Asumistuki yksilölliseksi?
Skenaariot yleisen asumistuen yksilöllistämisestä toisivat tuen piiriin satojatuhansia uusia kotitalouksia. Tukimenot kasvaisivat satoja miljoonia euroja. Yksilöllistäminen tasaisi tulonjakoa ja vähentäisi pienituloisuutta, mutta vaikutus olisi aika vähäinen.
Opiskelijat siirtyivät syksyllä 2017 pääosin yleisen asumistuen piiriin. Uudistuksen jälkeen on herännyt keskustelu siitä, onko oikein, että nuorten parisuhteissa toiselta saatetaan evätä asumistuki toisen puolison jo aloitettua työelämässä. Keskusteluissa on esitetty, että nuorten tulisi olla taloudellisesti itsenäisessä asemassa suhteessa asuinkumppaneihinsa. Ratkaisuksi on esitetty yksilöllistä asumistukea, jossa maksettavaan tukeen vaikuttaisivat ainoastaan henkilön omat tulot.
Keskustelu yleisen asumistuen yksilöllistämisestä liittyy myös pyrkimykseen yksinkertaistaa nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, jossa osa etuuksista on yksilökohtaisia ja osa kotitalouskohtaisia. Yksilöllinen asumistuki poistaisi myös tarpeen selvittää muiden ruokakunnan jäsenten tuloja tai suhdetta tuen hakijaan.
Tarkastelemme tässä blogikirjoituksessa kahta erilaista yksilöllisen asumistuen skenaariota. Arvioimme, miten asumistuen yksilöllistäminen vaikuttaisi asumistukimenoihin ja asumistuen saajamääriin. Selvitämme myös, miten yksilöllistämisen vaikutukset kohdentuisivat eri tyyppisiin kotitalouksiin sekä millaisia tulonjakovaikutuksia sillä olisi.
Miten asumistuki määräytyy nykytilanteessa?
Yleinen asumistuki on pienituloisille ruokakunnille suunnattu tuki, jonka tarkoituksena on alentaa asumismenoja. Se on ruokakuntakohtainen etuus, ja sitä hakiessa tarkistetaan kaikkien ruokakunnassa asuvien täysi-ikäisten jäsenten tulot. Ruokakunnan muodostavat samassa asunnossa asuvat henkilöt. Asumistuki määräytyy ruokakunnan yhteenlaskettujen tulojen, ruokakunnan kokoonpanon ja yhteisten asumismenojen perusteella.
Yleinen asumistuki: 0,8 x [hyväksyttävät asumismenot – perusomavastuu].
Hyväksyttävät asumismenot vaihtelevat asumismuodon mukaan. Esimerkiksi vuokra-asujilla asumismenoiksi hyväksytään vuokra sekä erikseen maksettavat vesi- ja lämmitysmaksut. Hyväksyttäville asumismenoille on asetettu ylärajat, joita kutsutaan enimmäisasumismenoiks(Avautuu uuteen välilehteen)i. Enimmäisasumismenot määräytyvät ruokakunnan koon ja asuinpaikan perusteella.
Perusomavastuuseen vaikuttavat ruokakunnan yhteenlasketut tulot ja ruokakunnan kokoonpano. Perusomavastuu on 42 % tulojen T ja kaavassa määritellyn summan erotuksesta:
0,42 x [T – (606 + 100 x A + 224 x L)], missä A on aikuisten ja L lasten lukumäärä.
Yksinasuvan henkilön tulot vähentävät asumistukea vasta ylittäessään 706 e/kk. Pelkkää vähimmäismääräistä perusturvaa, kuten työmarkkinatukea saavalla yksinasuvalla asumistuki maksetaankin täysimääräisenä.
Yksilöllisen asumistuen skenaariot
Yksilöllisen asumistuen skenaarioissa on taustalla oletus, että ruokakunnan täysi-ikäiset jakavat asumismenot keskenään tasan. Skenaarioissa työtön, hoitovapaalla oleva tai opiskeleva puoliso voi olla oikeutettu saamaan asumistukea omaan osuuteensa asumismenoista, vaikka toinen puoliso olisikin töissä. Skenaarioissa kaikki aikuiset vastaavat yhtä suurella osuudella myös kotitaloudessa asuvien lasten asumismenoista, ja alaikäiset vaikuttavat kotitalouden jokaisen täysi-ikäisen perusomavastuuseen samassa suhteessa.
Skenaariomme tarkentavat Miika Grönholmin ja Signe Jauhiaisen (2018) henkilökohtaisen asumistuen mallia(Avautuu uuteen välilehteen) huomioimalla ruokakunnan lapset perusomavastuun ja enimmäisasumismenojen määräytymisessä.
Skenaario A. Asumistuki määräytyy yksilöllisesti siten, että ruokakunnan jokaisen täysi-ikäisen tulot vaikuttavat vain tämän omaan perusomavastuuseen. Jos ruokakunnassa on lapsia, heidät huomioidaan kunkin täysi-ikäisen perusomavastuussa osuudella L/A. Jokainen täysi-ikäinen vastaa ruokakunnan asumismenoista M osuudella M/A. Enimmäisasumismenoina käytetään enimmäisasumismenotaulukon mukaisia, koko ruokakunnan lukumäärää vastaavia menoja jaettuna aikuisten lukumäärällä.
Jos Helsingissä asuvassa ruokakunnassa on kaksi aikuista ja yksi lapsi, on kummankin aikuisen asumistuessa huomioitava enimmäisasumismeno 960e/2=480e.
Skenaario B. Skenaario B on perusomavastuun ja asumismenojen osalta samanlainen kuin skenaario A, mutta enimmäisasumismeno on yhden hengen enimmäisasumismeno. Jos ruokakunnassa on lapsia, enimmäisasumismenoon lisätään lasten osuus.
Jos Helsingissä asuvassa ruokakunnassa on kaksi aikuista ja yksi lapsi, on kummankin aikuisen enimmäisasumismeno 521e+(754e-521e) x 0,5 = 637,5e.
Mielenkiintoinen tilanne syntyy ruokakunnissa, joissa täysi-ikäinen lapsi asuu joko toisen tai molempien vanhempiensa kanssa. Vaikka vanhempien tulotaso muutoin olisi niin korkea, että asumistukea ei myönnettäisi, skenaarioissa täysi-ikäinen lapsi saa asumistukea samoilla perusteilla kuin muutkin täysi-ikäiset.
Asumistuen yksilöllistäminen toisi tuen piiriin noin 290 000 uutta kotitaloutta
Taulukossa 1 on esitetty skenaarioiden simuloidut kustannus- ja tulonjakovaikutukset. Koska simulointi perustuu vuoden 2018 aineistoon ja vuoden 2021 lainsäädäntöön, eivät euromäärät ole suoraan vertailukelpoisia toteutuneiden asumistukimenojen kanssa. Simulointi antaa kuitenkin suuntaviivoja siitä, miten muutokset asumistuen määräytymisperusteissa vaikuttaisivat asumistukimenoihin ja tuen kohdentumiseen.
Asumistuen yksilöllistäminen kasvattaa odotetusti asumistukimenoja. Nykytilanteen mukaiseen simulointiin verrattuna asumistukimenot kasvavat A-skenaariossa 507 miljoonaa euroa eli 35 % ja B-skenaariossa 623 miljoonaa euroa eli 43 %.
Asumistukea saavien kotitalouksien lukumäärä kasvaa menoja voimakkaammin. Kummassakin skenaariossa asumistukea saavien kotitalouksien lukumäärä kasvaa noin 290 000 kotitaloudella. Näiden muutosten seurauksena keskimääräinen asumistuki pienenee. Muutos on suurempi skenaariossa A, jossa enimmäisasumismenot ovat alhaisemmat.
Molemmat skenaariot tasaavat tulonjakoa ja vähentävät pienituloisuutta, mutta vaikutus on melko vähäinen, koska vain noin neljännes kaikista kotitalouksista saa skenaarioissa asumistukea.
Taulukko 1. Taulukon saa suuremmaksi napsauttamalla.
Kun tarkastellaan asumistuen euro- ja saajamääriä kotitaloustyypin mukaan (Taulukko 2), nähdään, että skenaarioiden vaikutukset keskittyvät kotitalouksiin, joissa on vähintään kaksi aikuista. Yksinasuvien asumistukeen tarkastelluilla skenaarioilla ei ole vaikutusta.
Asumistuen saajien määrä kasvaa hieman myös yksinhuoltajatalouksissa. Osalla yksinhuoltajia on alle 18-vuotiaiden lasten lisäksi jo 18 vuotta täyttäneitä, vielä kotona asuvia lapsia, jotka voivat olla skenaarioissa oikeutettuja omaan asumistukeen.
Taulukko 2. Taulukon saa suuremmaksi napsauttamalla.
Keskimääräinen asumistuki pienenee eniten kahden aikuisen lapsiperheissä sekä ryhmässä muut kotitaloudet, joihin kuuluvat mm. kotitaloudet, joiden kaikki lapset ovat 18 vuotta täyttäneitä (Taulukko 3). Tämä johtuu siitä, että näissä ryhmissä uusien asumistukea saavien kotitalouksien määrä kasvaa eniten.
Taulukko 3. Taulukon saa suuremmaksi napsauttamalla.
Asumistuen yksilöllistäminen kasvattaa asumistuen kokonaismäärää kaikissa tulokymmenyksissä (Kuvio 1). Euromääräisesti kasvu on suurinta tulokymmenyksissä 3 ja 4. Suurin prosentuaalinen kasvu sijoittuu tulojakauman yläpäähän, tulokymmenyksiin 8 ja 9, joissa asumistuen saajia on vähän.
Kuvio 1. Tulokymmenykset on muodostettu koko väestön ja nykytilanteen mukaisten kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen perusteella.
Valtaosa kahden tai useamman aikuisen kotitalouksista saisi lisää asumistukea
Kuvioissa 2 ja 3 tarkastellaan, miten asumistuen yksilöllistäminen muuttaisi eri tyyppisten kotitalouksien asumistuen määrää. Kohdejoukkona kuvioissa on skenaariossa asumistukea saavat kotitaloudet, joista valtaosa saa asumistukea myös nykyisen asumistukilainsäädännön perusteella.
Asumistuen yksilöllistäminen ei vaikuta yksinasuvien asumistukeen. Yksinhuoltajilla vaikutukset rajoittuvat niihin yksinhuoltajatalouksiin, joissa on alle 18-vuotiaiden lasten lisäksi myös 18 vuotta täyttäneitä lapsia. Kahden tai useamman aikuisen kotitalouksista asumistuen yksilöllistäminen hyödyttää valtaosaa. Skenaariossa A noin 90 % ja skenaariossa B noin 95 % kahden tai useamman aikuisen kotitalouksista saa suurempaa asumistukea kuin nykylainsäädännön mukaisessa tilanteessa. Yksinasuvia lukuun ottamatta kaikissa kotitaloustyypeissä on silti myös jonkin verran niitä talouksia, joiden asumistuki pienenee.
Kuvio 2.
Kuvio 3.
Uudistuksessa häviävät sellaiset asumistukea saavat kotitaloudet, joissa toinen aikuinen ansaitsee kohtuullisesti ja toinen vähän tai ei lainkaan. Tällaiset kotitaloudet ovat yhteenlaskettujen tulojensa perusteella saaneet asumistukea, mutta uudistuksessa paremmin ansaitsevan tuloilla asumistukea ei enää saakaan. Toinen voi saada jopa täyden asumistuen, mutta koska se on vain ”puolikkaan” ruokakunnan tuki, jää summa pienemmäksi kuin koko ruokakunnan tuki.
Näin saattaa tapahtua myös yksinhuoltajaperheissä, joissa täysi-ikäinen lapsi ei enää kuulu laskennallisesti vanhempansa ruokakuntaan, ja vanhemman tuki pienenee tai lakkaa kokonaan.
Uudet saajat useimmiten työttömiä, opiskelijoita tai lapsia kotona hoitavia
Taulukossa 4 on jaoteltu uusia asumistukea saavia kotitalouksia sen mukaan, mitä etuutta kotitalouteen on maksettu. Ryhmät eivät ole toisensa poissulkevia, vaan samaan kotitalouteen on voitu maksaa useampaa etuutta vuoden aikana.
Uusien saajien joukossa on eniten työttömyysetuuksia, opintorahaa sekä vanhempainpäivärahaa tai kotihoidon tukea saavia kotitalouksia. Eri etuuksia saavien kotitalouksien osuudet kaikista uusista yleisen asumistuen saajakotitalouksista ovat samankaltaiset skenaarioissa A ja B. Uusien saajien kotitalouksissa on toinen aikuinen, jonka tulot ovat nykytilanteessa asumistuen näkökulmasta kattaneet perheen asumiskustannukset.
Taulukko 4. Taulukon saa suuremmaksi napsauttamalla.
Yksilöllinen asumistuki – hyvä tavoite, kallis hintalappu
Keskustelu asumistuen yksilöllistämisestä liittyy yhtäältä ajatukseen, että puolisoiden tulisi olla taloudellisesti itsenäisiä ja toisaalta pyrkimykseen yksinkertaistaa nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää.
Yleisen asumistuen yksilöllistäminen siten, että kotitalouden kaikki täysi-ikäiset voivat olla oikeutettuja omaan tukeen, tuo tarkastelujemme perusteella asumistuen piiriin lähes 300 000 uutta kotitaloutta ja kasvattaa asumistukimenoja tarkastellusta skenaariosta riippuen 510–620 miljoonaa euroa.
Vaikka asumistuen yksilöllistäminen tasaa hieman tulojen jakautumista kotitalouksien kesken, se tuo myös varsin hyvätuloisia kotitalouksia tuen piiriin. Asumistukea voisivat tarkastelluissa malleissa saada muiden muassa vielä kotona asuvat täysi-ikäiset lapset. Hyvätuloisten vanhempien luona asuvien täysi-ikäisten lasten tukeminen tuskin on ollut ajatuksena asumistuen yksilöllistämisessä, joten tarkentavia skenaarioita ja mallinnuksia tarvitaan vielä, jos asumistuen yksilöllistämistä halutaan viedä eteenpäin.
Kirjoittajat
Marjo Pyy-Martikainen
matemaatikko, Kela
Paula Kurki
matemaatikko, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Menetelmänä mikrosimulointi
Teimme laskelmat SISU-mikrosimulointimallilla (Mikrosimulointi | Tilastokeskus (stat.fi)(Avautuu uuteen välilehteen)), joka on sosiaaliturvan ja verotuksen suunnitteluun ja arviointiin tarkoitettu laskentamalli. Malli pohjautuu laajaan, noin 800 000 henkilöä koskevaan, Suomen väestöä edustavaan rekisteriaineistoon. Malliin on koodattu ajantasainen sosiaaliturvan ja henkilöverotuksen lainsäädäntö, ja sen avulla voidaan tarkastella erilaisten sosiaaliturvauudistusten kustannus- ja tulonjakovaikutuksia. Laskelmaa tehdessä käytettävissä on vuoden 2018 aineisto, johon sovellamme vuoden 2021 lainsäädäntöä. Emme ole huomioineet yleisen asumistuen yksilöllistämisen mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia.
Aikaisemmin yleisen asumistuen erilaisia malleja ovat tarkastelleet mm. Pykälä (2019) sekä Grönholm ja Jauhiainen (2018). Grönholm ja Jauhiainen vertasivat blogikirjoituksessaan viittä erilaista yleisen asumistuen mallia, joista henkilökohtaisen tuen malli on lähellä tarkastelemiamme skenaarioita. Myös nämä tutkimukset perustuvat mikrosimulointiin.
Asumistuki esillä myös sosiaaliturvauudistuksessa
Valtioneuvosto asetti keväällä 2020 parlamentaarisen komitean valmistelemaan sosiaaliturvauudistusta. Komiteassa on viisi eri jaostoa, joista yksi on nimetty asumisen jaostoksi. Jaoston vastuulla on asumisen tukien kehittäminen, ja sen yhtenä tehtävänä on selvittää, voisiko yleistä asumistukea kehittää yksilöllisempään suuntaan. Tavoite asumisen tukien yksilöllistämisestä on kirjattu myös hallitusohjelmaan(Avautuu uuteen välilehteen).
Lue lisää
Jauhiainen Signe, Grönholm Miika (2018). Asumistuen uudistaminen – mitä maksaa ja kuka maksaa(Avautuu uuteen välilehteen). Kelan Tutkimusblogi.
Pykälä Pertti (2019). Asumistuki yhteiskunnallisten muutosten ja poliittisten päätösten ristipaineessa. Topsos – Sosiaalivakuutuksen ammatillinen lisensiaattitutkimus. Turun yliopisto.
Yleisen asumistuen menot vuonna 2019 olivat 1 491 milj. euroa. Vuonna 2020 koronaepidemia kasvatti yleisen asumistuen tarvetta, ja menot olivat 1 566 milj. euroa.
