Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Sairauspoissaolot kääntyivät laskuun koronavuonna 2020

Julkaistu 13.1.2021

Kelan korvaamat sairauspoissaolot kääntyivät viime vuonna laskuun. Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrän kasvu on toistaiseksi pysähtynyt. Poikkeuksellinen vuosi haastaa trendien tulkintaa.

Eri tahot ovat raportoineet sairauspoissaolojen vähenemisestä ensimmäisen koronavuoden kuluessa. Toisaalta äskettäin on saatu viitteitä myös siitä, että mielenterveyden häiriöihin perustuvat poissaolot olisivat yleistyneet koronavirusepidemian pitkityttyä ja etätyön kuherruskuukausien päätyttyä.

Tarkastelimme taannoin myös Kelan tutkimusblogissa sairauspoissaolojen kehitystä koronakevään 2020 aikana. Koronaepidemian alkuvaiheessa Kelan korvaamissa sairauspäivärahakausissa nähtiin ensin nopeaa nousua, sitten vielä jyrkempää laskua.

Nyt ovat valmistuneet Kelan sairauspäivärahan maksutiedot koskien koko vuotta 2020. Niiden mukaan sekä sairauspäivärahaa saaneiden määrä että korvattujen päivärahapäivien määrä kaikkiaan hieman vähenivät vuodesta 2019 vuoteen 2020.

Sairauspäivärahaa voidaan maksaa ei-eläkkeellä oleville 16–67-vuotiaille työkyvyttömyysjaksoilta, jotka kestävät pidempään kuin sairastumispäivän ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää.

Saajien määrä pienentyi lähes kaikissa sairauspääryhmissä – mielenterveyden häiriöiden kasvu pysähtyi

Vuonna 2020 sairauspäivärahaa sai noin 295 000 henkilöä eli 9,2 % 16–67-vuotiaasta ei-eläkkeellä olevasta väestöstä – lähes tarkalleen yhtä moni kuin vuonna 2018 (kuvio 1). Viime vuosina nähty kasvutrendi näyttäisi nyt kääntyneen laskuun.

Kuvio 1. Sairauspoissaolot vähentyivät koronavuonna 2000. Sairauspäivärahaa vuoden aikana saaneiden prosentuaalinen osuus ei-eläkkeellä olevista 16–67-vuotiaista vuosina 2000–2020.

Kuvio 1.

Sairauspäivärahaa saaneiden määrä ja osuus väestöstä pienenivät jonkin verran useimmissa sairauspääryhmissä. Kuviossa 1 on esitetty viisi päivärahansaajien lukumäärän mukaan suurinta sairausryhmää. Suurista sairausryhmistä väheneminen näkyi erityisesti tuki-ja liikuntaelinten sairauksissa sekä vammoissa ja myrkytyksissä.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella päivärahan saaminen ei kuitenkaan vähentynyt vaan pysyi vuoden 2019 tasolla. Viime vuosina huolta herättänyt mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspäivärahakausien yleistyminen näyttää ainakin toistaiseksi päättyneen. Huomionarvoisena voi silti pitää sitä, että päivärahaa saaneiden määrä ei tässä sairausryhmässä kuitenkaan vähentynyt muiden isojen sairausryhmien tavoin. Sairauspäivärahaa saaneiden määrällä tarkasteltuna mielenterveyden häiriöt ohittivat nyt niukasti tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.

Kuviossa 1 ja myöhemmin kuviossa 3 sairauspäivärahaa saaneiden henkilöiden määrät on suhteutettu Tilastokeskuksen tietokannasta poimittuihin väestötietoihin.

Koronavirusdiagnoosilla harvoin sairauspäivärahaa

Vaikka vuotta 2020 leimasi koronavirusepidemia, sairauspäivärahaa tällä diagnoosilla saatiin harvoin.

