Erityiskorvattavuus ja lääkkeiden käytön aloittaminen: Rekisteritutkimus uusista tyypin 2 diabeteslääkkeistä

Tiivistelmä

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten erityiskorvattavuuden vahvistaminen uusille tyypin 2 diabeteslääkkeille vaikuttaa näiden lääkkeiden käytön aloittaneiden potilaiden lukumäärään ja miten potilaiden sosioekonominen asema on yhteydessä uusien lääkkeiden käytön aloittamisen ajankohtaan. Erityiskorvattavuuden vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva lääkkeiden hintalautakunta (HILA) voi vahvistaa lääkkeelle erityiskorvattavuuden lääkeyrityksen hakemuksen perusteella. Erityiskorvattavuuden vahvistamisen jälkeen potilaan on mahdollista saada lääkekorvausta suuremmasta osasta lääkkeen hintaa, jolloin potilaan itsensä maksettavaksi jäävä osuus (omavastuu) on vastaavasti pienempi. Tutkimuksessa tarkastellaan erikseen rajoitetusti korvattavia glukagoninkaltaisen peptidin 1 (GLP-1-)analogeja ja natrium-glukoosi-kuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjiä, joiden erityskorvattavuuteen ei liity erityistä rajoitusta. Rajoitettu korvattavuus tarkoittaa, että vain tietyt lääketieteelliset kriteerit täyttävälle potilaalle voidaan myöntää lääkkeestä korvausta. Lisäksi tarkastellaan sydänsairauksien yhteyttä uusien diabeteslääkkeiden aloittamiseen, sillä karttuva tutkimusnäyttö on osoittanut, että GLP-1-analogit ja SGLT2:n estäjät vaikuttavat suotuisasti diabetespotilaiden sydän- ja verisuoniterveyteen.

SGLT2:n estäjien lääkeryhmän lääkkeiden käytön aloittaneiden uusien potilaiden määrä moninkertaistui sen jälkeen, kun ryhmän lääkkeestä oli mahdollista saada erityiskorvausta. Verrattuna erityiskorvattavuuden vahvistamista edeltäneeseen aikaan, SGLT2:n estäjien kuukausittain aloittaneiden uusien potilaiden määrä kasvoi noin seitsemänkertaiseksi. Sen sijaan GLP-1-analogien ryhmän lääkkeiden käytön aloittaneiden potilaiden määrä ei kasvanut tilastollisesti merkitsevästi erityiskorvattavuuden vahvistamisen jälkeen. On todennäköistä, että korvattavuuden rajoitus on ohjannut GLP-1-analogien lääkkeiden aloitusta, eikä erityiskorvattavuuden vahvistamisella siten ollut selkeää vaikutusta näiden lääkkeiden käytön aloittamiseen. Molemmissa lääkeryhmissä potilaan korkeammat tulot olivat yhteydessä uuden lääkkeen käytön aloittamiseen ennen kuin lääkeryhmän lääkkeistä oli mahdollista saada erityiskorvausta, eli kun potilaan maksama omavastuu oli suurempi. Erityisesti GLP-1-analogien käyttö vaikutti tarkastelujaksolla keskittyvän sydänsairautta sairastaville potilaille, mutta myös SGLT2:n estäjien käytön aloittaneista potilaista huomattavalla osalla oli tutkimuksen mukaan sydänsairaus.

Tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempia havaintoja lääkekorvausjärjestelmän ohjausvaikutuksista lääkkeiden määräämiseen ja käyttöön. Toisaalta on huomattava, että usein ohjaava vaikutus perustuu myös siihen, kuinka paljon potilaat maksavat lääkkeistään itse. Järjestelmän taloudellista kestävyyttä mietittäessä on syytä kiinnittää huomiota myös sen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja potilaiden taloudellisiin mahdollisuuksiin hankkia tarvitsemansa lääkkeet.

Lue koko julkaisu (helda.helsinki.fi).

Tekijät

Hanna Rättö, Katri Aaltonen, Terhi Kurko

Lisätietoa julkaisusta

• Vertaisarvioitu: ei.
• Avoin saatavuus: kyllä.
• Koko viite: Rättö, H., Aaltonen, K., & Kurko, T. (2024). Erityiskorvattavuus ja lääkkeiden käytön aloittaminen: Rekisteritutkimus uusista tyypin 2 diabeteslääkkeistä. Kela. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-284-202-2