Socioeconomic Resources and Family Formation Among Young Finnish Adults

Tiivistelmä

Sosiaalisen aseman yhteys perheenmuodostukseen ja hedelmällisyyteen on keskeinen teema perhe-elämää koskevassa väestötieteellisessä tutkimuksessa. Monissa tutkimuksissa on tarkasteltu työssäkäynnin tai yksilön työmarkkina-aseman yhteyttä hedelmällisyyteen. Valtaosa tutkimuksesta on kohdistunut naisiin, joiden kohdalla työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmien on uskottu olevan merkittävä tekijä syntyvyyden vajoamisen taustalla. Työmarkkinoiden epävarmuuden lisääntyminen ja lastensaannin siirtyminen entistä myöhempään ikään ovat viime vuosina lisänneet kiinnostusta sen selvittämiseen, missä määrin yksilön heikko työmarkkina-asema tai työelämään kiinnittymisen ongelmat ovat yhteydessä vanhemmaksi tuloon. Samalla myös miesten lastensaantiin yhteydessä olevien tekijöiden tutkimus on lisääntynyt. Makrotason tutkimukset ovat 
pääsääntöisesti osoittaneet, että taloudellinen taantuma ja työttömyys ovat yhteydessä syntyvyyden laskuun. Yksilötasolla tutkimustulokset vakaamman työmarkkina-aseman ja lastensaannin välisestä yhteydestä niin naisilla kuin miehilläkin ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia, ja tulokset ovat vaihdelleet yhteiskunnallisen tai institutionaalisen kontekstin mukaan. 

Väitöstutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa tarkasteltiin yksilöiden sosioekonomisen aseman ja perhedynamiikan välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää sosioekonomisen aseman, erityisesti yksilön työmarkkina-aseman mukaisia eroja ensimmäisen lapsen saamisessa suomalaisilla nuorilla aikuisilla, sekä sukupuolten välillä tässä mahdollisesti esiintyviä eroja. Tarkastelemalla erikseen vanhemmaksi tuloa yksilöillä ja pariskunnilla pyrittiin arvioimaan sitä, missä määrin sosioekonomisten resurssit vaikuttavat suoraan yksilöiden lastensaantiin, ja missä määrin vaikutus on välillistä, liiton muodostuksen kautta kulkevaa. Toisena tavoitteena oli tarkastella sitä, missä määrin sukupuolten tasa-arvo palkattomassa työssä – kotitöissä ja lastenhoidossa – edistää parien lastensaantia. Sukupuolten tasa-arvon merkitystä syntyvyyskehityksen taustalla korostavien näkemysten mukaan naisten aseman vahvistuessa työelämässä hedelmällisyys voi kasvaa, mikäli tasa-arvo kodin ja perheen piirissä lisääntyy. Viimeisen osatutkimuksen tavoitteena oli tarkastella perherakenteessa tapahtunutta sosiaalista eriytymistä ja sen merkitystä yksinhuoltajatalouksissa ja kahden huoltajan talouksissa asuvien vanhempien välisten työllisyyserojen taustalla. 

Tutkimuksissa hyödynnettiin Tilastokeskuksen muodostamia pitkittäisrekisteriaineistoja. Sosioekonomisten tekijöiden yhteyttä vanhemmaksi tuloon selvitettiin rekisteriaineistosta poimituilla 11 prosentin otosaineistoilla, joista toinen käsitti Suomessa vuosina 1948–1992 syntyneet naiset ja miehet, ja toinen, parien lastensaantiin keskittyvä osatutkimus, vuosien 1988–2003 aikana solmitut avio- tai avoliitot. Koulutuksen, työssäkäynnin ja tulojen yhteyttä ensimmäisen lapsen saamiseen selvitettiin paloittain vakioisella eksponenttimallilla. Sukupuolten työnjakoa palkattomassa työssä ja sen yhteyttä lastensaantiin tarkasteltiin Tilastokeskuksen ajankäyttöaineistolla (TUS 1999–2000), johon oli yhdistetty rekisteritietoja lastensaannista. Kotitöiden ja lastenhoidon jakamisen yhteyttä seuraavien lasten saantiin selvitettiin Coxin regressiomallilla. Yksinhuoltajan ja pariskuntaperheissä asuvien vanhempien työllisyyseroja koskevassa tarkastelussa käytettiin Tilastokeskuksessa muodostettua koko Suomen väestön kattavaa rekisteriaineistoa vuosilta 1987–2018. Koulutuserojen merkitystä työllisyyserojen taustalla selvitettiin dekomponoinnin avulla. 

