Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen takia menetetystä työpanoksesta aiheutuu vuosittain vähintään miljardikustannukset

Julkaistu 27.8.2024Päivitetty 27.8.2024

Arvioimme tässä kirjoituksessa mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kustannuksia menetetyn työpanoksen näkökulmasta. Työpanoksen menetys pitkien mielenterveysperusteisten poissaolojen ajalta oli vuonna 2023 arviolta 5,8 miljoonaa työpäivää, ja menetetyn työpanoksen arvona näistä päivistä koitui laskutavasta riippuen vähintään miljardin euron kustannukset. Kustannukset ovat reaalisesti lähes kaksinkertaistuneet aikavälillä 2013–2023. 

Mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot ovat merkittävästi yleistyneet viime vuosien aikana. Nykyisin yli kolmannes pitkistä Kelan korvaamista poissaoloista perustuu mielenterveyden häiriöihin.

Tässä kirjoituksessa arvioimme, miten suuria kustannuksia mielenterveysperusteisista poissaoloista aiheutuu menetetyn työpanoksen arvon näkökulmasta sekä miten nämä kustannukset ovat viime vuosina kehittyneet. Työkyvyttömyyden takia menetetty potentiaalinen työpanos on jo itsessäänkin tärkeä näkökulma pohdittaessa toimia työvoiman riittävyyden varmistamiseksi ja kestävyysvajeen pienentämiseksi.

Ensin esitämme laskelman menetettyjen työpäivien vuosittaisesta määrästä sekä yhden työkyvyttömyyspäivän laskennallista kustannuksista. Sen jälkeen arvioimme näitä tietoja hyödyntäen mielenterveyden häiriöiden vuoksi menetetyn työpanoksen vuosittaisia kokonaiskustannuksia.

Laskelmiin on syytä suhtautua varauksella, sillä ne sisältävät lukuisia oletuksia ja yksinkertaistuksia. Kyseessä onkin siten vain karkea arvio kustannusten suuruusluokasta.

Pitkien mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen ajalta menetettiin lähes kuusi miljoonaa työpäivää vuonna 2023

Arvioimme aluksi poissaolopäivien määriä Kelan sairauspäivärahan ja osasairauspäivärahan maksutietojen perusteella. Sairauspäivärahaa voidaan maksaa 16–67-vuotiaille työkyvyttömiksi tulleille henkilöille, kun työkyvyttömyys on kestänyt vähintään omavastuuajan eli pääsääntöisesti yli 10 arkipäivää. Osasairauspäivärahaa (puolet varsinaisen päivärahan euromäärästä) voidaan maksaa, jos työntekoa vähennetään samalla puoleen.

Vuonna 2023 Kela korvasi mielenterveyden häiriöiden perusteella 5,4 miljoonaa sairauspäivärahapäivää ja 1,1 miljoonaa osasairauspäivärahapäivää. Näitä etuuksia maksetaan kuudelta päivältä viikossa, joten korvatut päivät on laskelmassa ensin muunnettu työpäiviksi. Osasairauspäivärahapäivät on huomioitu puolikkaina päivinä. Mukaan on laskettu myös alkaneita päivärahakausia edeltävät omavastuuajat. Laskelman toteutus on kuvattu tarkemmin kirjoituksen lopussa.

Laskelmien perusteella arvioimme, että menetetty työpanos vuonna 2023 oli noin 5,8 miljoonaa työpäivää Kelan mielenterveyden häiriöiden perusteella korvaamien sairauspäiväraha- ja osasairauspäivärahakausien ajalta omavastuupäivät mukaan lukien. Vuosiksi muunnettuna se tarkoittaa, että noin 26 000 henkilötyövuotta menetettiin pitkien mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen vuoksi.

Kuvio: Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen vuoksi menetettyjen työpäivien määrä vuosina 2010–2023. Kuvasta näkee, että mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen ajalta menetetään lähes 6 miljoonaa työpäivää vuodessa.

Vastaavalla tavalla laskimme menetettyjen työpäivien määrät myös vuosille 2010–2022. Vuosien 2013 ja 2023 välillä mielenterveyden häiriöiden perusteella menetettyjen työpäivien määrä on kasvanut yli 2 miljoonaa päivää eli yli 70 prosentilla, kun lasketaan vain pitkät sairauspoissaolot.

Lyhyistä sairauspoissaoloista, jotka eivät ylitä Kelan sairauspäivärahan omavastuuaikaa, ei ole kattavaa kansallista rekisteritietoa, mutta hahmottelimme arvion myös niistä. Jos lyhyiden poissaolokausien aikana menetetyt työpäivät vastaisivat vuosittain esimerkiksi viidennestä kaikista mielenterveyden häiriöiden perusteella menetetyistä työpäivistä, kokonaismäärä kasvaisi huomattavasti. Näin arvioituna menetettyjä työpäiviä olisi ollut yli seitsemän miljoonaa päivää vuonna 2023, mikä tarkoittaisi noin kolmea miljoonaa enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Yhden menetetyn työpäivän kustannus voidaan arvioida vain karkeasti

Menetetyn työpanoksen kustannus tarkoittaa sitä, minkä arvoinen työpanos työnantajalta ja yhteiskunnalta jää saamatta, kun henkilö onkin työssä olon sijaan työkyvytön.

Henkilön työpanoksen tuottamaa todellista arvoa on melkeinpä mahdotonta mitata aidosti. Laskenta pohjautuu usein henkilölle maksettuun palkkaan. Tässä kirjoituksessa arvioimme menetetyn työpanoksen kustannukset siten, että henkilön palkkaamisesta aiheutuvat laskennalliset vuosittaiset työnantajakustannukset jaetaan laskennallisten vuosityöpäivien määrällä. Työnantajakustannusten laskelmassa palkkakulut korotetaan ensin kertoimella 1,3 sivukulujen karkeaksi huomioimiseksi. Laskennallisten vuosityöpäivien määräksi on asetettu joka vuonna 226 päivää. Tarkempi laskutapa löytyy kirjoituksen lopusta.

Mielenterveysperusteisen sairauspäivärahakauden aloittaneilla keskimääräinen päivärahakautta edeltävä työnantajakustannus yhtä työpäivää kohden oli Kelan sairauspäivärahatiedoista laskettuna 176 euroa vuonna 2023. Osasairauspäivärahaa saaneilla vastaava kustannus oli 237 euroa. Osasairauspäivärahaa voivat saada vain työelämässä olevat työaikaansa vähentävät henkilöt. Siksi heillä aiemmat ansiotkin ovat selvästi korkeammat kuin keskimäärin varsinaista sairauspäivärahaa saavilla, joiden joukossa on paljon myös pienituloisempia työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä.

Vertailun vuoksi arvioimme kustannuksia myös kaikkien palkansaajien tulojen avulla. Tilastokeskuksen tiedoista laskettuna yhden menetetyn työpäivän kustannus oli palkansaajilla keskimäärin 271 euroa vuonna 2023 eli huomattavasti suurempi kuin sairauspäivärahan saajilla.

Ero johtuu pitkälti siitä, että sairauspäivärahakauden alkaessa osa henkilöistä ei ole palkansaajia vaan esimerkiksi työttömiä tai opiskelijoita. Lisäksi myös palkansaajataustaisilla sairauspäivärahan saajilla on keskimäärin pienemmät tulot kuin muilla palkansaajilla, sillä terveys- ja työkykyongelmat ovat yhteydessä heikompaan työmarkkina-asemaan.

Emme yritä tässä arvioida sairauspoissaoloista aiheutuvia välillisiä kustannuksia. Niitä ovat esimerkiksi poissaoloon liittyvät hallinnolliset kustannukset, poissaolijan matalampi tuottavuus ennen ja jälkeen sairauspoissaolon, mahdollisen sijaisen rekrytointi- ja koulutuskustannukset ja sijaisen matalampi tuottavuus sekä koko lähityöyhteisön pienentynyt tuottavuus. Lisäkustannuksia tulee myös muun muassa terveyspalveluiden järjestämisestä, mutta niitäkään emme tässä huomioi.

Välillisten kustannusten mittaluokka käy ilmi esimerkiksi työeläkeyhtiö Varman poissaololaskurista, jonka mukaan välillisten kustannusten huomioiminen yli kaksinkertaistaa menetetyn työpanoksen kustannuksen suoriin työnantajakustannuksiin verrattuna. Varman laskurilla menetetyn työpäivän kokonaiskustannukseksi tulisi yli 600 euroa henkilöllä, joka sai Tilastokeskuksen tilaston mukaista keskimääräistä kuukausipalkkaa vuonna 2023.

Mielenterveysperusteisista pitkistä sairauspoissaoloista aiheutuvat menetetyn työpanoksen kustannukset ovat yli miljardi euroa vuodessa

Menetettyjen työpäivien ja päiväkohtaisen kustannusten kertolaskuna päästään viimein arvioimaan, minkä suuruiset ovat menetetyn työpanoksen kokonaiskustannukset mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspoissaolojen ajalta.

Menetetyn työpanoksen kustannukset ovat viime vuosien aikana olleet vuosittain hieman yli miljardi euroa, jos päiväkohtainen menetetyn työpanoksen kustannus lasketaan sairauspäivärahan saajien edeltävien tulojen mukaan ja mukaan lasketaan päivät vain pitkien poissaolojen ajalta.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana (aikavälillä 2013–2023) menetetyn työpanoksen kustannukset ovat kasvaneet vuoden 2023 rahassa mitattuna melkein puolella miljardilla eurolla, lähes 90 prosentilla. Kokonaiskustannusten kasvu johtuu käytännössä siitä, että menetettyjen työpäivien määrä on etenkin vuoden 2016 jälkeen merkittävästi kasvanut. Vuoden 2023 rahan arvossa mitattuna sairauspäivärahaa saaneiden edeltävät ansiot ovat pysyneet verrattain vakaina melkein koko tarkastelujakson.

Aivan viime vuosina kustannukset eivät kuitenkaan ole reaalisesti enää kasvaneet. Vaikka työkyvyttömyyspäivien määrä on viime vuosinakin kasvanut, inflaatio on ollut voimakkaampaa kuin sairauspäivärahaa saaneiden henkilöiden edeltävien vuositulojen kasvu. Laskennan pohjana olevat reaaliset tulot ovat siten viime vuosina hieman pienentyneet.

Kustannusten kasvuun on voinut vaikuttaa myös se, että vuonna 2020 sairauspäivärahan saajien etuuslaskelmalla huomioidut vuositulot keskimäärin jonkin verran kasvoivat ja taso jäi pysyvästi aiempaa korkeammaksi. Tämä liittynee ainakin osin siihen, että sairauspäivärahan perusteena olevien tulojen huomioiminen muuttui: laskennassa alettiin vuonna 2020 hyödyntää tulotietojen lähteenä reaaliaikaista tulorekisteriä verotuksessa vahvistettujen työtulojen sijaan.

Kuvio: Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen vuoksi menetetyn työpanoksen kustannukset vuosina 2010–2023. Kuvasta näkee, että menetetyn työpanoksen kustannukset mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen ajalta ovat vähintään miljardi euroa vuodessa.

Jos yhden menetetyn työpäivän kustannuksena pidettäisiin Tilastokeskuksen palkkatilastosta laskettuja lukuja, kokonaiskustannukset nousisivat jopa 50 prosenttia suuremmiksi.

Jos myös arviomme lyhyistä poissaoloista lasketaan mukaan, ja niissä menetetyn päivän kustannukset oletetaan samoiksi kuin pitkissä poissaoloissa, nousisivat kokonaiskustannukset Tilastokeskuksen luvuilla laskettuna vuodelta 2023 jo kahteen miljardiin euroon. Todennäköisesti lyhyillä poissaoloilla olleilla on kuitenkin todellisuudessa keskimäärin korkeammat aiemmat palkkatulot kuin sairauspäivärahaa saaneilla.

Esitetyt luvut ovat vain karkeita arvioita mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kustannuksista

Edellä esittämiämme laskelmia täytyy kaikkiaan pitää hyvin karkeina arvioina ja esimerkkeinä siitä, millaisiin summiin erilaisilla oletuksilla voidaan päätyä. Erilaisia tuloksia saataisiin myös käyttämällä erisuuruisia sivukulukertoimia ja yrittämällä huomioida myös sairauspoissaolojen välillisiä kustannuksia.

Kaikkiaan mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen todelliset kokonaiskustannukset poissaolopäivää kohden lienevät vielä suuremmat kuin tässä laskelmassa käyttämämme luvut, etenkin jos huomioidaan välilliset kustannukset sekä esimerkiksi terveydenhoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä koituvat kulut.