Koronavirusinfektion diagnoosilla (ICD-10-sairausluokituksen mukainen luokka U07) sairauspäivärahaa maksettiin vuoden aikana vain 1 124 henkilölle. Lukumäärä on erittäin pieni verrattuna esimerkiksi kärjessä olevaan mielenterveyden häiriöiden ryhmään, jossa oli noin 84 200 päivärahan saajaa. Koronaviruksen aiheuttamia poissaoloja on korvattu myös tartuntatautipäivärahalla, jota ei tässä kirjoituksessa ole huomioitu.

Hengityselinten sairauksien perusteella päivärahaa saaneiden määrä kasvoi hienoisesti. Koronavirusdiagnoosit eivät siis sisälly tähän sairausryhmään. On mahdollista, että osalla hengityselinten sairauksien perusteella päivärahaa saaneista on ollut koronavirusinfektio, mutta sairautta ei ole merkitty koronaviruksen omaan diagnoosiluokkaan etenkään keväällä 2020 epidemian alkuvaiheessa, jolloin tautia testattiin verrattain harvoin.

Keväällä 2020 on epävarman tilanteen siivittämänä muutoinkin voinut alkaa tavallista enemmän pitkiä sairauspoissaoloja hengityselinten infektioiden perusteella. Hengityselinten sairauksien perusteella alkaneissa sairauspäivärahakausissa nähtiinkin maaliskuussa iso hetkellinen piikki.

Maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä väheni noin 5 %

Sairauspäivärahan korvauspäivien määrä kuvaa pitkien sairauspoissaolojen aiheuttaman työkyvyttömyyden vuosittaista taakkaa. Vuonna 2020 Kela maksoi yhteensä 14,5 miljoonaa sairauspäivärahapäivää (kuvio 2). Niistä kertyi yhteensä noin 727 000 päivää eli 5 % vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Sairauspäivärahaa voidaan maksaa kuudelta päivältä viikossa ja noin 300 päivältä vuodessa, joten maksupäivien kokonaismäärä vastaa noin 48 000:tta sairauspäivärahakausiin kulunutta henkilövuotta.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella korvattiin vuonna 2020 noin 5 miljoonaa sairauspäivärahapäivää eli 34 % kaikista maksetuista päivistä. Mielenterveysdiagnoosien perusteella maksettujen päivien määrä hieman pieneni vuosien 2019 ja 2020 välillä, joskin selvästi maltillisemmin kuin esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksien tai vammojen ja myrkytysten perusteella maksettujen päivien määrä (kuvio 2).

Maksettujen päivien määrällä mitattuna mielenterveyden häiriöt ovat olleet merkittävin sairausryhmä jo vuodesta 2018, ja näin oli vielä entistäkin selvemmin myös vuonna 2020.

Kuvio 2. Mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yli kolmanneksen sairauspäivärahapäivistä. Korvatut sairauspäivärahapäivät sairauspääryhmän mukaan vuosina 2000–2020.

Kuvio 2.

Naisilla sairauspäivärahapäiviä enemmän kuin miehillä

Eri sairauksista johtuva pitkien sairauspoissaolojen taakka eri väestöryhmissä hahmottuu suhteuttamalla tietoja väestömäärään. Kela maksoi vuonna 2020 jokaista 16–67-vuotiasta ei-eläkkeellä olevaa suomalaista kohden 4,5 sairauspäivärahapäivää. Naisille maksettiin väestön yhtä henkeä kohden 5,1 päivärahapäivää, miehille 3,9 päivää.

Kuviosta 3 nähdään sukupuolten väliset erot suurimmissa diagnoosiryhmissä. Sekä naisilla että miehillä mielenterveyden häiriöistä aiheutuu eniten sairauspäivärahalla korvattavaa työkyvyttömyyskuormaa. Viime vuonna sairauspäivärahaa maksettiin mielenterveyden häiriön perusteella kahdelta päivältä jokaista väestön ei-eläkkeellä olevaa 16–67-vuotiasta naista kohden ja runsaalta yhdeltä päivältä jokaista miestä kohden.

Mielenterveyden häiriöiden lisäksi maksupäivien määrä henkeä kohden oli naisilla suurempi kuin miehillä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa ja kasvaimissa. Miehille sen sijaan aiheutui vammoista ja myrkytyksistä sekä verenkiertoelinten sairauksista enemmän päivärahapäiviä kuin naisille.

Kuvio 3. Naisilla sairauspäivärahapäiviä enemmän kuin miehillä. Korvatut sairauspäivärahapäivät yhtä ei-eläkkeellä olevaa 16–67-vuotiasta kohden vuosina 2000–2020.

Kuvio 3.

Vaikka sairauspäivärahapäiviä yleisesti maksetaan enemmän naisille kuin miehille, vuosien 2019 ja 2020 väliset muutokset olivat samankaltaisia molemmilla sukupuolilla.

Poikkeusaika hankaloittaa sairauspoissaolotrendien tulkintaa

Lähes koko viime vuoden olemme eläneet poikkeusaikaa. Poikkeuksellinen vuosi tuo haasteita myös sairauspoissaolotrendien tulkinnalle – on mahdotonta tietää, miten nimenomaan koronaepidemia on vaikuttanut muutoksiin. Toki vaikuttaa selvältä, että epidemia myötävaikutti poissaolojen vähenemiseen esimerkiksi viime keväänä, kun etätyö yleistyi ja liikkumista ja kokoontumisia rajoitettiin. Poissaolojen vähenemiseen liittyviä mekanismeja on pohdittu laajemmin aiemmassa blogikirjoituksessa.

Emme voi tietää, miltä sairauspoissaolojen kehitys olisi näyttänyt ilman koronaepidemiaa. Viime vuosina on kannettu huolta mielenterveyden häiriöihin perustuvan työkyvyttömyyden kasvusta. Nyt tuo kasvu näyttäisi ainakin näiden tietojen valossa päättyneen. Emme kuitenkaan tiedä, olisiko kehitys ollut edes osin samansuuntainen ilmankin koronaepidemiaa. Onhan mahdollista, että mielenterveyden häiriöihin liittyvää kasvutrendiä on kenties saatu ainakin loivennettua myös esimerkiksi työpaikoilla tehtyjen interventioiden sekä mahdollisesti tehostuneen hoidon ja palveluiden piiriin ohjaamisen kautta.

On myös hyvin mahdollista, että ilman koronavirusepidemian aiheuttamia yhteiskunnallisia muutoksia mielenterveyden häiriöihin perustuvien poissaolojen kasvu olisi jatkunut suunnilleen entiseen malliin.

Myös kuluva vuosi 2021 tulee olemaan mielenkiintoinen sairauspoissaolojen seurannan näkökulmasta. Yhä jatkuva laaja etätyö ja erilaiset rajoitukset saattavat tänäkin vuonna hillitä sairauspoissaolojen ilmaantumista. Toisaalta esimerkiksi epidemiatilanteen jatkumiseen liittyvä pitkittynyt stressi, eristäytyminen ja jossain vaiheessa maksettavaksi tuleva hoitovelka saattavat puolestaan vähitellen lisätä sairauspoissaoloja.

Kelan korvaamiin sairauspoissaoloihin liittyvää seurantaa jatketaan myös tänä vuonna sekä tässä blogissa että Kelan koronamittareiden sivustolla.

Kirjoittaja

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @JenniBlomgren

Lue lisää

Blomgren Jenni, Jäppinen Sauli: Sairauspoissaoloissa koronakevään aikana sekä nopeaa nousua että jyrkkää laskua. Kelan Tutkimusblogi, 25.8.2020.

Blomgren Jenni: Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu jyrkkänä. Kelan Tutkimusblogi 29.1.2020.

Blomgren Jenni: Mielenterveyden häiriöt ohittivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sairauspoissaolopäivien määrässä. Kela Tutkimusblogi 7.8.2019.

Blomgren Jenni: Sairauspoissaolojen kasvu jatkuu – mielenterveyden häiriöt yhä suurempana huolenaiheena. Kelan Tutkimusblogi 25.1.2019.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin