ADHD-diagnoosit yleistyvät, mutta ilmiön ymmärtäminen vaatii kattavampaa tietoa
Diagnoosien, lääkkeiden käytön ja kuntoutusten perusteella aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD näyttää yleistyvän. Ei ole kuitenkaan selvää, onko ADHD-oireilu itsessään yleistynyt vai tunnistetaanko ADHD nykyään paremmin. Nykyistä kattavampaa tietoa tarvitaan, jotta tuen muotoja voidaan arvioida ja kehittää.
ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, erityisesti sen yleistyminen, puhuttaa julkisessa keskustelussa. Sekä diagnoosien määrä että ADHD-lääkkeiden käyttö on viimeisten 10 vuoden aikana lisääntynyt.
Väestötason kattavaa kuvaa ADHD-oireilun yleisyydestä, sen vaikutuksista ihmisten arkeen ja saatavilla olevista tukimuodoista on kuitenkin toistaiseksi vaikea muodostaa, sillä rekisteritiedoissa näkyvät vain diagnoosin saaneet henkilöt.
Esimerkiksi hyvinvointialueiden ADHD:n hoitoon tarjoamista tukipalveluista ei ole vielä kattavaa seurantatietoa.
Rekisteritiedot kertovat diagnosoidun ADHD:n ja ADHD-lääkehoidon yleisyydestä
ADHD-diagnoosien määrän kehitystä kuvaa parhaiten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusjärjestelmä (Hilmo-rekisteri). Hilmoon kerätään tiedot perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastietojärjestelmistä. Se kertoo, miten paljon lääkärit ovat kirjanneet ADHD-diagnooseja.
Hilmo-rekisterin tietojen pohjalta voidaan seurata diagnoosien esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta. Esiintyvyys kuvaa terveydenhuollossa asioineiden, ADHD-diagnoosin saaneiden henkilöiden määrää väestössä tiettynä aikana, esimerkiksi kalenterivuonna. Ilmaantuvuus puolestaan kuvaa uusia, ensimmäisen kerran kirjattuja ADHD-diagnooseja tiettynä ajanjaksona.
Kelan tiedoista selviää puolestaan ADHD-lääkkeiden käytön ja Kelan järjestämään kuntoutukseen osallistumisen kehityssuunta.
Kelan hallinnoima sairausvakuutuksesta korvattavien lääketoimitusten rekisteri eli niin sanottu Kelan Reseptitiedosto antaa tietoa apteekista haetuista, lääkäreiden reseptillä määräämistä sairausvakuutuksesta korvattavista ADHD-lääkeostoista.
Etenkin lasten ja nuorten ADHD-lääkkeiden käyttö on Suomessa yleistynyt. Vuonna 2023 niiden käyttö oli yleisintä 10–12-vuotiailla pojilla. Lääkkeiden käytön kasvu on kuitenkin ollut suhteellisesti voimakkainta viime vuosina nuorilla naisilla.
ADHD-diagnoosien ja -lääkkeiden käytön yleisyys on ollut Suomessa selvästi suurempaa pojilla kuin tytöillä. Nyt erot ovat kaventuneet, ja esimerkiksi nuorten aikuisten väestössä ADHD-lääkkeiden käyttö on yleisempää naisilla kuin miehillä.
Kelan tukemana ADHD:hen on myös mahdollista saada kuntoutusta. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ovat esimerkiksi toimintaterapia ja sopeutumisvalmennus, harkinnanvaraista kuntoutusta taas LAKU-perhekuntoutus ja Oma väylä -kuntoutus. Kelan kuntoutus edellyttää aina ADHD-diagnoosin.
ADHD-diagnoosin perusteella saadun kuntoutuksen kasvu on Kelan tilastojen mukaan viime vuosina kiihtynyt. Erityisesti näin on harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa, jossa sekä 5–15-vuotiaille tarkoitettu LAKU-perhekuntoutus että 16–29-vuotiaille tarkoitettu Oma väylä -kuntoutus ovat suhteellisen uusia kuntoutusmuotoja.
ADHD:n ja muiden neurokehityksellisten oireyhtymien eli nepsy-diagnoosien kasvu näkyy myös Kelan etuuksien käytössä. Esimerkiksi vammaistukea ADHD:n perusteella saavien nuorten määrä on kasvanut.
ADHD-oireilun alku, yleisyys ja vaikutukset arkeen eivät näy tilastoissa
Miten isolla osalla suomalaisista esiintyy ADHD:ta? Milloin ja miten oireet alkavat haitata arkea?
ADHD-oireilun ilmaantumisajankohtaa ei voida päätellä rekisteritietojen perusteella: hoitoon ohjaus ja diagnostinen arvio vievät aikansa, ja ADHD-oireilun tunnistamisessa saattaa olla viivettä. Nykyistä paremman, väestötason kuvan muodostaminen ADHD:n tunnistamisesta vaatisi kattavampia potilasasiakirjatietoihin perustuvia analyyseja.
Ei siis ole yksiselitteistä vastausta siihen, missä määrin ADHD-diagnoosien kasvu selittyy esimerkiksi ADHD-oireilun yleistymisellä. Hoitokäytäntöjen muutokset ovat yksi merkittävä tekijä.
Hoitoon ohjautuminen ja hakeutuminen ovat kasvussa, ja ADHD tunnistetaan nykyään paremmin. Erilaisten kasvuympäristöön liittyvien, keskittymistä rikkovien kuormitustekijöiden lisääntymisen roolia ilmiön taustalla on myös pohdittu viime aikoina yhä useammin.
Viime vuosina diagnoosikriteerejä on lievennetty. Yhtäältä puhutaan tyttöjen ja nuorten naisten ADHD:n tunnistamisen vaikeudesta. Toisaalta on tartuttu siihen, epäilläänkö pojilla ADHD:ta lapsuudessa liiankin herkästi.
ADHD:n tuen kehittäminen edellyttää yhä monipuolisempaa tietoa
Koska ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen oireyhtymä ja toimintakyvyn haitat vaihtelevat, myös tuen tarpeet ovat yksilöllisiä: osalle saattavat riittää kevyemmät arkeen suuntautuvat tukitoimet, toiset tarvitsevat vahvempaa tukea ja lääkitystä. Tuen tarpeet todennäköisesti näyttäytyvät eri tavoin myös eri elämänvaiheissa.
Tuen järjestämisestä vastaavat ensisijaisesti hyvinvointialueet. Kelan kuntoutus ja esimerkiksi koulun järjestämä tuki täydentävät terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluita.
ADHD-diagnoosien lisääntyessä sekä terveydenhuollon että sosiaaliturvajärjestelmän kannalta keskeinen kysymys on, miten kehitykseen vastataan.
Nykyistä kattavampaa kuvaa ADHD:n hoitokäytännöistä tarvitaan, jotta voidaan arvioida ja kehittää kaikkien toimijoiden tarjoamaa tukea. Se auttaisi myös arvioimaan, mikä lääkkeiden rooli on osana ADHD:n hoidon kokonaisuutta ja missä määrin erilaiset arjen ja ympäristön tukitoimet mahdollisesti riittävät.
Kelan järjestämän kuntoutuksen tilastoista nähdään esimerkiksi terapian muoto, jolloin voidaan tutkia seikkaperäisemmin tiettyjen hoitokokonaisuuksien toteutumista, kuten myös eri kuntoutusmuotojen rinnakkaiskäyttöä.
Parhaillaan Kelassa on käynnissä Kuntoutus neurokirjon lasten ja nuorten arjessa -projekti. Tavoite on kehittää neurokirjon lasten ja nuorten palveluiden sujuvuutta yhteistyössä hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa.
Myös THL kehittää sen hallinnoimien rekistereiden laatua hyvinvointialueiden kanssa, jotta tulevaisuudessa olisi saatavilla yhä parempi kokonaiskuva esimerkiksi hyvinvointialueiden tarjoamasta hoidosta ja tuesta.
Artikkeliin on haastateltu Kelan erikoistutkijaa Miika Vuorta.
Lisää aiheesta
Poikien ADHD-lääkkeiden käyttö Suomessa yleistyy edelleen – alueelliset erot käytössä ovat selkeitä
