Puheenvuoro: 8 keinoa helpottaa sote-alan ahdinkoa digitalisaatiolla
KirjoittajatMarina LindgrenSuomi on pieni maa, jolla ei ole varaa hukata digitalisaation mahdollisuuksia. Suomi on myös juuri sopivan kokoinen maa siihen, että kykenemme yhdistämään voimamme ja viemään sote-tiedon uudelle tasolle.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kuormitus ja resurssipula herättävät perustellusti huolta. Samaan aikaan sote-sektorille kohdistuu tulevalla hallituskaudella suuria säästöpaineita. Hyvinvointialueet ovat mittavan haasteen edessä ja keskittyvät parhaillaan palvelutoimintansa muutoksiin. Tässä tukena ovat toimivat tietojärjestelmät, joiden kehittämiseen tarvitaan nyt ennen kaikkea tavoitteellista yhteistyötä.
Ylläpidämme Kelassa Kanta-palveluja, jotka kokoavat yhteen koko Suomen sote-tiedot – tieto kulkee julkisten ja yksityisten sote-palvelujen, apteekkien ja asiakkaiden välillä. Kanta on innovaatio, joka on osaltaan ollut nostamassa Suomen sote-alan digitalisaation kärkimaaksi.
Nyt on tärkeää huolehtia siitä, että digi-palveluja kehitetään asiakas- ja käyttäjälähtöisesti, jolloin tieto liikkuu oikea-aikaisesti, päällekkäinen työ vähenee ja sote-palvelujen johtamisen tueksi saadaan parempi tietopohja. Seuraavan kahdeksan keinon avulla voimme parantaa niin sote-palvelujen toimintakykyä kuin sote-tiedonhallintaa.
1. Kehitetään sote-ammattilaisten asiakas- ja potilastietojärjestelmiä käyttäjäystävällisemmiksi. Ammattilaisen työaikaa säästyy asiakkaan ja potilaan kohtaamiseen, kun palvelutapahtumassa tarvittavat oleelliset tiedot löytyvät helposti ja tietojen kirjaaminen on sujuvaa. Sote-ammattilainen katsoo tietoja aina paikallisen käyttöliittymän kautta, joten käyttäjän toimintaa tukevan käyttöliittymän kehittäminen edellyttää palveluntuottajan ja järjestelmätoimittajan yhteistä suunnittelua. Kela on mukana yhteistyössä, jotta Kanta-tiedot saadaan fiksusti näkyviin paikallisiin järjestelmiin. Tässä auttavat jo nyt käyttöön otettavissa olevat Kannan koostetiedot, joita hyvinvointialueilla kannattaa hyödyntää. Kaiken kehittämisen lähtökohtana tulee edelleen olla kertakirjaamisen periaate.
2. Parannetaan sote-järjestelmiin kertyvän datan laatua ja kehitetään tietotuotteita yhteiseksi hyväksi. Datan laadun ja hyödyntämisen parantamiseen on erilaisia keinoja, jotka tulee ottaa käyttöön. Sote-ammattilaisten ohjeistaminen kirjaamisessa ei yksin ratkaise ongelmia. Kanta-tietojen hyödyntäminen kattavasti tiedolla johtamisessa ja tutkimuksessa vaatii lakimuutoksia. Suomessa pitäisi myös välttää datan kopiointia ja siirtelyä paikasta toiseen ja sen sijaan sopia työnjaosta niin, että tietoa tuottavat organisaatiot kehittäisivät tietotuotteita yhteiseen käyttöön. Meidän kannattaa kehittää yhteistyössä valmiita tietotuotteita avoimesti tietojohtamisen ja päätöksenteon käyttöön.
3. Puretaan sote-integraation esteitä elämäntilannelähtöisen suunnittelun avulla. Kanta-palveluissa on onnistuttu avaamaan siiloja rakentamalla rajapinnat potilas- ja asiakastietojärjestelmistä potilastiedon ja sosiaalihuollon tietovarantoihin. Näin potilas- ja asiakastieto liikkuu sovitussa laajuudessa ja asiakkaan suostumuksella terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Sote-integraatiossa on kuitenkin edelleen lainsäädännöllisiä esteitä: tieto ei liiku esimerkiksi terveydenhuollon ja hoivapalvelujen välillä tai oppilashuollon ja terveydenhuollon välillä. Elämäntilanne- ja palvelutapahtumalähtöinen suunnittelu lainsäädännön kehittämisessä auttaisi löytämään keinoja ongelmakohtien muuttamiseen.
