Työkyvyttömyyseläkehakemusten ja hylkäysosuuksien maakunnalliset erot

Tiivistelmä

Alueelliset terveyserot Suomessa heijastuvat työkyvyttömyyden yleisyyteen. Tarkastelimme, eroavatko maakunnat toisistaan yhtäältä täyttä työkyvyttömyyseläkettä hakevien väestönosuuksien ja toisaalta hakemusten hylkäysosuuksien osalta, kun väestön sosiodemografiset tekijät otettiin yksilötasolla huomioon. Maakunnallisista työkyvyttömyyseläkkeen hakemis- ja hylkäysosuuksista on puuttunut erityisesti yleistettävä, työ- ja kansaneläkerekistereitä yhdistävä tieto. Tarkastelimme myös, miten maakuntien erot hakemisalttiudessa ja hylkäysosuuksissa heijastuvat maakunnallisiin työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden eroihin.

Tutkimuksessa käytettiin Eläketurvakeskuksen, Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteritietoja eläkeratkaisuista, työttömyys- ja ansiopäivätiedoista sekä väestön muista sosiodemografisista taustatekijöistä. Tutkimusjoukkona oli 70 prosentin satunnaisotos vuoden 2013 lopun 18–64-vuotiaasta Suomen väestöstä. Vakioitavat sosiodemografiset tekijät olivat sukupuoli, ikäryhmä, ammattiasema sekä työttömyysetuus- ja ansiopäivätausta. Lisäksi eläkehakemusten osalta käytettiin tietoa hakijoiden pääasiallisesta sairaudesta. Täyttä työkyvyttömyyseläkettä koskevat, sosiodemografisilla taustatekijöillä vakioidut väestön hakemis- ja hakemusten hylkäysosuudet muodostettiin maakunnille logistisilla regressioanalyyseillä. Maakuntaeroja tarkasteltiin 95 %:n luottamusvälien kautta. Maakuntakohtaisten hakemis- ja hylkäysosuuksien vaikutusta työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuden maakunta-eroihin tarkasteltiin laskemalla hypoteettiset alkavuudet hyödyntäen koko maan keskimääräisiä sekä havaittuja hakemis- ja hylkäysosuuksia. 

Maakuntien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja työkyvyttömyyseläkkeen hakemisalttiudessa. Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa vakioidut hakemisalttiudet olivat korkeammat kuin alhaisimpien hakemisalttiuksien maakunnissa. Vastaavasti Pohjanmaata lukuun ottamatta kaikilla maakunnilla oli Uuttamaata tilastollisesti merkitsevästi korkeampi eläkkeenhakijoiden väestöosuus. Sen sijaan maakunnat eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi vakioiduissa hylkäysasteissa. Maakunnalliset alueelliset erot työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuudessa selittyivät eroilla hakemisosuuksissa, eivät hylkäysosuuksien eroilla.

Työkyvyttömyyseläkkeen maakunnallisten hakemisalttiuksien ja hakemusten hylkäysosuuksien taustalla voivat vaikuttaa yleisten terveyserojen ohella monet tekijät. Siihen, kuinka usein heikentyneen työkyvyn myötä päädytään hakemaan eläkettä, vaikuttanevat yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi alueelliset erot työmarkkinatilanteessa, hoidon ja kuntoutuksen saatavuudessa sekä kulttuurisessa suhtautumisessa etuusjärjestelmään. 
Yleisesti ottaen Länsi- ja Etelä-Suomessa koetaankin tutkitusti terveyspalvelujen saatavuus ja saavutettavuus parempana kuin muualla Suomessa. Samoin alueellisiin hylkäysosuuksiin vaikuttanevat vakioimiemme tekijöiden ja työmarkkinatilanteen lisäksi riittävä sairauden varhainen hoito ja kuntouttaminen. Vireillä olevat kuntoutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon ja maakuntien uudistukset voivat muuttaa alueellisia eroja vaikuttamalla juuri hoito- ja kuntoutustoimien saatavuuteen.

Lue koko artikkeli (julkari.fi)

Tekijät

Riku Perhoniemi, Jenni Blomgren, Mikko Laaksonen

Lisätietoja julkaisusta

• Vertaisarvioitu: ei.
• Avoin saatavuus: kyllä.
• Koko viite: Perhoniemi, R., Blomgren, J., & Laaksonen, M. (2020). Työkyvyttömyyseläkehakemusten ja hylkäysosuuksien maakunnalliset erot. Yhteiskuntapolitiikka, 85(1), 62–72. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002115167