Menetetyn työpanoksen kustannuksia työkyvyttömyyskausien ajalta ovat aiemmin arvioineet ainakin Rissanen ja Kaseva vuodelta 2012 ja Lappo ja Risku vuodelta 2021. Näiden aiempien laskelmien tulokset eivät kuitenkaan ole vertailtavissa tässä esitettyjen kanssa, sillä kumpikaan tarkastelu ei käsitellyt erikseen mielenterveysdiagnooseja. Lisäksi Lapon ja Riskun analyysi koski vain työkyvyttömyyseläkkeitä, ei sairauspoissaoloja.

Kuka maksaa menetetyn työpanoksen kustannukset?

Menetetyn työpanoksen kustannukset jakautuvat ainakin työnantajien, sosiaalivakuutuksen rahastojen, valtion ja kuntien sekä poissaolijoiden itsensä maksettavaksi. Maksajien osuuksien keskinäiset painotukset vaihtelevat muun muassa sairauspoissaolon pituuden, poissaolijan työmarkkinastatuksen ja työehtosopimuksen mukaan. Kustannusten todellisen jakautumisen laskenta on vielä vaikeampaa kuin menetetyn työpanoksen kustannusten laskeminen. Tässä kirjoituksessa emme yritä laskea kustannusten jakautumista.

Työnantajille koituu työnantajakustannuksia sairausajan palkasta siltä osin kuin työnantaja ei saa palkasta kompensaatiota Kelan päivärahoina. Lisäksi työnantajalle koituu erilaisia muitakin suoria ja välillisiä kustannuksia. Osa poissaolojen kustannuksista korvataan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta Kelan päivärahoina – esimerkiksi vuonna 2023 Kela maksoi noin 335 miljoonaa euroa mielenterveysperusteista sairaus- tai osasairauspäivärahaa. Työtulovakuutuksen puolestaan rahoittavat työnantajat ja työntekijät yhdessä, sekä pieneltä osin myös valtio.

Sosiaaliturvarahastoille tulee kustannuksia myös siitä, että niiltä jää saamatta palkasta maksettavia työnantaja- ja muita maksuja. Samoin valtiolle ja kunnille koituu kustannuksia, kun niiltä jää saamatta verotuloja.

Lopulta merkittävä osa kustannuksista lankeaa etenkin pitkittyvissä poissaoloissa poissaolijalle itselleen, jos hän saa täyden palkan sijaan sairauspäivärahaa. Sairauspäivärahan suuruus on karkeasti laskien noin 60 prosenttia aiemmista tuloista, joten henkilölle itselleen koituvaksi kustannukseksi voidaan laskea aiemman palkan ja päivärahan erotus.

Työkyvyn tukeminen hyödyttää koko yhteiskuntaa

Mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja on syytä ehkäistä, jotta niiden takia menetettyä työpanosta saadaan paremmin työmarkkinoiden käyttöön. Tämä on yksi keino parantaa riittävän työvoiman saatavuutta ja pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta. Mielenterveyttä tukevista toimista hyötyvät niin työnantajat, kansalaiset kuin koko yhteiskuntakin.

Ennaltaehkäisevän toiminnan suunnittelussa on kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi sairauspäivärahaa saavat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. Heidän taustansa ja tilanteensa ovat hyvin erilaisia työttömistä opiskelijoihin ja työssä käyviin, ja näin ollen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tuleekin olla kohdennettuja. 

Kirjoittajat

Jenni Blomgren
Tutkimusprofessori, Kela
jenni.blomgren@kela.fi

Mikko Rissanen
Erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysministeriö
mikko.rissanen@gov.fi

Lue lisää

Blomgren Jenni, Perhoniemi Riku (2024): Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu – kehityksen taustalla useita yhtä aikaa vaikuttavia tekijöitä. Kelan tutkimusblogi 13.5.2024.

Lappo Sampo, Risku Ismo (2023): Työkyvyttömyyseläkkeiden kustannus. Kansantaloudellinen aikakauskirja 119, 134–146.

Rissanen Mikko, Kaseva Elina (2014): Menetetyn työpanoksen kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Tietopaketti sairauspoissaoloista

Näin laskelmat tehtiin

Näin laskelmat tehtiin

Laskelmissa hyödynnettiin Kelan sairauspäivärahatietoja ja Tilastokeskuksen palkkatilaston tietoja.

