Perheiden ja läheissuhteiden tutkimuspäivillä 2026 kokoontuvat seuraavat työryhmät:
1. Eriarvoisuus kasvatuksen kentillä – perheiden ja instituutioiden rajapinnoilla
Työryhmän koordinaattorit:
Työryhmässä tarkastellaan, miten eriarvoisuus rakentuu perheiden ja kasvatuksen instituutioiden – erityisesti koulun, opiskeluhuollon, sosiaalipalvelujen ja terveyden-huollon rajapinnoilla esiopetuksesta toiselle asteelle. Eriarvoisuus voi näkyä palvelujen saatavuudessa, resurssien epätasaisessa jakautumisessa sekä siinä, millaisia odotuksia perheille ja vanhemmuudelle asetetaan lapsen koulupolkuun, hyvinvointiin ja palveluiden hakemiseen liittyen.
Työryhmä kutsuu tutkimuksia, jotka tarkastelevat esimerkiksi perheiden asemaa palvelu- ja etuusjärjestelmissä, vanhemmuuden ja koulutuksen suhdetta sekä palveluiden yhteensovittamiseen liittyviä käytäntöjä.
Tavoitteena on tuottaa monitieteistä ymmärrystä siitä, miten eriarvoisuus ilmenee koulutuspolulla ja perheiden arjessa, ja millaisia tutkimuksellisia sekä käytännön ratkaisuja tarvitaan yhdenvertaisemman tuen rakentamiseksi muuttuvassa yhteiskunnassa.
2. Eron jälkeiset perheet ja hyvinvointi
Työryhmän koordinaattorit:
Vanhempien ero on merkittävä muutos, joka vaikuttaa lapsiperheiden arkeen ja hyvinvointiin. Eron jälkeiset perheet ovat nykyään monimuotoisia, ja lapsi voi asua erilaisissa perhekokoonpanoissa lapsuutensa aikana. Vanhempien uudet parisuhteet voivat tuoda lapsen elämään uusia vanhemmuus- ja sisarussuhteita. Yhä useammat lapset myös jakavat arkeaan kahden kodin välillä.
Työryhmän tavoitteena on tarkastella erosta seuraavia muutoksia ja sen vaikutuksia lapsiperheiden arkeen sekä lasten ja vanhempien hyvinvointiin, ja pohtia keinoja perheiden tukemiseen eron jälkeen. Kutsumme mukaan monipuolisia esityksiä erosta ja lapsiperheistä. Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi eron vaikutuksia lasten ja vanhempien hyvinvointiin elämänkaaren aikana, hyvinvointieroja perheiden välillä, perheiden arjen järjestymistä ja työnjakoa sekä sitä, miten sosiaaliturva, palvelujärjestelmä ja perhepolitiikka turvaavat hyvinvointia eron jälkeen.
Työryhmään ovat tervetulleita kaikenlaiset tutkimusotteet: kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset empiiriset, teoreettiset ja metodologiset paperit. Esitys voi perustua alkuvaiheessa tai työn alla olevaan, tai jo valmiiseen tutkimukseen. Myös opinnäytetöihin perustuvat esitykset ovat tervetulleita.
3. Hyvinvointi ja eriarvoisuus lapsen saamiseen ja vanhemmuuteen liittyvissä kokemuksissa ja päätöksenteossa: kulttuuriset ja sukupuolittuneet näkökulmat
Työryhmän koordinaattorit:
Lapsen saaminen ja siihen liittyvä päätöksenteko ovat aikuisuuden keskeisiä siirtymäkohtia ja elämänkulun merkittäviä tapahtumia. Vanhemmaksi tuleminen on erityisen mullistava elämänvaihe, ja vanhemmuus vaikuttaa hyvinvointiin monin tavoin: se voi olla kuormittavaa ja stressaavaa, mutta samalla tuoda iloa, tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyden kokemuksia. Hyvinvoinnin on myös todettu olevan yhteydessä päätöksiin hankkia (lisää) lapsia. Lisäksi lapsen saamiseen ja hoivaan kytkeytyy monia eriarvoistavia tekijöitä, jotka voivat muovata kokemuksia joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Esimerkiksi vanhempien mielenterveys, raskaus- ja synnytyskokemukset sekä parin välinen vuorovaikutus ja työnjako voivat toimia siirtymiä edesauttavina tai niitä hankaloittavina tekijöinä. Vanhempien kokemuksiin ja hyvinvointiin vaikuttavat myös monet rakenteelliset tekijät, kuten perhemuoto ja sosioekonominen asema, sekä kulttuuriset vaikutteet, kuten sukupuolittuneet odotukset.