4. Varmistetaan asiakkaan sujuva pääsy omiin tietoihin ja digi-asiointiin. Oikein kohdennetuilla digi-palveluilla tuetaan yksilön aktiivista hyvinvoinnista huolehtimista ja vähennetään kuormitusta sote-palveluissa. On jatkettava asiakkaille tutun OmaKannan kehittämistä valtakunnallisena palveluna ja tuettava alueellisten ja yksityisten digi-palvelujen kehitystä niin, että kokonaisuus pysyy käyttäjälle ymmärrettävänä. 3,8 miljoonan käyttäjän OmaKanta on näkymä omiin tietoihin silloinkin, kun asuinpaikka vaihtuu tai asioi oman hyvinvointialueen ulkopuolella tai yksityisissä palveluissa. On myös määriteltävä rajapinnat siihen, miten OmaKantaa täydennetään esimerkiksi asiakkaan tuottamalla tiedolla. Asiakkaiden toivomalla OmaKannan mobiilisovelluksella helpotettaisiin edelleen sen käyttöä.
5. Vaikutetaan aktiivisesti EU-tason lainsäädäntöön. Ihmiset liikkuvat yhä enemmän kansallisten rajojen yli, ja EU:n rooli sote-tietojen sääntelijänä kasvaa – taustalla on tavoite paremmasta tiedonkulusta Euroopassa. Suomi on suunnannäyttäjä myös tiedon liikkumisessa kansainvälisesti, sillä Kannan avulla potilastiedot liikkuvat Euroopassa jo ennen kuin EU-lainsäädäntö sitä vaatii. Kanta on jo nyt valtakunnallinen rajapinta Suomesta Eurooppaan.
6. Hyödynnetään tekoälyn ja robotiikan mahdollisuudet, tietosuoja huomioon ottaen. Parhaimmillaan tekoälyn avulla voidaan tukea sote-ammattilaisen työtä ja parantaa palveluita. Suomen pitää osallistua tekoälyn käyttöä sotessa ohjaavan lainsäädännön valmisteluun aktiivisesti EU-tasolla. Ratkaisujen löytämisessä edelläkävijöillä on merkittävä rooli ja vastuu. Tähän työhön pitää osoittaa myös riittävät resurssit. Robotiikan avulla voidaan jo nyt vapauttaa resursseja potilaan kohtaamiseen.
7. Kehitetään edelleen tietoturvaan liittyvää kompetenssia. Tietoturvaan kohdistuvat riskit ja vaatimukset kasvavat jatkuvasti, mikä vaikuttaa erityisesti sote-tiedon säilyttämiseen, käsittelyyn ja valvontaan. Sote-tiedot ovat arkaluonteisia, eikä tietoturvasta voida joustaa missään tilanteessa. Varaudutaan myös poikkeusoloihin esimerkiksi pitämällä perustietovarannot lainsäädännön antamassa suojassa Suomessa.
8. Tiivistetään yhteistyötä sote-alan toimijoiden kesken. Meidän tulee arvioida kriittisesti tietoon pohjautuen, mitä toimia sote-digitalisaatiossa tarvitaan lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Tähän tarvitaan kansallinen ohjaus- ja yhteistyömalli, jossa sovitaan etenemispolusta. Hyvinvointialueet, yksityiset sote-toimijat ja kansalliset viranomaiset sekä tietojärjestelmätoimittajat tarvitaan mukaan työhön. Ministeriöiden asettamissa puitteissa kiinnitetään yhteiset tavoitteet ja pidetään kiinni sovitusta. Suomen koko ja säästöpaineet huomioiden ei ole kustannusvaikuttavaa rakentaa päällekkäisiä toimintoja yhteiskunnan rahoituksella. Ei ole mahdotonta suunnitella järjestelmien ja tietovarantojen kokonaisuus niin, että kansalliset ja alueelliset ratkaisut täydentävät toisiaan. Kela haluaa osaltaan olla tässä työssä mukana ja tehdä yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa.
Joitakin näistä keinoista on nostettu esiin myös Sitran tuoreessa selvityksessä. Selvityksessä esitettiin lisäksi puutteellisin tiedoin Kanta-palvelujen siirtämistä pois Kelasta. Kanta-palvelut ovat osa Kelan tuottamien IT-palvelujen kokonaisuutta, ja hyödyntävät Kelassa olevia valmiuksia. Selvityksessä ei huomioitu esimerkiksi sitä, että asiakas- ja potilastietoja sisältävä valtava datamäärä edellyttää järeää IT-infraa ja tuekseen mittavaa tietoturvaosaamista, häiriötilanteiden hallintaa, teknisen arkkitehtuurin kehittämistä kuin teknistä asiakastukea. Jaetut resurssit tuovat merkittäviä synergiahyötyjä.
Yhdyn laajasti jaettuun näkemyksen siitä, että soten digipalvelujen ja tiedonhallinnan kehittämiselle on suuri tarve mm. hoitoon pääsyn ja hoidon suunnittelun parantamiseksi sekä vanhenevan väestön palvelutarpeisiin. Hyödynnetään nykyisestä sitä, mikä jo toimii, ja rakennetaan jatkoksi suunnitelmallisesti lisää. Tarjoamme Kelassa osaamisemme yhteiseen käyttöön haasteiden ratkaisemiseksi. Siksi meitä kannattaa kuulla.
