Moni yli 75-vuotias saa annosjakelussa lääkkeitä, joita ei suositella iäkkäille
Lääkkeiden annosjakelupalvelua käyttää Suomessa yli 120 000 henkilöä. Palvelun piirissä on erityisesti iäkkäitä, paljon lääkkeitä käyttäviä henkilöitä. Annosjakelua käyttävien lääkevalikoimassa on myös paljon sellaisia lääkkeitä, joiden käyttöä iäkkäillä pitäisi välttää, ilmenee Kelan uudesta tutkimuksesta.
Apteekkien järjestämää lääkkeiden annosjakelupalvelua käytti reilu 120 000 henkilöä vuonna 2022. Heidän keski-ikänsä oli 81 vuotta, ja 63 prosenttia heistä oli naisia.
Annosjakelussa asiakas saa apteekista tavallisimmin kahden viikon lääkkeet valmiiksi kerta-annoksiksi jaeltuina. Annosjakelun tavoitteena on helpottaa lääkkeiden käyttöä, vähentää lääkitysvirheitä ja lääkehävikkiä.
– Annosjakelupalvelun tyypillinen käyttäjä on paljon lääkkeitä käyttävä yli 80-vuotias nainen. Palvelun kautta toimitetaan paljon kansansairauksien lääkkeitä, mutta toisaalta myös iäkkäillä vältettäviä lääkkeitä, kertoo Kelan tutkija Satu Kuusisto.
Kelan tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessa, millaisia annosjakelun käyttäjät ovat ja mitä lääkkeitä heillä on käytössä.
Kolmella neljästä käytössä vähintään kymmenen lääkettä
Tyypillinen annosjakelun käyttäjä on iäkäs henkilö, jolla on säännöllisessä käytössä suuri määrä lääkkeitä. Merkittävä monilääkitys, eli vähintään kymmenen eri lääkeaineen käyttö, oli kolmella neljästä annosjakelun asiakkaasta.
Annosjakelun piirissä olevilla henkilöillä oli keskimäärin selvästi enemmän reseptilääkkeitä kuin samanikäisellä väestöllä. Monilääkityksen taustalla on usein useita samanaikaisia kansansairauksia.
– Monilääkitys on paljon yleisempää annosjakelun käyttäjillä kuin muilla, sanoo Kuusisto.
Yleisimmin käytetty lääkeaine oli verenpainelääke bisoprololi
Annosjakelun kautta toimitettiin vuoden aikana neljäsosa avoapteekkien reseptilääketoimituksista, yhteensä 18,5 miljoonaa.
Annosjakelussa toimitettuja eri lääkeaineita tai niiden yhdistelmiä oli yli 350. Yleisimmin käytetty lääkeaine oli verenpainelääke bisoprololi. Muita yleisiä olivat furosemidi, parasetamoli, kalsiumin yhdistelmävalmisteet ja pantopratsoli.
Myös ravintolisiä, kuten D-vitamiinia ja monivitamiineja, toimitettiin runsaasti annosjakelussa.
Iäkkäillä vältettävät lääkkeet yleisempiä annosjakelupalvelun asiakkailla
Moni iäkäs annosjakeluasiakas sai lääkkeitä, joita ei suositella iäkkäille. Näitä olivat muun muassa psykoosilääkkeet risperidoni ja ketiapiini, joita käytti jopa joka kahdeksas annosjakelun piirissä oleva yli 75-vuotias.
Kaikista vähintään 75-vuotiaista annosjakeluasiakkaista 38 prosenttia käytti ainakin yhtä iäkkäillä vältettävää lääkettä. Muista saman ikäisistä vastaava osuus oli 33 prosenttia.
Viidennes eli reilu 60 annosjakelun kautta toimitetuista eri lääkeaineista on luokiteltu iäkkäillä vältettäviksi. Vältettävien lääkeaineiden osuus toimituksista on pieni, mutta ne kohdistuvat suureen joukkoon käyttäjiä.
– Vaikka annosjakelun tavoitteena on parantaa lääkehoidon turvallisuutta, käytännössä siihen liittyy myös riskejä, jos lääkitystä ei arvioida säännöllisesti. Erityisesti psyykenlääkkeiden käytön tarpeellisuutta tulisi arvioida huolella ja säännöllisesti, Kuusisto painottaa.
Lääkityksen kokonaisuus pitäisi tarkistaa säännöllisesti
Tutkijat painottavat, että annosjakelussa lääkehoidon turvallisuus vaatii erityistä huomiota. Korkean iän ja monisairastavuuden vuoksi tyypilliset palvelun käyttäjät voivat olla tavallista alttiimpia lääkkeiden haittavaikutuksille.
– Annosjakelun turvallisuus ei riipu vain siitä, miten lääke jaetaan, vaan ennen kaikkea siitä, mitä lääkkeitä käytetään ja miksi. Siksi lääkehoidon kokonaisuus tulee tarkistaa säännöllisesti, Kuusisto sanoo.
Tilannetta helpottaa Kanta-lääkityslista, joka näyttää potilaan ajantasaisen lääkityksen kaikille potilaan hoitoon osallistuville. Kanta-lääkityslista otetaan käyttöön terveydenhuollon järjestelmissä viimeistään syksyllä 2027.
Lisätietoa
Alkuperäinen tutkimus: Kuusisto S, Koskinen H, Nurminen F, Kari H: Merkittävä monilääkitys ja iäkkäillä vältettävät lääkkeet yleisiä lääkkeiden annosjakelussa. Dosis 2025;41(2): 162–175.
Satu Kuusisto
tutkija, Kela
satu.kuusisto@kela.fi
