Laveista kategorioista nuorten avuntarpeen tunnistamiseen

Kuten viimeksi Tutkimusblogissa(Avautuu uuteen välilehteen) kirjoitimme, nuorten perustoimeentulotuen saantia kuvaavassa selvityksessämme(Avautuu uuteen välilehteen) selvisi, että joka viides Suomen nuori sai vuonna 2017 toimeentulotukea Kelasta. Puolella nuorista perustoimeentulotuen saanti pitkittyi yli neljän kuukauden.

Tuen saannille voidaan ajatella olevan sekä yhteiskunnallisia että yksilöllisiä syitä. Nuorille on kertynyt muita vähemmän työkokemusta, ja lisäksi heidän elämässään voi olla meneillään jopa useita päällekkäisiä murrosvaiheita, kuten omaan kotiin muuttaminen, opintojen aloittaminen ja/tai perheen perustaminen. Keskimäärin 40 % nuorille maksetusta toimeentulotuesta kohdistui asumismenoihin, mikä kertoo korkeiden asumiskustannusten vaikutuksesta toimeentulotukea saavien nuorten tilanteisiin.

Heikon talouden aikoina erityisesti nuorten työttömyys kasvaa(Avautuu uuteen välilehteen). Nuoret eivät ole aina oikeutettuja työttömyysetuuksiin niiden saannin ehtojen(Avautuu uuteen välilehteen) takia. Myös järjestelmään liittyvät odotusajat(Avautuu uuteen välilehteen) ja sanktiot(Avautuu uuteen välilehteen) voivat estää näiden ensisijaisten etuuksien saamisen. Alle 25-vuotiailla nuorilla on myös ylimääräinen velvollisuus hakea koulutukseen, joka ei samanlaisena koske muun ikäisiä.

Lähes joka toinen (48 %) perustoimeentulotukea vuonna 2017 saanut nuori olikin ensimmäisenä toimeentulotukikuukautenaan vailla ensisijaisia etuuksia, kuten työmarkkinatukea tai opintotukea. Yli puolella (53 %) näistä nuorista oli aiemmin tai samassa kuussa saatu työttömyysturvan estävä työvoimapoliittinen lausunto.

Keskusteluissa painottuvatkin turhan usein vain nuorten henkilökohtaiset elämäntaidot ja oletukset nuorten toiminnasta sen sijaan että huomiota kiinnitettäisiin niihin rakenteisiin, jotka vaikuttavat nuorten tilanteisiin. Osalla nuorista on silti muitakin ongelmia.

Toimeentulotukea saavat nuoret ovat usein myös ns. NEET-nuoria

NEET-käsitteellä (Not in Employment, Education, or Training) viitataan henkilöihin, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai asepalveluksessa. Tällaisessa tilanteessa oleva nuori on usein myös asemassa, jossa hän ei ole oikeutettu ensisijaisiin etuuksiin, kuten työmarkkinatukeen tai opintotukeen, vaan tarvitsee toimeentulotukea.

18–24-vuotiaiden toimeentulotuen saanti ja NEET-aste ovatkin kehittyneet jo pitkään samansuuntaisesti:

 

NEET-aste on hyvä mittari kuvaamaan yhteiskunnan tilaa, mutta nuorten ongelmista ei kannata olettaa liikaa pelkän toimeentulotuen saannin pitkittymisen tai NEET-statuksen perusteella. Nuorten tilanne voi muuttua nopeastikin ja nuori, joka yhtenä vuotena on ”NEET”, on sellainen harvoin enää vuoden tai kahden kuluttua.

Kuitenkin niillä nuorilla, jotka ovat saaneet toimeentulotukea erityisen pitkään tai ovat NEET-statuksella useita vuosia peräkkäin(Avautuu uuteen välilehteen), on keskimäärin muita enemmän hyvinvointiongelmia. Tässä ryhmässä myös työelämä- ja koulutusnäkymät ovat tavanomaista huonommat.

Nuorisotutkimusverkoston keräämän aineiston perusteella NEET-nuorten joukossa on myös huomattavasti tavanomaista enemmän lannistumista ja epäluottamusta järjestelmää kohtaan(Avautuu uuteen välilehteen). Tässä kuitenkin haastateltiin jo valikoidumpaa joukkoa: etsivien nuorisotyöntekijöiden asiakkaita.

Vaikka tutkimukset kertovat korkeammista riskeistä näissä ryhmissä keskimäärin, ei hetkittäinen toimeentulotuen saanti tai työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen paljasta itsessään, onko nuorella muun kuin rahallisen tuen tarvetta. Enemmistö ”neetiksi” määriteltävissä olevista nuorista ei kohtaa useimpia niistä ongelmista, joita mielikuvaan NEET-nuorista liitetään – ja toisaalta samoja riskejä toteutuu myös nuorille, jotka eivät ole NEET – joskin pienemmälle osalle heistä.

Isossa-Britanniassa, jossa NEET-käsitettä alkujaan 1980-luvun lopulla sovellettiin, käsitteen fokus oli ensin kapeampi. Ajatus oli, että nuorista otetaan koppi kriittisessä nivelvaiheessa (16- ja 17-vuotiaana), jossa heidän odotetaan siirtyvän seuraavaan elämänvaiheeseen: opiskelemaan ja hankkimaan työelämätaitoja.

Tästä hieman tarkkarajaisemmasta riski-indikaattorista on kehittynyt nykypäivänä Suomessa ja maailmalla hyvin erilaisia nuoria sisälleen kaappaava tilastollinen suure. Julkisessa keskustelussa puhutaan kuitenkin NEET-nuorista kuin yhtenäisenä joukkona.

Tarvitaan luotettavampia kriteereitä nuorten palvelutarpeiden tunnistamiselle

Yhteiskunnallinen huoli ja toimet kohdistetaan usein ryhmiin, jotka ovat teknisesti ja järjestelmälähtöisesti helposti tunnistettavissa. Kun kriteerin tunnistetaan täyttyvän, järjestelmä vastaa.

Jos nuoren pääasiallinen toimeentulo on ollut toimeentulotuki yhtäjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajan, nuoren tuen saanti katsotaan pitkäaikaiseksi ja Kelan on ilmoitettava nuoresta hänen asuinkuntansa sosiaalityöhön. Toisaalta, jos alle 25-vuotias nuori ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, tulisi nuorisotakuun taata, että hänelle löytyy joko työ- tai koulutuspaikka tai hän pääsee johonkin työvoimapoliittiseen palveluun kolmen kuukauden sisällä. Tämä tavoite ei kuitenkaan nykyisellään toteudu.

Sekä toimeentulotuen pitkäaikainen saanti että NEET-status voidaan määritellä suoraan hallinnollisista rekistereistä. Molemmat kriteerit täyttyvät joka vuosi isolla joukolla nuoria. Esimerkiksi Helsingissä neljän kuukauden yhtäjaksoisen toimeentulotuen saannin kriteeri täyttyy niin monella nuorella (yli 6 200 vuonna 2017), ettei heidän kaikkien kohtaamiseen välttämättä riitä resursseja. Toisaalta kaikki näistä nuorista eivät todennäköisesti edes tarvitse erityistä tukea. Osalla nuorista on selvät suunnitelmat.

Vaarana onkin, että erilaisia tuki- ja aktivointitoimia kohdistetaan nuorille, joilla on jo muutenkin hyvät valmiudet parantaa itse omaa asemaansa (kermankuorinta). Kun tässä joukossa saadaan aikaan myönteisiä tuloksia, NEET-aste kääntyy laskuun, mutta osa todellisessa palveluiden tarpeessa olevista nuorista jää tavoittamatta. Vastaavaa kritiikkiä on aikaisemmin esitetty nuorisotakuusta(Avautuu uuteen välilehteen).

Esimerkiksi nuorten saaminen kursseille voi vähentää ”neettien” määrää riippumatta siitä, tuottavatko kurssit tulosta myöhempänä työllistymisenä tai elämänlaadun paranemisena. Pahimmillaan mittarista voi tulla ensisijainen suhteessa sen taustalla oleviin varsinaisiin tavoitteisiin.