Tämä työryhmä keskittyy kokemuksiin lapsen saamisesta, vanhemmuudesta sekä lapsen hankintaan liittyvästä päätöksenteosta hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden näkökulmista. Hyvinvointi käsitetään työryhmässä laajasti salutogeenisesta näkökulmasta, jolloin huomioimme sekä yksilöiden hyvinvointia haastavat että sitä tukevat tekijät. Esimerkiksi mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin kysymykset suhteessa raskaus- ja synnytyskokemuksiin, vanhemmuuteen sekä lapsenhankintaan liittyvään päätöksentekoon ovat työryhmässämme toivottuja aiheita. Työryhmässä tarkastelun kohteena ovat lisäksi kulttuurisiin normeihin ja sukupuolittumiseen liittyvät eriarvoisuudet, jotka voivat heijastua sekä lapsenhankintapäätöksiin että vanhemmuuden kokemuksiin.
Keskeisiä työryhmässä käsiteltäviä kysymyksiä ovat: Miten vanhemmuuteen liittyvät kulttuuriset normit ja sukupuolittuneet odotukset heijastuvat vanhemmuuden kokemuksiin tai päätöksiin hankkia lapsia? Entä miten hyvinvointi muovaa näitä kokemuksia tai päätöksentekoa? Millaisia erityiskysymyksiä vanhemmuuskokemuksissa nousee esiin esimerkiksi sukupuolen, iän, perhemuodon tai kulttuurisen taustan näkökulmista? Miten kulttuuriset ja sukupuolittuneet normit muovaavat kokemuksia raskaudesta ja synnytyksestä?
Työryhmän tavoitteena on koota uutta tietoa vanhempien hyvinvointia ylläpitävistä sekä lapsitoiveiden toteutumista tukevista tekijöistä epävarmuuden, polarisaation ja laskevan syntyvyyden aikakaudella. Toivomme työryhmään eri tieteenalojen esityksiä, jotka tarkastelevat raskauden suunnitteluun, lapsen saamiseen ja vanhemmuuden kokemuksiin liittyviä kysymyksiä hyvinvoinnin tai eriarvoisuuden näkökulmat huomioiden. Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi esitykset kaikista tutkimuksen vaiheista ja työryhmä on avoin kaikille menetelmällisille lähestymistavoille.
4. Kuka saa olla perhe? - Perhekäsityksiin, lapsiperheellistymiseen ja eriarvoisuuteen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä
Työryhmän koordinaattorit:
Perheiden monimuotoisuutta on tehty tutkimuksessa näkyvämmäksi viime vuosikymmeninä. Perheiden monimuotoisuudesta huolimatta palvelujärjestelmää, lainsäädäntöä ja kulttuurisia käsityksiä perheestä määrittää yhä oletus äidin, isän ja lapsen muodostamasta ydinperheestä.
Niin tutkimuksen kuin perheiden parissa tehtävän tai perheitä koskevan käytännön työn kannalta onkin tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea perhe voi tarkoittaa. Miten perhe tai perhesuhteet määritellään esimerkiksi palvelujärjestelmän, käytännön työn tai hallinnon näkökulmasta? Entä miten empiirisissä tutkimuksissa tarkastellaan ihmisten käsityksiä siitä, mitä perhe on ja keitä siihen kuuluu? Perheelle ei ole yhtä, tyhjentävää määritelmää. Aiemman tutkimuksen valossa ihmiset myös määrittelevät oman perheensä hyvinkin erilaisilla tavoilla.
Monet lapsiperheellistymisen polut tunnistetaan aiempaa paremmin: perheeksi voi tulla esimerkiksi eri tai samaa sukupuolta oleva pari, itsellinen äiti tai ylirajaisessa parisuhteessa elävä pari. Perheellistyminen voi tapahtua kumppanuusvanhemmuus- tai apilaperhejärjestelyn kautta, polyamorisessa suhteessa tai hedelmöityshoitojen tai adoption avulla. Myös ei-kaupallisten sijaissynnytysjärjestelyiden mahdollistamista on viime vuosina selvitelty. Lastensaantia voidaan niin ikään pohtia osana ydinperhettä laajempaa ihmissuhteiden verkostoa.
