Edelläkävijä Erik Allardt: Miksi Allardtin hyvinvointiajattelu sopii nimenomaan kestävän hyvinvoinnin tutkimukseen?

Tiivistelmä

Erik Allardtin hyvinvointiteoria on viime aikoina saanut runsaasti huomiota. Hänen hyvinvointitutkimustaan on arvioitu tämän päivän näkökulmasta ja sen tuloksia on vertailtu uudempiin aineistoihin. Lähiaikoina ilmestyy Allardtin sosiologiaa ja sen merkitystä käsittelevä artikkelikokoelma. Jo pidempään Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia on sovellettu uudella tavalla kestävän hyvinvoinnin HDLB-viitekehyksessä. HDLB-jäsennystä on ehdotettu perustaksi hyvinvointitalouden mittaristolle. Sitä on myös käytetty pandemian hyvinvointivaikutusten arviointiin ja nuorten resilienssin tutkimiseen. Allardtin sosiologia elää siis uutta kultakautta. Lukuun ottamatta HDLB-tutkimuksia Allardtin näkemyksiä hyvinvoinnin tai hyvinvointitutkimuksen ja luonnon välisestä suhteesta ei kuitenkaan ole käsitelty, vaikka hänen kirjoituksistaan löytyy selkeä ympäristöhuolen juonne. Tämä analyysi keskittyy edellä mainitun aukon paikkaamiseen. Se täydentää tehtyä ja tekeillä olevaa Allardt-tutkimusta ajankohtana, jona ekologista  monikriisiä ei voi enää sivuuttaa hyvinvointitutkimuksessa. Kirjoituksessa nostetaan esiin Allardtin vähemmälle huomiolle jääneitä kestävyysmurroksen kannalta olennaisia tekstikohtia ja tekstejä sekä tarkennetaan ja perustellaan niihin nojautuen sitä, miksi Allardtin hyvinvointiajattelu soveltuu lähtökohtaisesti juuri kestävän hyvinvoinnin tutkimukseen. 

Analyysi käynnistyy Allardtin laajan tarvepohjaisen hyvinvointiteorian olennaisten kohtien esittelyllä kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Sen jälkeen siirrytään analysoimaan Allardtin teorian ja HDLB-viitekehyksen suhdetta, minkä jälkeen avataan Allardtin ympäristöajattelun radikaalia luonnetta. Analyysi näyttää, että etenkin Allardtin myöhempi tuotanto, jossa hän palaa päivittävästi 1970-luvun hyvinvointitutkimuksensa valintoihin, nivoutuu hänen huoleensa ympäristön tilasta. Kirjoitus avaa siten uuden näkökulman Allardtiin hyvinvoinnin teoreetikkona. Samalla se osoittaa hänen 
näkemystensä ympäristön integroimisesta yhteiskunta- ja hyvinvointitutkimukseen, maapallon kantokyvyn rajoista, luonnon kuormittamisesta talouskasvun nimissä, kulutuksen vähentämisestä, uudesta todellisuuskäsityksestä, uudesta moraalista sekä myötätunnon, kansalaishyveiden ja -velvollisuuksien ja yhteiskuntapolitiikan eettisen analyysin tarpeesta olevan radikaaleja tänäkin päivänä. Analyysi osoittaa, miksi Allardtin hyvinvointiajattelu on edelleen ajankohtaista kestävyysmurrosta tavoiteltaessa. 

Lue koko artikkeli (julkari.fi)

Tekijä

Tuula Helne

Lisätietoja julkaisusta

• Vertaisarvioitu: ei.
• Avoin saatavuus: kyllä.
• Koko viite: Helne, T. (2023). Edelläkävijä Erik Allardt: miksi Allardtin hyvinvointiajattelu sopii nimenomaan kestävän hyvinvoinnin tutkimukseen? Yhteiskuntapolitiikka, 88(2), 159-167. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041937710