Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakasprofiili muuttui

Pekka Heino, Riitta Seppänen-Järvelä
Julkaistu 2.3.2021

Lapset ja nuoret, joilla on mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö, pääsevät nyt entistä paremmin Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen.

Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ohjaava laki uudistui vuoden 2016 alussa. Lainmuutoksen myötä vaikeavammaisuuden määrittelystä ja vammaisetuuksiin sidotuista myöntökriteereistä luovuttiin ja henkilön toimintakykyä alettiin tarkastella kokonaisvaltaisesti.

Tavoite on, että ihminen pystyy sairau­destaan tai vammastaan huolimatta osallistumaan ja suoriutumaan hänelle merkityk­sellisissä arjen ympäristöissä.

Kuntoutuksen asiakasprofiili muuttui

Lainmuutos on hyödyttänyt erityisesti lapsia ja nuoria, joilla on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö ja siitä johtuva huomattava osallistumis- ja suoriutumisrajoite sekä kuntoutustarve. Kyseisen ryhmän osuus on kasvanut voimakkaasti sekä Kelan järjestämisvastuulla olevan lääkinnällisen kuntoutuksen hakijoissa että kun­toutuksen saajissa.

Tämä tulos (ks. kuvio 1) tuli esille rekisteritutkimuksessa, jossa selvitettiin lainmuutok­sen (L 145/2015) vaikutuksia Kelan järjestämisvastuulla olevan lääkinnällisen kuntoutuksen kohdentumiseen (Heino ym. 2020).

Kuvio: Mielenterveyden häiriöiden myönteiset päätökset vaativasta lääkinnälisestä kuntoutuksesta kasvaneet. Lukumäärä oli vuonna 2014 alle kymmenentuhatta ja nousi vuoteen 2017 viiteentoistatuhanteen.
Kuvio 1. 

Kun tarkastellaan rekisteriaineistoja, ei voida kuitenkaan päätellä sitä, missä määrin kasvu johtuu mielenterveyshäiriöiden yleistymisestä ja missä määrin kyseessä on tämän ryhmän kuntoutustarpeiden parempi tunnistaminen. Aiemman tutkimuksen valossa tiedetään, että Suomessa 2000-luvulla lasten ja nuorten psyy­kenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt (esim. Saastamoinen ym. 2017).

Lapsilla ja nuorilla lisääntynyttä mielenterveys­palveluiden ja lääkkeiden käyttöä on selitetty palveluihin hakeutumisen kynnyksen madaltumisella sekä ongelmien aiempaa paremmalla tunnistamisella (Sourander 2016).

Toimintakykyä arvioidaan laaja-alaisesti

Lainmuutos toi mukanaan useita muutoksia kuntoutuksen hakemiseen ja myöntämiseen.

Tavoite oli edistää lääkinnällisen kuntoutuksen käynnistymistä henki­lön kuntoutustarpeen ja kuntoutustavoitteiden kannalta oikea-aikaisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa. Kuntoutusta hakevan henkilön toimintakykyä alet­tiin arvioida laaja-alaisesti ICF-luokituksen mukaiset osa-alueet huomioiden.

Laaja-alaisen toimintaky­kyarvion myötä erityisesti lasten ja nuorten pitkäaikaiset lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeet voidaan tunnistaa hakuprosessissa aiempaa paremmin.

Lainmuutoksen toteutumisen arviointia tutkittiin myös kyselyllä Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ratkaisu- tai arviointityötä tehneille etuuskäsittelijöille ja asiantuntijalääkäreille. Kyselyssä selvitettiin, miten laaja-alaista toimintakyvyn arviointia tehdään asiakkaan kuntoutustarvetta sekä suoriutumis-ja osallistumisrajoitetta määriteltäessä.

Havainto oli, että yksilöllisen tilanteen huomioimisessa tarvittaisiin enemmän tietoa asiakkaan yksilö- ja ympäristötekijöistä. Tämän tyyppistä tietoa välittyi päätöksentekoon huomattavasti heikommin kuin tietoa asiakkaan oirekuvasta. Voidaankin sanoa, että asiakkaan laaja-alaista toimintakyvyn arviota koskeva tieto ei vielä kaikilta osin ollut sellaista, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukisi tehtävää uuden lain mukaisesti. (Mäkinen & Seppänen-Järvelä 2019.)

