Nuorten aikuisten pienituloisuus on Suomessa verrattain yleistä, mutta ei niin syvää kuin verrokkimaissa
Suomessa nuorten aikuisten pienituloisuus on toiseksi yleisintä, kun verrataan Ruotsiin, Tanskaan, Viroon ja Alankomaihin. Pienituloisten nuorten aikuisten tulot ovat kuitenkin Suomessa lähempänä pienituloisuusrajaa kuin verrokkimaissa. Asumiset tuet madaltavat nuorten aikuisten köyhyyskuilua huomattavasti, ja siksi heikennykset niihin voivat herkästi syventää pienituloisuutta.
Suomessa on viime vuosina tehty sosiaaliturvaan useita mittavia muutoksia, joilla on tavoiteltu erityisesti valtion talouden tasapainottamista ja työnteon kannustimien parantamista. Erilaisilla etuusmuutoksilla voi olla erityisen suuri merkitys nuorten ikäluokkien toimeentulolle, koska sosiaaliturvaetuudet muodostavat merkittävän osan heidän tuloistaan.
Aikaisemman selvityksen perusteella nuoret ikäluokat ovat useammin pienituloisia kuin muu väestö, mutta nuorten pienituloisuuden yleisyys vaihtelee paljon työmarkkina-aseman, perhetilanteen ja asumisjärjestelyiden mukaan.
Tässä kirjoituksessa jatkamme nuorten pienituloisuuden tarkastelua. Selvitimme, kuinka yleistä ja syvää 20–29-vuotiaiden eli nuorten aikuisten pienituloisuus on Suomessa. Vertasimme Suomen tilannetta vuoden 2024 lainsäädännön mukaan neljään yhteiskuntarakenteeltaan ja maantieteelliseltä sijainniltaan Suomen kanssa läheiseen verrokkimaahan eli Ruotsiin, Tanskaan, Viroon ja Alankomaihin.
Tarkastelussa käytetyt menetelmät olemme kuvanneet tarkemmin kirjoituksen lopussa.
Suomessa nuorten aikuisten pienituloisuus on verrattain yleistä
Suomen nuorten aikuisten pienituloisuusaste on tarkastelluista maista toiseksi korkein. Suomessa nuorista aikuisista 29,3 prosentilla kotitalouden tulot jäävät alle pienituloisuusrajan.
Määrittelimme henkilön pienituloiseksi, jos hänen kotitaloutensa käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti ovat alle 60 prosenttia koko väestön tulojen mediaanista (pienituloisuusaste). Pienituloisuuden euromääräinen raja vaihtelee siis maiden välillä.
Verrokkimaista alhaisin pienituloisuusaste on Virossa (14,6 prosenttia). Myös Ruotsissa ja Alankomaissa nuorten aikuisten pienituloisuusaste on pienempi kuin Suomessa (23,2 ja 20,1 prosenttia), kun taas Tanskassa nuorten aikuisten pienituloisuus on yleisempää kuin Suomessa (30,8 prosenttia).
Pienituloisten nuorten aikuisten tulot ovat Suomessa lähempänä pienituloisuusrajaa kuin verrokkimaissa
Pienituloisuuden syvyyttä voidaan kuvata niin sanotulla köyhyyskuilulla (”median poverty gap”), joka on määritelmänsä mukaan yhtä kuin pienituloisten käytettävissä olevien tulojen mediaanin suhteellinen etäisyys pienituloisuusrajasta. Mitä suurempi köyhyyskuilu on, sitä enemmän lisätuloja tarvitaan pienituloisuusrajan ylittämiseksi.
Suomessa nuorten aikuisten köyhyyskuilu on tarkastelluista maista matalin (17,3 prosenttia). Ruotsissa puolestaan nuorten aikuisten köyhyyskuilu asettuu maavertailussa kärkipäiden keskivaiheille (24,4 prosenttia). Tanskassa, Virossa ja Alankomaissa nuorten aikuisten pienituloisuus on vielä selvästi Ruotsia syvempää (28,1–29,0 prosenttia).
Vaikka nuorten aikuisten pienituloisuus on Suomessa verrattain yleistä, heidän tulonsa ovat selvästi lähempänä pienituloisuusrajaa kuin verrokkimaissa. Sama havainto koskee myös nuorten aikuisten erilaisia osajoukkoja, kuten yksin asuvia, opiskelijoita tai työttömiä.
Asumisen tuet pienentävät Suomessa köyhyyskuilua enemmän kuin verrokkimaissa
Maiden väliset erot nuorten aikuisten pienituloisuudessa johtuvat luultavasti useista eri tekijöistä.
Henkilön määrittymiseen pienituloiseksi vaikuttavat myös kotitalouden muiden jäsenten tulot. Vanhempiensa kanssa asuvilla nuorilla mukaan lasketaan siis myös vanhempien tulot.
Virossa ja Alankomaissa nuorista aikuisista selvästi suurempi osuus asuu vanhempiensa kanssa (37,5 ja 37,3 prosenttia) kuin Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa (10,1–13,1 prosenttia). Vastaavasti nuorten aikuisten yksin tai kimpassa asuminen on Pohjoismaissa yleisempää kuin muissa verrokkimaissa, mikä saattaa osittain selittää Pohjoismaiden verrattain korkeaa nuorten aikuisten pienituloisuusastetta.
Lisäksi Suomessa ja Tanskassa, joissa nuorten aikuisten pienituloisuus on selkeästi muita verrokkimaita yleisempää, myös työllisten osuus ikäryhmässä on matalampi (52,3 ja 49,7 prosenttia) kuin verrokkimaissa (61,2–70,0 prosenttia).
Yleisesti ottaen sosiaaliturvaetuudet nostavat nuorten aikuisten asemaa väestön tulojakaumassa ylemmäksi pienentäen näin pienituloisuusastetta ja köyhyyskuilua. Etuuksien tasot ja määräytymisperusteet kuitenkin vaihtelevat tarkastelluissa maissa.
Suomen muita maita matalampaa nuorten aikuisten köyhyyskuilua selittää olennaisesti nuorten saamat asumisen tuet. Niiden huomioiminen muuttaa arviota Suomen nuorten aikuisten pienituloisuuden syvyydestä toiseksi korkeimmasta verrokkimaiden matalimmaksi.
Ruotsissa ja Tanskassa asumisen tuet on suunnattu lapsiperheille. Pohjoismaissa nuorten aikuisten kotitalouksista kuitenkin vain noin joka kymmenes on lapsiperhe. Tämän vuoksi asumisen tuilla on Ruotsissa ja Tanskassa vähäisempi merkitys nuorten aikuisten pienituloisuudelle kuin Suomessa.
Asumisen tukien leikkaukset voivat merkittävästi syventää nuorten aikuisten köyhyyskuilua
Suomessa nuorten aikuisten itsenäinen asuminen on verrattain yleistä ja asumisen tuet muodostavat merkittävän osan heidän toimeentuloaan. Leikkaukset asumisen tukiin voivatkin syventää nuorten aikuisten köyhyyskuilua Suomessa erityisen paljon.
Siksi onkin myös jatkossa tärkeä seurata ja arvioida, millaisia vaikutuksia asumisen tuissa tapahtuvilla muutoksilla on Suomen nuorten aikuisten toimeentuloon. Seuraava tällainen muutos on opiskelijoiden siirto yleiseltä asumistuelta opintotuen asumislisälle.
Kirjoittajat
Miska Simanainen
tutkija, Kela
miska.simanainen@kela.fi
Marjo Pyy-Martikainen
matemaatikko, Kela
marjo.pyy-martikainen@kela.fi
Lisätietoa
Hankkeen loppuraportti: Sosiaaliturvan toimivuus nuorten erilaisissa ja muuttuvissa elämäntilanteissa
Tutkimusblogissa aiemmin: Mikrosimulointi: Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät jo ennestään pienituloisiin nuoriin
Näin tarkastelu tehtiin
Näin tarkastelu tehtiin
Selvitimme Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VNTEAS) rahoittamassa tutkimushankkeessa Sosiaaliturvan toimivuus nuorten erilaisissa ja muuttuvissa elämäntilanteissa Suomen ja valittujen verrokkimaiden nuorten pienituloisuuden yleisyyttä ja syvyyttä sekä sosiaaliturvan merkitystä nuorten tulonlähteenä.
Tässä tarkastelussa keskitymme 20–29-vuotiaiden eli nuorten aikuisten pienituloisuuteen ja vertailemme sitä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa ja Alankomaissa. Laskelmat on tuotettu EUROMOD-mikrosimulointimallilla (versio J0.1+), joka on Euroopan Unionin maiden väestöjen toimeentulon tutkimiseen ja vertailuun sekä sosiaaliturvan ja tuloverotuksen vaikutusten arviointiin kehitetty tutkimusväline.
EUROMOD-malli hyödyntää EU-maiden kotitalousväestöjä edustavaa kyselytutkimuksella kerättyä yksilötason EU-SILC-tutkimusaineistoa. Suomen osalta EU-SILC sisältää vuosittain tulo- ja elinolotietoja noin 12 500 kotitaloudelta. Malli mahdollistaa mm. kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen ja niihin perustuvien köyhyys- ja tulonjakoindikaattorien laskemisen.
Maavertailussa hyödynnämme vuoden 2022 EU-SILC-aineistoa, jossa tulojen viitevuosi on 2021. Kotitalouksien ja niiden jäsenten sosiaaliturvaetuudet ja tuloverot simuloimme vuonna 2024 voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti (viiteajankohtana kesäkuun viimeinen päivä).
Pienituloisuuden yleisyyden mittaamisessa käytämme suhteellista pienituloisuusmittaria, jossa henkilö määrittyy pienituloiseksi, mikäli hänen kotitaloutensa ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 60 prosenttia koko väestön tulojen mediaanista.
Käytettävissä olevat rahatulot koostuvat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista, saaduista tulosiirroista sekä maksetuista veroista ja maksuista. Nuorten aikuisten kannalta keskeistä opintolainaa ei ole laskettu mukaan käytettävissä oleviin rahatuloihin, koska siitä ei ole tietoa EUROMOD-mallin datassa.
Kotitalouden ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot lasketaan jakamalla kaikkien kotitalouden jäsenten käytettävissä olevien rahatulojen summa kotitalouden kulutusyksiköiden määrällä. Käytämme tarkastelussa muunnettua kulutusyksikköskaalaa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon yksi, muut yli 13-vuotiaat henkilöt painon 0,5 ja 0–13-vuotiaat lapset painon 0,3.
Tulojen jakaminen kulutusyksiköillä tarkoittaa, että kotitalouden tulot muunnetaan vastaamaan yhden henkilön kotitalouden tulotasoa. Tällä pyritään saamaan kooltaan ja rakenteeltaan erilaiset kotitaloudet vertailukelpoisiksi.
Pienituloisuuden syvyyttä mittaamme laskemalla kohdeväestölle niin sanotun köyhyyskuilun (”median poverty gap”). Köyhyyskuilu määritellään pienituloisten ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanin suhteellisena etäisyytenä pienituloisuusrajasta.