Myös ihmisten mahdollisuudet toteuttaa lasten saamiseen ja muihin perhesuhteisiin liittyviä toiveitaan ovat erilaisia, mutta niitä myös tuetaan yhteiskunnan taholta eri tavoin. Siinä missä romanttiseen suhteeseen perustuva hetero- tai naisparin muodostama ydinperhe tunnustetaan osaksi perheellistymispolitiikkaa, jäävät esimerkiksi lähisukulaisuuteen perustumattomat perhesuhteet ja toisaalta miesparien ja itsellisten miesten lapsitoiveet usein tunnistamatta. Erilaiset taustatekijät tai yksilölliset elämäntilanteet, kuten terveydentila, vamma, taloudellinen tilanne tai etniseen vähemmistöön kuuluminen, voivat niin ikään tuottaa eriarvoisuutta perheellistymistä pohtiville. Myös laajempi yhteiskunnallinen konteksti ja globaalit kysymykset kuten ilmastokriisi voivat osaltaan vaikuttaa ihmisten käsityksiin siitä, millainen tulevaisuus on heille mahdollinen.
Työryhmään kutsutaan avauksia, jotka tarkastelevat perheen käsitettä ja määritelmää kriittisesti joko empiirisen tutkimuksen, teoreettisen keskustelun tai käytännön työn näkökulmasta. Työryhmässä tarkastellaan perhettä ja perheellistymistä yhteiskuntapoliittisina, kulttuurisina ja hallinnollisina käytänteinä. Työryhmäesityksissä voidaan käsitellä erilaisia perheen tunnistamisen tapoja yhtäältä niin arkielämässä ja kulttuurisissa käytännöissä kuin toisaalta myös perhepolitiikassa ja lainsäädännössä. Kannustamme osallistujia pohtimaan aihetta erityisesti eriarvoisuuteen liittyen. Työryhmän työskentelykieli on suomi.
5. Lähisuhdeväkivalta eriarvoisuuden näkökulmasta
Työryhmän koordinaattorit:
Lähisuhdeväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ilmiö, joka koskettaa eri väestöryhmiä ja voi ilmetä monin eri tavoin, kuten henkisenä, fyysisenä, taloudellisena, digitaalisena tai yhteisöllisenä väkivaltana. Väkivalta voi tapahtua parisuhteessa, vanhemman ja lapsen välillä tai muissa lähisuhteissa. Kokemukset lähisuhdeväkivallasta eivät jakaudu tasaisesti: eriarvoisuus vaikuttaa siihen, kuka altistuu väkivallalle. Esimerkiksi sosioekonominen asema, sukupuoli, ikä, vammaisuus tai etninen tausta voivat lisätä riskiä joutua väkivallan kohteeksi.
Eriarvoisuus näkyy myös siinä, millaista tukea on saatavilla. Palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja väkivallan tunnistamisen haasteet voivat johtaa siihen, että apua tarvitsevat jäävät ilman riittävää tukea. Tiedetään myös, että vähemmän tutkitut ja tunnistetut väkivallan muodot, kuten digitaalinen ja taloudellinen väkivalta, jäävät palvelujärjestelmässä vaille selkeitä tuen malleja, kuten toimivia palvelupolkuja tai kohdennettuja interventioita.
Työryhmä kutsuu mukaan esityksiä, jotka käsittelevät väkivaltaa lähisuhteissa. Esityksissä voidaan tarkastella esimerkiksi väkivallan kohdentumista eri väestöryhmiin, palvelujärjestelmän roolia väkivallan ehkäisyssä ja puuttumisessa tai eriarvoisuuden ilmenemistä väkivallan kokemuksissa ja tuen saamisessa. Työryhmään toivotetaan tervetulleeksi empiirisiä, teoreettisia ja metodologisia puheenvuoroja.
6. Palvelujärjestelmän tarjoama tuki perheelle lasten ja nuorten palveluissa
Työryhmän koordinaattorit:
Työryhmässä tarkastellaan, miten palvelujärjestelmä tukee perheitä eri elämäntilanteissa lapsuuden ja nuoruuden ikävaiheissa. Erityisesti keskitytään järjestelmän muotoutumiseen, perheiden tai sen jäsenten palvelutarpeisiin sekä siihen, millä tavoin mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatus tai koulu moninaisiin tarpeisiin vastaavat. Aihepiiriä voi lähestyä perheen, lapsen tai nuoren näkökulmista.
Työryhmän tavoitteena on tuoda esiin tutkimustietoa ja kokemuksia palvelujen saavutettavuudesta, riittävyydestä ja perheiden osallisuudesta palveluprosesseissa. Lisäksi pohditaan, miten palvelujärjestelmä voi ehkäistä eriarvoisuutta ja vahvistaa hoivaa perhesuhteissa.
Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka tarkastelevat esimerkiksi:
- Palvelujen yhteensovittamista perheiden arjessa
- Perheiden kohtaamia haasteita palvelujärjestelmässä
- Palvelujen vaikutuksia perhesuhteisiin ja hyvinvointiin
- Perheiden äänen kuulumista palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa
Työryhmä tarjoaa tilan moni- ja poikkitieteelliselle keskustelulle sekä tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelulle. Mukaan toivotaan tutkijoita, asiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita.
7. Perheet muutosten keskellä
Työryhmän koordinaattorit:
Moninaiset perheet toimivat nopeasti muuttuvassa nyky-yhteiskunnassa rinnakkain ja vuorovaikutuksessa erilaisten instituutioiden kanssa. Samalla perheet kohtaavat uusia haasteita, kuten esimerkiksi intensiivistyvä työelämä, digitalisaatio ja globaalit kriisit. Nämä ilmiöt voivat heijastua vanhemmuuteen ja lapsiin eriarvoistavalla tavalla, erityisesti silloin, kun vanhempien henkiset ja/tai taloudelliset voimavarat ovat vähäiset tai hyvinvointi on koetuksella.
Tässä työryhmässä tarkastelemme moninaista vanhemmuutta ja sen merkitystä erilaisten muutosten keskellä, jotka saattavat myös heijastua lasten kasvuun, oppimiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Pohdimme myös sitä, mitä vanhempien ja lasten oma hyvinvointi tarkoittaa, millaista tukea perheet saavat sekä miten ja millaista yhteistyötä vanhemmat tekevät kasvatusalan ammattilaisten kanssa.
Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi esitykset, jotka käsittelevät näitä teemoja eri näkökulmista!
8. Perheiden resilienssi muuttuvassa maailmassa
Työryhmän koordinaattorit:
Resilienssi ei ole pysyvä tai muuttumaton ominaisuus, vaan dynaaminen prosessi, joka vaihtelee eri elämänvaiheissa ja perheen kehityksellisissä tilanteissa. Työryhmässä haluamme tarkastella, miten perheiden resilienssi voi ilmetä eri tavalla lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa tai esimerkiksi elämänkaaren siirtymävaiheissa, kuten perheen perustamisessa, muutoksissa perherakenteissa tai kriisitilanteissa.
Lapsuudessa resilienssin rakentumista vahvistavat erityisesti vanhemman tarjoama turvallinen hoiva, perheen sisäinen vuorovaikutus, mielenterveyden tukeminen ja välittävät kasvatussuhteet. Nuoruudessa korostuvat vertaissuhteiden, kouluympäristön ja yhteisön tarjoamat resurssit. Aikuisuudessa ja vanhemmuudessa korostuvat kyky ratkaista ongelmia, ylläpitää myönteisiä perhesuhteita sekä hyödyntää yhteiskunnan ja lähiyhteisön tukea.
Haasteiden ajoitus ja kumuloituminen vaikuttavat resilienssin kehittymiseen elämän eri vaiheissa. Siksi resilienssiä tulee lähestyä prosessina, jossa yksilön, perheen ja ympäristön vuorovaikutus muovaa selviytymiskykyä erilaisten elämäntilanteiden ja vaiheiden aikana.
Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa analysoidaan resilienssin ilmenemistä eri elämänvaiheiden näkökulmasta – mitä perhe- ja kehitysvaiheet edellyttävät resilienssiltä, miten resilienssi muodostuu ja ilmenee eri elämänvaiheissa, ja miten tukirakenteet ja voimavaratekijät muuttuvat matkan varrella.
9. Perinataaliajan perhesuhteet
Työryhmän koordinaattorit:
Varhaisten perhesuhteiden muodostuminen erilaisissa perheissä sekä moninaiset vanhemmaksi tulemisen tavat ovat aihepiirejä, joita tutkitaan tällä hetkellä paljon.
Tässä työryhmässä tarkastellaan siirtymävaihetta vanhemmuuteen sekä siihen liittyviä tekijöitä erilaisissa perhe- ja läheissuhteissa. Keskeisiä ovat myös tähän ajanjaksoon keskittyvät interventiot. Perinataaliaika kattaa laajasti vanhemmuuden toiveet, vauvan odotuksen, synnytyksen sekä varhaisen vanhemmuuden. Siirtymävaiheeseen liittyy tyypillisesti monenlaisia muutoksia niin yksilö- kuin suhdetasolla. Myös vanhempien mielenterveyteen ja perheiden hyvinvointiin liittyvät tekijät ovat keskeisiä. Näiden lisäksi tärkeää on yhteisvanhemmuus ja sen erilaiset muodot, jotka alkavat rakentua ja kehittyä jo odotusaikana.
Siirtymä vanhemmuuteen on laaja kokonaisuus ja toivotammekin työryhmään tervetulleiksi hyvin monenlaiset perinataaliajan siirtymävaihetta tarkastelevat esitykset. Niiden lähestymistavat voivat olla teoreettisia, empiirisiä, metodologisia tai myös hyvin käytännönläheisiä. Myös tutkimussuunnitelmiin tai opinnäytetöihin perustuvat esitykset ovat lämpimästi tervetulleita.
10. Researching diversity in families
Workshop coordinators:
Family life and parenting are highly socio-culturally embedded, affected by the institutional or informal support available, work and family policies, values, and gender regimes of the country (Bornstein, 2012). The multiplicity of cultures, ethnicities, and languages has increased and led to greater cultural and linguistic diversity among families in Finland, too, calling for more research on culturally diverse families.
For example, cross-national comparisons can yield insight into the various forms of parenting and whether they are recognizable across countries and ethnic minorities. Furthermore, the diversity within countries due to various family structures and forms, for example, single-parent families, migrant families, and LGBTQ+ families, is not sufficiently captured in research as most of the existing research on families draws on datasets consisting of educated middle-class families with heterosexual parents and biological children.
Additionally, diversity embedded in relationships and perspectives within families and close relationships merits research. There is a need for a renewal and reformulation of family research to capture within and between country diversity in families and close relationships, and interrogate the various processes, mechanisms, and policies resulting in inequalities between and polarization of families. Understanding diverse patterns, meanings and barriers to parenting can help services and policy makers better support parenting and family life.
This session is focused on families that are diverse culturally, linguistically or in other aspects, as well as family research methods capturing and analyzing such diversity. We welcome presentations discussing the question of diversity in current family research and the influence of societal changes, institutions, and policies on diverse families.
The presentations can, for example, include cross-national research on parenting or be focused on collaboration between professionals and diverse families in Finland. Presentations discussing research methods suitable for cross-national comparison are welcome as well as those reflecting data collection, ethics and recruitment questions relating to diverse families.
11. Sijoitettuna asuvien lasten ihmissuhteiden jatkuvuus
Työryhmän koordinaattorit:
Tutkimuksesta tiedämme, että sijoitettuna asuvien lasten alhaisen osallisuuden ja eriarvoisuuden kokemukset ovat yleisempiä kuin vanhempansa kanssa asuvien. Tämä ilmenee muun muassa Kouluterveyskyselyn tuloksista.
Tässä työryhmässä paneudutaan tutkimuksellisiin kysymyksiin ja tuloksiin, jotka koskevat sijoitettuna asuvien lasten ihmissuhteiden jatkuvuutta. Erillään vanhemmistaan asuvien lasten elämänhistoriassa on tyypillisesti useita muuttoja ja ihmissuhdekatkoksia, jotka osaltaan saattavat vahvistaa eriarvoisuuden kokemusta. Näin ollen on aiheellista kysyä ja tutkia, millaisin ratkaisuin lapsen tärkeäksi kokemia ihmissuhteita on mahdollista kannatella ja vahvistaa elämäntilanteessa, jossa sijaishuolto on ajankohtainen.
Työryhmässä pyritään jakamaan aiheesta tietoa ja kokemuksia, jotta asiantuntijaosaaminen syvenee, tutkimus vahvistuu ja yleinen ymmärrys lisääntyy. Työryhmässä lähestymme aihetta moninaisin kysymyksin:
- Läheisverkostokartoitukset ovat tärkeä osa sijaishuollon suunnittelua. Kuinka niitä käytännössä tehdään?
- Miten lapsen ja hänen vanhempansa suhdetta voidaan vaalia sijaishuollon arjessa?
- Yhteisvanhemmuus voi tarkoittaa sijaishuollon kontekstissa monia asioita. Millaisia nämä ulottuvuudet ovat?
- Läheis- ja sukulaissijoituksiin liitetään sekä vahvuuksia että vaikeuksia. Mitä uhkia ja mahdollisuuksia niihin sisältyy?
- Mitä tiedämme rinnalla kulkevista turvallisista aikuisista ja heidän merkityksestään sijoitettuna asuvien lasten elämässä?
- Miten sijaishuoltopaikan muutoksia voidaan ehkäistä haastavien kasvatustilanteidenkin äärellä?
- Mitä sijaishuollon muutospäätösten perusteluista voimme lasten suhteiden pysyvyydestä oppia?
- Huostaanoton lakkauttamisen mahdollisuuksia tulee arvioida kokonaisvaltaisesti. Mitä eri näkökulmista voidaan havaita?
Tulethan mukaan kertomaan ja kuulemaan kehitteillä olevista tutkimusaiheista ja asetelmista, kirjallisuuskatsauksista, tutkimustuloksista sekä tutkivalla otteella kehitetystä, jos koet nämä aiheet omiksesi.
12. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen eri elämänvaiheissa
Työryhmän koordinaattorit:
Ansiotyön ja perheen parissa tapahtuvan palkattoman hoivatyön yhdistäminen saa erilaisia muotoja eri elämänvaiheissa. Pienten lasten vanhemmat ja iäkkäistä vanhemmista tai hoivaa tarvitsevista läheisistä huolehtivat kohtaavat osin samoja haasteita: riittääkö aika, raha ja jaksaminen pitämään arjen palapeliä kasassa. Eri elämänvaiheisiin ja perhetilanteisiin liittyy kuitenkin myös erityisiä yhteensovittamisen piirteitä.
Tukea yhteensovittamiseen voi saada yhteiskunnalta – etuuksia, vapaaoikeuksia ja palveluita – mutta myös työelämän perheystävällisistä käytännöistä on apua. Pienten lasten vanhempien työn ja lastenhoidon yhteensovittamista helpottavat lakisääteiset perhevapaat ja oikeus osa-aikatyöhön sekä lasten subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja esimerkiksi pienten koululaisten iltapäivähoito. Sen sijaan esimerkiksi iäkkäiden hoivapalveluja on tarjolla rajallisesti ja hoivan yhteensovittamisen mahdollisuudet ansiotyöhön riippuvat enemmän työnantajasta.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyy myös erilaisia eriarvoisuuksia. Naiset tekevät edelleen enemmän palkatonta hoivatyötä kuin miehet, ja samaan aikaan kun pienten lasten vanhempien hoivan jakamisessa näkyy merkkejä tasa-arvokehityksestä, kohdistuu iäkkäistä läheisistä huolehtimiseen uudenlaisia riskejä palkattoman hoivatyön kasautumisesta naisille. Erilaisissa työtehtävissä esimerkiksi työn kuormittavuus ja mahdollisuudet työn ajan ja paikan joustoihin voivat olla erilaisia. Myös taloudelliset resurssit voivat hankaloittaa työn ja hoivavelvollisuuksien yhteensovittamista, esimerkiksi työajan lyhentämistä tai palvelujen ostamista.
Onko Suomessa eri elämänvaiheissa riittävät mahdollisuudet yhdistää ansiotyötä ja hoivaa? Entä onko eri sosioekonomisista taustoista tulevilla samanlaiset mahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamiseen? Millaisia sukupuolittuneita käytäntöjä yhteensovittamisessa näkyy? Millaisia käsityksiä ja ihanteita erilaisiin yhteensovittamisen tapoihin liittyy?
Toivomme työryhmään sekä empiirisiä että teoreettisia papereita, joissa käsitellään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä erityisesti sosiaalisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Ryhmässä voi esittää valmiiden tutkimusten ohella myös tutkimusten tai projektien suunnitelmia. Työryhmäesityksen kielenä voi olla suomi, ruotsi tai englanti.
13. Avoin työryhmä: Perheet, läheissuhteet ja hoiva
Työryhmän koordinaattori:
Avoin työryhmä tarjoaa mahdollisuuden esittää tutkimuksia ja avauksia, jotka eivät luontevasti sijoitu muihin työryhmiin, mutta liittyvät perheiden, läheissuhteiden, hoivan ja eriarvoisuuden teemoihin. Työryhmä on tarkoitettu eri tutkimusperinteiden ja näkökulmien kohtaamispaikaksi, ja siihen ovat tervetulleita sekä empiiriset että teoreettiset esitykset.
Open workshop: Families, personal relationships and care
The Open Working Group welcomes submissions that do not fit neatly into other workshop themes but relate to families, personal relationships, care and inequality. It serves as a space for diverse perspectives and methodological approaches, including both empirical and theoretical contributions.