Menetettyjen työpäivien laskelma:

Menetetyt työpäivät arvioitiin Kelan sairauspäivärahan maksutietojen perusteella. Sairauspäivärahaa ja osasairauspäivärahaa maksetaan sairausvakuutuslain mukaisilta arkipäiviltä eli kuudelta päivältä viikossa. Esimerkiksi vuonna 2023 Kela korvasi 5,4 miljoonaa sairauspäivärahapäivää ja 1,1 miljoonaa osasairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella. 5,4 miljoonaa päivärahapäivää muunnettiin ensin työpäiviksi (viisi päivää viikossa) seuraavalla kaavalla: 5,4 miljoonaa päivää/6*5=4,5 miljoonaa päivää. Osasairauspäivärahapäivät huomioitiin puolikkaina päivinä ja muunnettiin työpäiviksi seuraavalla kaavalla: 1,1 miljoonaa päivää *0,5/6*5=454 000 päivää.

Lisäksi mukaan laskettiin alkaneita kausia edeltävät omavastuupäivät (10 arkipäivää alkanutta kautta kohden). Osasairauspäivärahakausien osalta nämä huomioitiin puolikkaina päivinä. Myös omavastuuajan päivät muunnettiin sairausvakuutuslain mukaisista arkipäivistä työpäiviksi.

Lopuksi sairaus- ja osasairauspäivärahakausien aikaiset työpäivät ja omavastuuajan työpäivät laskettiin yhteen, jolloin saatiin menetettyjen työpäivien yhteismäärä vuodessa. Arvio koskee siis poissaolokausien koko kestoa niiltä poissaoloilta, joiden ajalta Kela maksoi vähintään yhdeltä päivältä sairaus- tai osasairauspäivärahaa.

Mukaan laskettiin kaikki Kelan korvaamiin sairauspäivärahakausiin liittyvät poissaolopäivät, vaikka merkittävä osa sairauspäivärahalla olleista ei ole ollut kautta edeltävästi työssä. Yksinkertaisuuden vuoksi laskelmassa oletettiin, että heidänkin osaltaan sairauspäivärahapäivän vaihtoehtona voisi kuitenkin olla työ, eli sairauspoissaolo merkitsisi heilläkin potentiaalisen työpanoksen menetystä.

Yhden menetetyn työpäivän kustannusten laskelma:

Kustannus yhtä menetettyä työpäivää kohden arvioitiin jakamalla laskennalliset työntekijän palkkaamisesta aiheutuvat vuosittaiset työnantajakustannukset laskennallisten vuosittaisten työpäivien määrällä. Laskennallisten työpäivien määränä käytettiin joka vuodelle 226:tta päivää. Vuoden 2023 aikana oli 251 potentiaalista työpäivää, kun työpäiviä lasketaan olevan viisi päivää viikossa miinus arkipyhät. Kun näistä päivistä vähennetään 25 päivää laskennallista loma-aikaa, jää työpäivien määräksi 226 päivää. Laskelmissa käytettiin samaa työpäivien määrää joka vuodelle, vaikka potentiaalisten työpäivien määrä vuosittain hiukan vaihtelee arkipyhien sijoittumisten vuoksi.

Kelan sairauspäivärahatiedoista haettiin kullekin vuodelle erikseen mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa ja osasairauspäivärahaa saaneiden edeltävät vuositulot, jotka jaettiin laskennallisten vuosityöpäivien määrällä. Esimerkiksi vuonna 2023 mielenterveysperusteisen sairauspäivärahakauden aloittaneilla keskimääräinen päivärahakautta edeltävä laskennallinen tulo yhtä työpäivää kohden oli 135 euroa. Tämä korotettiin sivukulukertoimella 1,3, jolloin saatiin työpäivän työnantajakustannukseksi 176 euroa. Osasairauspäivärahaa saaneilla vastaavat luvut vuonna 2023 olivat 183 ja 237 euroa.

Vertailun vuoksi arvioimme myös kaikkien palkansaajien työvoimakustannuksia Tilastokeskuksen tilastojen avulla. Esimerkiksi vuonna 2023 palkansaajien keskiansio oli 3926 euroa kuukaudessa, mistä laskettuna palkansaajan ansio yhtä toteutunutta työpäivää kohden oli 208 euroa (3926*12/226). Sivukulukertoimella 1,3 kerrottuna lopullinen laskelmassa käytetty työnantajakustannus päivää kohden oli siten 271 euroa.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin