Lääkäreiden ajankäyttö, työolot ja lausunnot perusterveydenhuollossa

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkasteltiin perusterveydenhuollon lääkärityön sisältöä, ajankäyttöä ja työtapoja sekä työoloja. Tutkimuksen aineistot koostuivat yhden päivän aikana täytetystä ajankäyttökyselystä ja laajemmasta työtapakyselystä. Aineisto kerättiin perusterveydenhuollossa työskenteleviltä lääkäreiltä sovittuna tutkimuspäivänä, joka ajoittui marraskuun 2013 ja helmikuun 2014 väliseen aikaan. Lääkärille (n=226) lähetettiin työtapakysely. Ajankäytön seurannan vastausprosentiksi muodostui 60 % ja molempiin kyselyihin hyväksyttävästi vastasi 51 %. Lisäksi verrokkiaineistona osaan työoloihin liittyvistä kysymyksistä käytettiin Lääkärikyselyä ja siinä terveyskeskuksissa ja kunnallisessa työterveyshuollossa työskentelevien lääkäreiden tuloksia. Kysely (n=3 782) oli toteutettu THL:n, Työterveyslaitoksen ja Suomen Lääkäriliiton toimesta 2010. 

Lääkärin työpäivä oli itseilmoitetun ajankäyttömittauksen mukaan tutkimuspäivänä 7 tuntia 18 minuuttia, tästä 38 % oli potilasvastaanottoa; 16 % päivystystä, erityisvastuualueen työskentelyä tai erikoisvastaanoton pitoa; ja 8 % puhelintyöskentelyä. Lääkärien vaikutusmahdollisuudet työtahtiin ja töiden jakamiseen olivat verrattain hyvät. Lääkärit kuitenkin raportoivat potilastyöstä aiheutuvaa kuormitusta. Tässä tutkimuksessa mukana olleilla terveysasemien lääkäreillä potilaskuormitus oli suurempaa kuin terveysasemien lääkäreillä yleensä. Hankalat tietojärjestelmät olivat yleinen rasite lääkärin työssä. Tässä tutkimuksessa mukana olleet työterveyshuollon lääkärit kokivat kuormittuvansa hankalista tietojärjestelmistä useammin kuin kunnallisessa työterveyshuollossa yleensä. Myös terveysasemilla kuormitus hankalista tietojärjestelmistä koettiin suuremmaksi kuin kunnallisessa työterveyshuollossa yleensä. 

Lääkärinlausuntoja arvioitiin tehtäväksi suhteellisen paljon (yli 8 tuntia kuukaudessa), yksittäiseen lausuntoon tai todistukseen kuluva aika vaihteli lausunnon vaativuuden mukaan 5 minuutista tunteihin. Lääkärit kokivat että erilaisia lausuntoja oli liikaa ja niitä joudutaan tekemään liian monelle taholle. Lausuntojen laatimiseen suhtauduttiin terveysasemilla kielteisemmin kuin työterveyshuollossa sekä opiskelu- ja kouluterveydenhuollossa. Työterveyshuollossa kuntoutuskentän osaamisessa voi keskittyä työikäisiin ja siellä vastaajat ilmoittivat useammin kuin terveysasemilla tuntevansa hyvin Kelan korvaamat kuntoutusvaihtoehdot. Kaiken kaikkiaan lausuntoja pidettiin tärkeinä potilaan kannalta, mutta ne koettiin työläännyttäviksi. 

Perusterveydenhuollossa olisi tavoiteltavaa vähentää todistuksia, joissa ei olennaisesti hyödynnetä lääkärin ammattitaitoa, esimerkiksi lyhytaikaisten sairauksien kohdalla omailmoitus voisi korvata todistustarpeen, mikä olisi järkevää vaikkapa itsehoidon piiriin kuuluvien ylähengitysteiden infektioiden kohdalla. Joissakin selkeissä tapauksissa todistuksen voisi laatia muu terveydenhuollon ammattihenkilö (sairaanhoitaja, fysioterapeutti, psykologi) tai jatkossa todistus voitaisiin tuottaa lähes automaattisesti hyödyntäen potilastietojärjestelmiä sekä potilastiedon arkistoa Kantaa (Kanta.fi). 

Lue koko julkaisu (julkari.fi)

Tekijät

Tuulikki Vehko, Laura Pekkarinen, Riikka Lämsä, Anna-Mari Aalto, Lauri Virta, Simo Kokko, Ilmo Keskimäki, Marko Elovainio

Lisätietoja julkaisusta

• Vertaisarvioitu: ei.
• Avoin saatavuus: kyllä.
• Koko viite: Vehko, T., Pekkarinen, L., Lämsä, R., Aalto, A., Virta, L., Kokko, S., Keskimäki, I., & Elovainio, M. (2015). Lääkäreiden ajankäyttö, työolot ja lausunnot perusterveydenhuollossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-567-7