Tulosten mukaan yksilön vakaa työmarkkina-asema edistää perheenmuodostusta myös suomalaisväestössä. Työttömyys siirsi vanhemmaksi tuloa, etenkin jos työttömyys oli pitkäkestoista tai toistuvaa. Työttömyyden lastensaantia vähentävä vaikutus liittyy suurelta osin työttömien matalaan tulotasoon, toisaalta korkeampi tulotaso edisti lastensaantia myös niiden kohdalla, jotka olivat työssä. Työttömyyden vaikutus ei kuitenkaan ollut yhtenevä kaikissa väestöryhmissä. Työttömäksi joutuminen ja siihen liittyvät toimeentulon ongelmat eivät hidastaneet vanhemmaksi tuloa matalasti koulutetuilla alle 25-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Kaikissa muissa ikä- ja koulutusryhmissä työttömyys vähensi lastensaantia. Yhteys oli erityisen selvä 30 vuotta täyttäneiden kohdalla. Tässä ikäryhmässä myös koulutusryhmittäiset erot ensimmäisen lapsen saamisessa olivat suuria, ja matalasti koulutetuilla vanhemmaksi tulon todennäköisyys oli selvästi muita pienempi. Tulos viittaa tässä ryhmässä esiintyviin perheenmuodostamisen ongelmiin, jotka selittyvät vain osin työssäkäynnin tai tulotason eroilla. Pariskuntien tarkastelu ei juuri muuttanut edellä kuvattuja yhteyksiä sosioekonomisten resurssien ja lastensaannin välillä. Tulokset antavat viitteitä lastensaannin polarisoitumisesta: matalasti koulutetut, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat miehet ja naiset saavat ensimmäisen lapsensa muita varhemmin, korkeammin koulutetut tai sitä tavoittelevat puolestaan siirtävät lastensaantia, kunnes ovat varmistaneet paikkansa työmarkkinoilla ja turvanneet näin myös vakaammat taloudelliset resurssit perheelleen. 

Sosioekonomisten resurssien yhteys lastensaantiin osoittautui varsin samansuuntaiseksi sukupuolten välillä: hyvä työmarkkina-asema ja tulotason kohoaminen pääsääntöisesti edistivät vanhemmaksi tuloa sekä naisilla että miehillä. Kun tarkastelu kohdistettiin pariskuntiin, naisen työmarkkina-asemalla näytti jopa olevan hieman voimakkaampi yhteys lastensaantiin kuin miehen asemalla. Tulos viittaa siihen, että Pohjoismaissa sukupuolten tasa-arvoa työelämässä tukevat instituutiot ja normit edistävät lastensaantia. Sukupuolten tasa-arvo ei kuitenkaan heijastunut lastensaantiin silloin, kun tarkastelun kohteena oli palkattoman kotityön jakaminen. 

Väitöstutkimuksen neljäs artikkeli tarkasteli koulutusryhmittäisiä eroja perherakenteessa ja sen yhteyttä yksinhuoltajien ja pariskuntatalouksissa elävien vanhempien välisiin työllisyyseroihin. Yksinhuoltajaäitien ja -isien työllisyys on Suomessa jäänyt selvästi jälkeen pariskuntaperheissä asuvien vanhempien työllisyydestä. Tulosten mukaan yksinhuoltajuuden keskittyminen entistä selvemmin vähemmän koulutettuihin väestöryhmiin varsinkin äideillä mutta myös (vähäisemmässä määrin) isillä selittää osittain yksinhuoltajien matalampaa työllisyysastetta. Koulutuserojen merkitys työllisyyserojen taustalla on kasvanut vuoden 2008 taantuman jälkeen erityisesti äitien kohdalla. Keskiasteen koulutuksen saaneiden osuuden kasvu yksinhuoltajissa, samalla kun pariskuntavanhemmat ovat entistä useammin korkea-asteen koulutettuja, on kuitenkin merkinnyt sitä, että perherakenteen mukaiset työllisyyserot erityisesti keskiasteen koulutetuilla selittävät aikaisempaa suuremman osuuden yksinhuoltajavanhempien ja pariskunta-vanhempien työllisyyden eroista. Sekä yksinhuoltajaäiteihin että -isiin kohdistuva tutkimus myös osoitti, että yksinhuoltajien työllistymisen esteet ovat ainakin osittain vanhemman sukupuolesta riippumattomia. 

Lue koko julkaisu (journal.fi)

Tekijä

Anneli Miettinen

Lisätietoja julkaisusta

• Vertaisarvioitu: kyllä.
• Avoin saatavuus: kyllä.
• Koko viite: Miettinen, A. (2023). Socioeconomic resources and family formation among young Finnish adults. Finnish Yearbook of Population Research, 57. https://doi.org/10.23979/fypr.130512