisen asumistuen perusomavastuu taas kohtelee huonoiten kahden aikuisen talouksia. Perusomavastuulla on tosin hieman eri rooli kuin toimeentulotuen perusosalla. Se kertoo, kuinka paljon kotitalous saa tienata, ennen kuin se vaikuttaa asumistuen suuruuteen. Asumistuen suuruuteen vaikuttavat vahvasti myös perhekoon mukaan määritellyt enimmäisvuokrat.

Lapsilisissä monilapsiset perheet saavat bonukset – työttömyysturvassa heille jää tyhjä arpa

Erityisen paljon eroja on siinä, miten eri etuudet ottavat huomioon perheen lapsilukumäärät.

Köyhyysmittarit ja viitebudjetti eivät tee eroa sille, onko kyseessä perheen ensimmäinen vai toinen lapsi. Lapsilisissä sen sijaan on päätetty tukea monilapsisten perheiden toimeentuloa ja samalla kannustaa korkeaan syntyvyyteen. Viidennen lapsen lapsilisä on jo lähes kaksinkertainen ensimmäisen lapsen lapsilisään verrattuna.

Toimeentulotuessa ja varsinkin työttömyysturvassa on päinvastainen systeemi, jossa ensimmäisestä lapsesta saadaan korkein korotus. Työttömyysturvassa kolmannen lapsen jälkeen ei enää makseta lisäystä.

 

Kuvio 2. Lapsen järjestysnumeron huomiointi köyhyysmittareissa ja etuuksissa 2017 lainsäädännön mukaan.

Sosiaaliturvan logiikka kaipaa kirkastusta

Tässä esitellyt luvut antavat maistiaista siitä, minkälaisella kirjolla perheenjäseniä tuetaan ja toisaalta miten kuva köyhyydestä muuttuu käytettävän mittarin mukaan. Etuuspainojen listaa voisi jatkaa esimerkiksi kotihoidon tuen ja päivähoitomaksujen parametreilla.

Tutkijalle lainsäädännössä esiintyvät parametrit näyttäytyvät melko satunnaisina, ja ne ovat syntyneet arvatenkin poliittisen väännön tuloksina eri aikoina.

Nyt kun sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen suunnittelua ryhdytään valmistelemaan, olisi erinomainen tilaisuus järkevöittää ja kirkastaa sosiaaliturvan logiikkaa. Kaikella on, tai ainakin pitäisi olla tarkoitus.

Jussi Tervola
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi