Ammattiryhmien välillä on eroja terveyspalveluiden käytössä – erot eivät selity sairastavuudella tai taustatekijöillä
Ammattiluokkien välillä on eroja terveyspalveluiden käytössä. Nämä erot eivät selity sairastavuudella tai taustatekijöillä. Avokäynnit ovat keskivertopalkansaajaa yleisempiä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä, laitoshoitojaksot prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä. Terveyspalveluiden käytössä on eroja myös samaan ammattiluokkaan kuuluvien ammattien välillä.
Suomalaisen terveyspolitiikan yksi tärkeimmistä tavoitteista on kaventaa terveyseroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelut ovat yksi tekijä väestöryhmien välisten terveyserojen muodostumisessa. Jotta terveyspalveluiden osuutta pystytään arvioimaan, tarvitaan ensin tietoa niiden käytöstä eri ammattiryhmissä.
Käytimme vasta julkaistussa tutkimuksessamme laajaa yksilötasoista rekisteriaineistoa kaikista oululaisista palkansaajista vuodelta 2018. Aineistomme oli poikkeuksellinen, sillä se sisälsi tietoa kaikilta kolmelta terveyspalvelusektorilta: julkiselta ja yksityiseltä sektorilta sekä työterveyshuollosta.
Tarkastelimme tutkimuksessamme sekä avoterveyspalveluiden käytön että laitoshoitojaksojen yleisyyttä eri ammattiluokissa. Meitä kiinnosti myös, onko eri ammattiluokkien sisällä eroja, kun tarkastellaan tarkemmin eri ammatteja. Tutkimme myös, missä määrin erot selittyivät ammattiluokkien erilaisella ikärakenteella, sairastavuudella, koulutuksella, tuloilla ja eroilla siviilisäädyssä.
Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät käyttävät eniten avoterveyspalveluita
Avoterveyspalveluista otimme mukaan käynnit lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolla. Palkansaajamiehillä oli vuoden aikana keskimäärin 3,8 käyntiä. Palkansaajanaisilla käyntejä oli puolestaan 5,7.
Kuviossa 1 avoterveyspalvelukäyntien määrä eri ammattiluokissa on suhteutettu kaikkiin palkansaajiin. Kaikki palkansaajat saavat arvon 1. Jos suhdeluku on alle yksi, käyntejä on vähemmän ja jos yli yksi, käyntejä on enemmän.
Sekä miehillä että naisilla keskimääräistä vähemmän avoterveyspalvelukäyntejä oli johtajilla ja erityisasiantuntijoilla, kun ammattien erilaiset ikäjakaumat oli huomioitu.
Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä sekä palvelu- ja myyntityöntekijöillä oli keskimääräistä enemmän käyntejä.
Naisilla rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä oli keskivertoa vähemmän käyntejä. Sen sijaan miehillä tässä ryhmässä käyntejä oli keskivertoa enemmän.
Molemmilla sukupuolilla prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä sekä erikoistumattomilla työntekijöillä oli käyntejä keskimääräistä enemmän.
Osa ammattiluokkien välisistä eroista selittyi eroilla sairastavuudessa, koulutuksessa, tuloissa ja siviilisäädyssä. Naisilla palvelu- ja myyntityöntekijöiden, prosessi- ja kuljetustyöntekijöiden sekä erikoistumattomien työntekijöiden yleisempi palveluiden käyttö selittyi sairastavuuden ja taustatekijöiden huomioimisella.
Kuvio 1. Terveyspalveluiden avokäynnit (IRR) ja 95 %:n luottamusvälit ammattiluokittain suhteessa kaikkiin palkansaajiin, miehet ja naiset.
Prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä laitoshoito on yleisintä
Laitosjakso tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö on vähintään yhden yön yli hoidossa sairaalan osastolla. Palkansaajamiehistä laitoshoidossa oli vuoden aikana ollut 6,8 prosenttia. Naisista laitoshoidossa oli ollut 8,4 prosenttia.
Keskimääräistä harvinaisempia laitoshoitojaksot olivat erityisasiantuntijoilla ja keskimääräistä yleisempiä prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä (kuvio 2). Sairastavuuden ja taustatekijöiden huomioiminen selitti erityisasiantuntijoiden keskimääräistä vähäisemmän palveluiden käytön.
Kuvio 2. Laitosjaksojen yleisyys (OR) ja 95 %:n luottamusvälit ammattiluokittain suhteessa kaikkiin palkansaajiin, miehet ja naiset.
Terveyspalveluiden käytössä on eroja myös ammattiluokkien sisällä
Havaitsimme edellä esitettyjen ammattiluokkien sisällä myös eroja, kun tarkastelimme terveyspalveluiden käyttöä ammattiluokkiin kuuluvien tarkempien ammattien mukaan. Huomioimme tarkasteluissa ammattien erilaisen ikärakenteen, sairastavuuden sekä erilaisen koulutus- ja tulotason ja erot siviilisäädyssä.
Palvelu- ja myyntityötekijöiden ammattiluokassa eri ammattien välillä oli suuria eroja. Avoterveyspalveluiden käyttö oli miehillä keskimääräistä yleisempää hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöillä sekä suojelu- ja vartiointityöntekijöillä. Naisilla avopalveluiden käyttö oli palvelutyöntekijöillä keskimääräistä harvinaisempaa, myyjillä ja kauppiailla keskimääräistä yleisempää ja hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöillä keskitasoa.
Eroja löytyi myös prosessi- ja kuljetustyöntekijöiden ammattiluokassa eri ammattien välillä. Avopalveluiden käyttö oli keskimääräistä yleisempää prosessityöntekijöillä. Sen sijaan miehillä kuljetustyöntekijöillä palveluiden käyttö oli keskimääräistä harvinaisempaa.
Molemmilla sukupuolilla laitoshoitojaksot olivat keskimääräistä yleisempiä terveydenhuollon asiantuntijoilla ja prosessityöntekijöillä.
Lisää terveystarkastuksia ja tietoa työterveyshuollon hyödyistä
Ammatin keskimääräistä yleisempi terveyspalveluiden käyttö voi osin johtua työhön liittyvistä riskeistä, kuten prosessityöntekijöillä. Toisaalta käytön yleisyys voi olla seurausta myös siitä, että terveyspalvelujärjestelmä ja oman terveyden hoitoon liittyvät tekijät tunnetaan keskimääräistä paremmin. Tällä voi osin selittyä esimerkiksi terveydenhuollon asiantuntijoiden muita yleisempi terveyspalveluiden käyttö.
Keskimääräistä harvinaisempaa käyttöä puolestaan voi selittää esimerkiksi työterveyshuollon puute, esimerkiksi kuljetustyöntekijöillä. Syynä voivat olla myös terveelliset elintavat, jolloin terveyspalveluille ei niin ole tarvetta. Vastaavasti epäedulliset elintavat voivat lisätä terveyspalveluiden käyttöä. Tutkimuksista tiedetäänkin, että ammatti on yhteydessä elintapoihin.
Terveystarkastuksia voisi lisätä erityisesti niissä ammateissa, joissa tiedetään olevan useita riskitekijöitä. Terveystarkastuksia voisi kohdentaa myös niille, joiden käyntien vähyyden arvellaan johtuvan terveyspalveluiden tyydyttymättömästä tarpeesta. Heidän terveydenlukutaitoaan voisi lisätä koulutuksella, lisätä tietoa palveluista ja helpottaa terveyspalveluihin pääsyä.
Haasteena ovat pienet yritykset, joilla on resurssien vähäisyyden vuoksi rajoitettu työterveyshuolto tai pahimmassa tapauksessa ei lainkaan työterveyshuoltoa. Riskisektoreilla toimivien yritysten johtajille voitaisiin painottaa terveydenhuollon hyödyllisyyttä myös työnantajan näkökulmasta.
Tutkimuksen toteutuksesta
Aineistona tutkimuksessa oli laaja rekisteriaineisto Oulussa vuonna 2018 asuneista palkansaajista. Heille oli liitetty useasta eri rekisteristä tiedot laitoshoitojaksoista sekä terveyspalveluiden avokäynneistä julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä työterveyshuollossa.
Avopalveluista laskimme vuosittaisen käyntien määrän lääkärillä tai terveydenhoitajalla. Laitoshoitojaksoista huomioimme niiden yleisyyden vuoden aikana. Menetelminä käytimme negatiivisen binomijakauman regressiomallia avoterveyspalveluiden ja logistista regressiomallia laitoshoitojaksojen tutkimisessa. Vakioimme malleissa iän, koulutuksen, tulot, siviilisäädyn, pitkäaikaissairastavuuden ja sairauspäivärahapäivät.
Tutkimus on osa Kelan hanketta Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaaliturvaetuuksien käyttö ja kustannukset Oulussa 2013–2018.
Kirjoittajat
Hanna Rinne
tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne
Mikko Laaksonen
erikoistutkija, Eläketurvakeskus
Twitter: @mikko_laaksonen
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @JenniBlomgren
Lisätietoja:
Hanna Rinne, Mikko Laaksonen, Jenni Blomgren (2022) Use of outpatient and inpatient health care services by occupation – a register study of employees in Oulu, Finland. BMC Health Services Research.