Palvelujärjestelmää kehitetään

Työtä nuorten palvelutarpeiden tunnistamiseksi tehdään toki jatkuvasti kunnallisessa sosiaalityössä ja muissa nuorten palveluissa. Tarpeiden parempi tunnistaminen ja yksilöllinen palvelu on ollut myös Ohjaamoiden idean takana.

Alustavat tulokset(Avautuu uuteen välilehteen) Uudellamaalla nuorten parissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille ja sosiaaliohjaajille tehdystä kyselystä kertovat huolesta, joka kohdistuu nuorten asiakkaiden diagnosoimattomiin käyttäytymisen ja mielenterveyden häiriöihin. Taustalla voi olla lapsuuden perheen huono-osaisuutta, päihteiden käyttöä ja velkaantumista ja muita riskejä, jotka voitaisiin tunnistaa jo varhaisemmassa vaiheessa nuoren elämää.

Kyselyyn vastanneet toivovatkin, että sosiaalipalveluiden tarve tunnistettaisiin paremmin Kelassa, jossa on paljon tietoa perheistä ja heidän elämäntilanteistaan. Kelaan on toivottu huoliseulaa, jonka kriteereiden perusteella kuntaan otettaisiin nuoren asiassa yhteyttä. Tällaisia kriteerejä voisivat olla esimerkiksi asiakkaan tiliotteilta ilmi käyvät päihdeostot tai uhkapelaaminen, ongelmat laskujen maksussa tai keskusteluissa asiakkaan kanssa esiin nouseva sosiaalisten verkostojen puute ja asunnottomuuden uhka.

Tänä syksynä julkaistussa selvityksessä suositellaan nuorten kanssa työtä tekeville organisaatioille NEET-nuorten toimintakyvyn arviointia(Avautuu uuteen välilehteen) yhtenäisillä ”arviointivälineillä” (käytännössä lomakkeilla, jotka täytetään mieluiten nuorten kanssa yhdessä kasvokkain). Toimintakyvyn arviointiin haluttaisiin jatkossa niin paljon yhteneväisyyttä, että eri toimijat kentällä voisivat toimittaa näitä tietoja yhtenevässä muodossa Kelaan. Arvioinnin täyttäminen olisi nuorelle vapaaehtoista, eikä tietoja lähetettäisi Kelaan ilman nuoren lupaa. Arvioinnin kehittäminen on osa laajempaa NEET-nuorten kuntoutuksen kehittämisen projektia.

Uudenlaista kehittämistä edustaa myös tekoälyn(Avautuu uuteen välilehteen) ja suurten datamassojen hyödyntäminen tuen tarpeessa olevien nuorten tunnistamisessa. Kovin karkea lokerointi tai ihmisen ikä eivät tekoälynkään avulla rajanne yhdenmukaista ryhmää, jonka jokaisen jäsenen vaivoihin (oletettuihin tai aitoihin) auttaisi sama lääke. Toisaalta niiden nuorten tunnistaminen, joille on kasautunut monia erilaisia riskitekijöitä(Avautuu uuteen välilehteen), voi olla mielekäs vaihtoehto laveammille kategorioille.

Simo Raittila
tutkija
Twitter: @Nonissimo(Avautuu uuteen välilehteen)

Lue lisää:

Yates, Scott; Payne, Malcolm: Not so NEET? A Critique of the Use of ‘NEET’ in Setting Targets for Interventions with Young People(Avautuu uuteen välilehteen)

Toimintakyvyn arviointi 16–29-vuotiailla NEET-nuorilla: Suositus avuksi Kelan ammatilliseen kuntoutukseen ohjattaessa(Avautuu uuteen välilehteen)

Tieto & Trendit: NEET-indikaattori kuvaa nuorten syrjäytymistä(Avautuu uuteen välilehteen)

Nuorten osallisuuden edistäminen: selvitysmiehen raportti(Avautuu uuteen välilehteen)

Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte (2017–2019)(Avautuu uuteen välilehteen)