Vammaisetuus ei enää määritä kuntoutuksen saamista

Lainmuutoksen yhteydessä poistettiin kuntoutuksen kytkös tasoltaan vähintään korotettuun vammaisetuuteen.

Rekisteritutkimus (Heino ym. 2020) toi esille, että uudet myöntökriteerit paransivat erityisesti sellaisten kuntoutujien asemaa, joilla oli jokin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt -sairausryhmän diagnoosi ja jotka eivät täyttäneet korotetun tai ylimmän vammaisetuuden myön­tökriteereitä.

Kuvio: Vuonna 2014 perusvammaistuen saajien lukumäärä alle 1000. Vuonna 2017 perusvammaistuen saajien lukumäärä noin 6000.
Kuvio 2.

Erityisesti psyykkisen kehityksen häiriöissä oli yleistä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen myöntökriteerien täyttyminen ilman korotetun tai ylimmän vammaisetuuden saamista.

Tutkimuksessa tuli esille, että lainmuutoksesta johtuen vuonna 2017 vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hakijoista suurem­pi osuus ei saanut vammaisetuutta tai sai vain perustasoista vammaisetuutta kuin vuonna 2016 (ks. kuvio 2). Voidaankin sanoa, että sosiaalivakuutuksen lääkinnällinen kuntoutus avautui aiempaa laajemmalle asiakasryhmälle.

Asiakasmäärät kasvavat

Kelan järjestämän lääkinnällisen kuntoutuksen saajien määrät ovat kasvaneet vuo­desta 2010, ja erityisen nopeaa kasvu on ollut vuoden 2016 alussa voimaan tulleesta lainmuutoksesta lähtien (ks. kuvio 3).

Kuvio: Ennen lainmuutosta lääkinnällisen kuntoutuksen saajien määrä on ollut kahdenkymmenentuhannen ja kolmenkymmenentuhannen välillä. Lainmuutoksen jälkeen saajien määrä on kasvanut vuosittain noin kahdellatuhannella. Vuonna 2020 saajien määrä oli neljänkymmenentuhannen paikkeilla.
Kuvio 3.

Vuoden 2016 lakimuutos mahdollisti erityisesti mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä sai­rastavien lasten pitkäkestoisten lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeiden aiempaa pa­remman tunnistamisen. Tämä on keskeinen syy siihen, että vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen saajien määrä on alkanut kasvaa jälleen.

Onkin mielenkiintoista, että vuonna 1996 arvioitiin, etteivät vai­keavammaisten kuntoutuksen asiakasmäärät enää suuresti kasva. Tällöin ajateltiin, että asiakasmäärät olivat nousseet sille tasolle, jolla palvelujärjestelmät voi­vat vastata kuntoutustarpeisiin riittävällä tavalla. (Kallanranta ja Rissanen 1996)

Kelan kattavat rekisteripohjaiset tiedot mahdollistavat tämän tyyppisen kuntoutuspalveluita koskevan lainsäädännön vaikutusten arvioinnin. Tämä Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tutkimus on myös osa laajempaa uusien säädösten valmistelua ja uudistusten vaikutusten seurantaa. Kelalle ja kuntoutuksen eri toimijoille on tärkeätä tuottaa tietoa lain toimivuudesta osana kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja järjestämistä.

Pekka Heino
Tutkija, Kela
Twitter: @heino_pekka

Riitta Seppänen-Järvelä
Tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @rseppan

Lue lisää:

Kallanranta Tapani, Rissanen Paavo. Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen tehtäväjako ja yhteistyö. Selvitysmiesten raportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 5, 1996.

Saastamoinen Leena, Autti-Rämö Ilona, Tuulio-Henriksson Annamari, Sourander Andre. Lasten ja nuorten psykoosilääkkeiden käyttö kasvussa. Lääkärilehti 2017; 9; 575-579

Sourander Andre, Marttunen Mauri. Lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden epidemiologia. Julkaisussa: Kumpulainen Kirsti ym. toim. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Duodecim, 2016: 116-124.

Mäkinen J, Seppänen-Järvelä R. Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lainmuutos arviointi- ja ratkaisutyön asiantuntijoiden näkökulmasta. Työpapereita 148. Helsinki: Kela, 2019.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin