Social Solidarity and Fear of Crime: Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence After School Shootings
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisyhteisön aikuisväestön yhteisöllisiä ja yksilöllisiä reaktioita massaväkivaltaan Jokelassa marraskuussa 2007 ja Kauhajoella syyskuussa 2008 tapahtuneiden koulusurmien jälkeen.
Aikaisempien tutkimusten mukaan yhteisölliset reaktiot järkyttävään väkivaltatapahtumaan saattavat vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tragedian kohdanneessa paikallisyhteisössä, sillä tapahtuman herättämien moraalitunteiden pyrkimyksenä on osaltaan korjata turvallisuuden tunteeseen aiheutunut katkos. Toisaalta omassa paikallisyhteisössä tapahtunut ja voimakkaita tunteita herättävä massaväkivalta voi myös lisätä epäluottamusta ja ajaa yhteisön jäseniä toisistaan erilleen. Ihmisten suhtautumisessa väkivaltarikollisuuteen on lisäksi havaittu huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Tietyt sosiodemografiset tekijät, kuten esimerkiksi naissukupuoli, ennustavat melko johdonmukaisesti voimakkaampaa väkivaltarikollisuuden aiheuttamaa huolta. Ihmiset eivät myöskään altistu samassa määrin väkivallalle. Esimerkiksi aiemmat henkilökohtaiset uhrikokemukset saattavat herkistää massaväkivallan pelolle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulusurmat aiheuttavat myös välillisiä uhrikokemuksia paikallisyhteisössä, minkä johdosta tapahtumaan liittyvät vahvat tunteet, kuten pelko, suru ja huoli, saatetaan kokea henkilökohtaisemmin. Lisäksi omassa asuinympäristössä tapahtunut massaväkivalta saattaa koetella erityisesti niitä henkilöitä, jotka kärsivät psyykkisestä kuormittuneisuudesta ja esimerkiksi masennusoireilusta.
Tämä tutkimus perustuu korrelatiiviseen tutkimusasetelmaan. Tutkimusaineiston muodostavat kahtena eri ajankohtana Jokelan ja Kauhajoen asukkailta postikyselyinä kerätyt poikkileikkausaineistot. Otantamenetelmänä on käytetty yksinkertaista satunnaisotantaa. Alkuperäisen otoskoon (N = 700) ovat muodostaneet Jokelan ja Kauhajoen paikallisyhteisöjen suomenkielinen aikuisväestö (18–74-vuotiaat). Ensimmäinen postikysely Jokelassa (n = 330) toteutettiin noin puoli vuotta paikkakunnalla tapahtuneiden koulusurmien jälkeen touko-kesäkuussa 2008. Jälkimmäinen postikyselyaineisto (n = 278) kerättiin noin puolitoista vuotta tapahtumasta touko-kesäkuussa 2009. Ensimmäinen postikysely Kauhajoella (n = 319) toteutettiin puoli vuotta Kauhajoen koulusurmien jälkeen maalis-huhtikuussa 2009. Jälkimmäinen postikyselyaineisto (n = 339) kerättiin vuoden 2010 maalis- huhtikuussa. Aineiston analyyseissa hyödynnetään yleistä ja yleistettyä lineaarista mallinnusta
ja polkuanalyysia.
Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat koskettivat voimakkaasti kyseessä olevia paikallisyhteisöjä. Tulosten mukaan yhteisölliset reaktiot tapahtumiin muodostuivat kuitenkin erilaisiksi paikkakuntien välillä. Jokelan asukkaiden reaktiot tukevat osaltaan näkemystä, jonka mukaan massaväkivalta saattaa vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta asuinyhteisössä. Kauhajoella yhteisölliset reaktiot jäivät sen sijaan verrattain vähäisiksi. Tätä taustaa vasten on oletettavaa, että yhteisöllisiin reaktioihin vaikuttivat erilaiset paikallisyhteisöön ja rikostapahtumaan yhteydessä olevat erityistekijät. Toisaalta Jokelassa huoli koulusurmien toistumisesta oli myös yhteydessä omaa asuinyhteisöä kohtaan tunnettuun epäluottamukseen. Tulokset saattavat kertoa siitä, että voimakkaammin paikallisyhteisöä koskettava väkivaltainen tragedia vahvistaa sekä yhteenkuuluvuutta että ryhmäjakoja. Tapahtumaan yhteydessä olevat käsitykset ja tunteet heijastetaan herkästi erilaisiin yhteiskunnallisen epävarmuuden lähteisiin, jolloin ihmisiä yhteen sitovat tunteet saattavat tuoda esiin myös tiettyihin sosiaalisiin ryhmiin kohdistettuja ennakkoluuloja ja virhetulkintoja.
Yksilönäkökulmasta tarkasteltuna koulusurmat herättivät voimakkaampaa huolta naisissa kuin miehissä. Ikä- ja sukupuoliryhmien tarkastelussa nuoret naisvastaajat (18–34-vuotiaat) olivat eniten huolestuneita koulusurmien toistumisesta ja ero oli voimakkaimmillaan vastaavaan miesryhmään verrattuna. Koulusurmiin yhdistyvä epävarmuuden tunne osoittautui myös voimakkaammaksi henkilöillä, joiden kotitalouden ansiotulot olivat pienimmät. Yksi keskeinen havainto oli se, että koulusurmat aiheuttivat voimakkaampaa huolta vastaajissa, joilla oli kotitaloudessaan kouluikäisiä lapsia ja jotka menettivät tragediassa läheisen tai tutun henkilön. Yksilön psyykkinen hyvinvointi osoittautui vahvimmaksi yksilötason selittäjäksi, sillä masennusoireet ennustivat voimakkaampaa asuinyhteisöön ja sen jäseniin kohdistuvaa epäluottamusta ja väkivallan pelkoa.
Koulusurmat ovat kansainvälinen ilmiö ja tragediat ovat koskettaneet monia paikallisyhteisöjä. Tapahtumien yhteisöllisiä vaikutuksia tarkasteleva tutkimus on kuitenkin ollut melko niukkaa. Massaväkivallan seurausten syvällisempi ymmärtäminen edellyttää yhteisöllisiä ja yksilöllisiä näkökulmia yhdistelevää ja vertailuasetelmiin perustuvaa poikkitieteellistä tutkimusta. Paikallistason väkivaltatutkimusta tarvitaan myös Suomessa, sillä massaväkivalta on mahdollisesti muodostanut uuden epävarmuuden tunteen lähteen muun väkivaltarikollisuuden rinnalle.
Tekijä
Miika Vuori
Lisätietoja julkaisusta
- Vertaisarvioitu: kyllä.
- Avoin saatavuus: kyllä.
- Koko viite: Vuori, M. (2015). Social Solidarity and Fear of Crime: Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence After School Shootings [väitöskirja, Turun yliopisto]. UTUPub. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5982-2
